Pihviä pitkästä aikaa :)

Kaupassa oli tarjouksessa viime viikolla mureita sisäfilepihvejä. Ostin niitä useamman paketin ja pakastin ne. Tänään ajattelin jotakin kokata, mutta en viitsinyt lähteä kauppaan. Tutkin pakastinta ja löysin näitä pihvejä :) Joo ja sit olin ostanut myös gratinointia varten vihanneksia, jonkun sekoituksen, jossa on bataattia. Bataatista olen ajatellut tekeväni jotakin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. No tänään uunissa sitten, sitä tulee gratinoituna :)

Muistin open vinkin, et pakkauksista kannattaa lukea ohjeita. Vihannekset kypsytetään 35 min 225 asteessa. Ok, uuni päälle. Avaan vihannespussin ja kaadan siitä osan uunivuokaan. Yllätys on TOSI suuri, kun näen vihannekset. Eivät ne todellakaan näytä vihanneksilta vaan joiltakin teollisilta neliöiltä! Mitä mä olen ostanut?? No senkin näkee paketista... ai tää oli jokin valmis zydeemi eli kaupan eineksillä tai puolivalmiilla safkalla tällä kertaa kokataan!! Juustoa päälle ja uuniin. Sittenpä nähdään, mitä tästä tulee, ehkä ihan hyvää?? Luen pussia vähän tarkemmin, minkä olisin tietysti voinut jo kaupassa tehdä. Sisältää 63 % vihanneksia... mitäköhän tärkkelyksen lisäksi on loput 37 %? Ehkä en haluakaan tietää... kermaa...? :)

Pihvi on ollut jo huoneenlämmössä riittävän kauan. Pannulle ja sit syömään! Muistankin, että ope lähetti keväällä vinkin pihvin maustamiseen liittyen. Teenkin sen ohjeen mukaisesti