Tämä luomus on tehty useamman käyttäen useampaa eri ohjetta. Pohjalla on linkissä oleva ohje: http://www.maku.fi/reseptit/raparperimurupiirakka
Sitten luin blogistani, mitä olin kirjoittanut, kun tein ensimmäistä kertaa raparperipiirakkaa: "Kaupasta ostin vaniljakastiketta piirakalle. Miltä maistui? Auts, happamalta! Ei ole yhtään liikaa sokeria. Lorautin lisää vaniljakastiketta. Nyt maistui "paremmalta" (=vähemmän happamalta). Maistoin vielä kolmannenkin kerran. No nyt alkaa tottua happamuuteen. En ole happaman ystävä, mutta tällainen happamuus menee paremmin kuin rahka. En tiedä, mistä se johtuu. Onko psykologista, kun en tykkää rahkasta, mutta raparperistä tykkään?? Mielikuvia?
Oli kiva kokeilla tätä ja kiva maistaa. Ehkä odotin enemmän. Se johtunee siitä, että happamuus yllätti, vaikka siitä olikin puhetta. Juttelin open kanssa ja hän tuumasi, jos raparperien sekaan lisäisi maitoa ja/tai kermaviiliä, se pehmentäisi happamuutta. Se olisi yksi vaihtoehto tai sitten se, että raparperien joukkoon lisäisi jotakin esim. mansikoita tms." ja edelleen:" Maisoin piirakkaa uudelleen seuraavana päivänä ja se maistui paremmalta! En tiedä, johtuiko se siitä, että olen päättänyt, että tykkään raparperista sen happamuudesta huolimatta. Perustelisin piirakan parempaa makua:kun se oli jääkaappikylmää, se teki siitä raikkaamman. Oli raikautta ja hapokkuutta sekä makeutta vaniljakastikkeen muodossa :) Ihan namnam ;) "
Tuon piirakan olin tehnyt open ohjeisen mukaan - näin ainakin luulen, kun ei ollut mitään linkkiä.
Nytkin oli open kanssa juttua, että käytettäessä tuoretta raparperia, perunajauhot ovat hyviä sitomaan nestettä.
Tein ohjeen mukaisen pohjan. Kun pohja oli jo uunivuuassa, mietin, että en laittanut ollenkaan leivinjauhetta. Tarkistin ohjeen, ei tähän versioon sitä kuulunutkaan. Hyvä, että en ollut mokannut :)
Ohjeessa oli raparperiä 400 g ja sokeria 1,5 dl. Blogissani olin maininnut, että 3 dl sokeria ja 1 rkl perunajauhoa. Laitoin sen mukaan sokerin ja perunajauhon ja kaksinkertaistin kaikki muutkin. Muskotin vaihdoin kardemummaan, 1/2 tl. Tässä versiossa kaneli oli raparperien joukossa, blogitekstissä kerroin, että olin laittanut kanelihunnun. No tässä tuli murupäällinen, jossa käytin kaurahiutaleita ja voita laitoin n. 70 g. Ohjeessa sanottiin 110 g, mutta siinä käytettiin vehnäjauhoja. Tähänkin tuli sokeria 1 dl. Kun levitin murupäällistä raparperisisuksen päälle, minusta tuntui, että sitä on tosi paljon. Heitin n. 1/4 pois, arvioin, että vähempikin riittää.
Kun aloin tätä kokkailemaan huomasin, että kidesokeri on lopusssa. Googlasin. Mulla oli ruokosokeria ja intiaanisokeria ja opin, että niitä voi käyttää samassa suhteessa kuin kidesokeria. No intiaanisokerini oli aika kokkeroista, en sitä juuri käyttänyt. Kaapista löytyikin kidesokeria täysi paketti :) Kaikein kaikkiaan laitoin sokeria reilusti, koska olin blogissa kirjoittanut, kuinka hapanta raparperipiirakka oli ollut.
Kun työnsin luomukseni uuniin, huomasin, että olin tehnyt sen "väärään" vuokaan. No en sitä enää alkanut muuttamaan. Ehkä juuri sen takia vuoka oli turhankin täysi ja kun se kivasti kypsyi ja kupli uunissa, se myös roiskui uunin pohjalle. No tulipa uunikin pestyä :D
Maku oli hyvää, aika makeeta. Ei kuitenkaan liian makeata mun makuun, tosin ihan rajoilla. Vaniljakastikkeen kanssa ihan hyvää :)
Vielä sellianen huomio, että murupohjani hajoaa helposti. Pitäisiköhän sitä enemmän pyörittää ennen vuokaan levittämistä ja/tai lisätä esim. ruokalusikallinen lisää vettä?
Kiva oli kokkailla, vaikka vähän taitaa olla opit ruosteessa. Olin kirjoittanut ohjeen paperille ja seurasin sitä tosi tarkasti, jotta en unohtaisi mitään. Se onnistuikin hyvin.
Sitten luin blogistani, mitä olin kirjoittanut, kun tein ensimmäistä kertaa raparperipiirakkaa: "Kaupasta ostin vaniljakastiketta piirakalle. Miltä maistui? Auts, happamalta! Ei ole yhtään liikaa sokeria. Lorautin lisää vaniljakastiketta. Nyt maistui "paremmalta" (=vähemmän happamalta). Maistoin vielä kolmannenkin kerran. No nyt alkaa tottua happamuuteen. En ole happaman ystävä, mutta tällainen happamuus menee paremmin kuin rahka. En tiedä, mistä se johtuu. Onko psykologista, kun en tykkää rahkasta, mutta raparperistä tykkään?? Mielikuvia?
Oli kiva kokeilla tätä ja kiva maistaa. Ehkä odotin enemmän. Se johtunee siitä, että happamuus yllätti, vaikka siitä olikin puhetta. Juttelin open kanssa ja hän tuumasi, jos raparperien sekaan lisäisi maitoa ja/tai kermaviiliä, se pehmentäisi happamuutta. Se olisi yksi vaihtoehto tai sitten se, että raparperien joukkoon lisäisi jotakin esim. mansikoita tms." ja edelleen:" Maisoin piirakkaa uudelleen seuraavana päivänä ja se maistui paremmalta! En tiedä, johtuiko se siitä, että olen päättänyt, että tykkään raparperista sen happamuudesta huolimatta. Perustelisin piirakan parempaa makua:kun se oli jääkaappikylmää, se teki siitä raikkaamman. Oli raikautta ja hapokkuutta sekä makeutta vaniljakastikkeen muodossa :) Ihan namnam ;) "
Tuon piirakan olin tehnyt open ohjeisen mukaan - näin ainakin luulen, kun ei ollut mitään linkkiä.
Nytkin oli open kanssa juttua, että käytettäessä tuoretta raparperia, perunajauhot ovat hyviä sitomaan nestettä.
Tein ohjeen mukaisen pohjan. Kun pohja oli jo uunivuuassa, mietin, että en laittanut ollenkaan leivinjauhetta. Tarkistin ohjeen, ei tähän versioon sitä kuulunutkaan. Hyvä, että en ollut mokannut :)
Ohjeessa oli raparperiä 400 g ja sokeria 1,5 dl. Blogissani olin maininnut, että 3 dl sokeria ja 1 rkl perunajauhoa. Laitoin sen mukaan sokerin ja perunajauhon ja kaksinkertaistin kaikki muutkin. Muskotin vaihdoin kardemummaan, 1/2 tl. Tässä versiossa kaneli oli raparperien joukossa, blogitekstissä kerroin, että olin laittanut kanelihunnun. No tässä tuli murupäällinen, jossa käytin kaurahiutaleita ja voita laitoin n. 70 g. Ohjeessa sanottiin 110 g, mutta siinä käytettiin vehnäjauhoja. Tähänkin tuli sokeria 1 dl. Kun levitin murupäällistä raparperisisuksen päälle, minusta tuntui, että sitä on tosi paljon. Heitin n. 1/4 pois, arvioin, että vähempikin riittää.Kun aloin tätä kokkailemaan huomasin, että kidesokeri on lopusssa. Googlasin. Mulla oli ruokosokeria ja intiaanisokeria ja opin, että niitä voi käyttää samassa suhteessa kuin kidesokeria. No intiaanisokerini oli aika kokkeroista, en sitä juuri käyttänyt. Kaapista löytyikin kidesokeria täysi paketti :) Kaikein kaikkiaan laitoin sokeria reilusti, koska olin blogissa kirjoittanut, kuinka hapanta raparperipiirakka oli ollut.
Kun työnsin luomukseni uuniin, huomasin, että olin tehnyt sen "väärään" vuokaan. No en sitä enää alkanut muuttamaan. Ehkä juuri sen takia vuoka oli turhankin täysi ja kun se kivasti kypsyi ja kupli uunissa, se myös roiskui uunin pohjalle. No tulipa uunikin pestyä :D
Maku oli hyvää, aika makeeta. Ei kuitenkaan liian makeata mun makuun, tosin ihan rajoilla. Vaniljakastikkeen kanssa ihan hyvää :)
Vielä sellianen huomio, että murupohjani hajoaa helposti. Pitäisiköhän sitä enemmän pyörittää ennen vuokaan levittämistä ja/tai lisätä esim. ruokalusikallinen lisää vettä?
Kiva oli kokkailla, vaikka vähän taitaa olla opit ruosteessa. Olin kirjoittanut ohjeen paperille ja seurasin sitä tosi tarkasti, jotta en unohtaisi mitään. Se onnistuikin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti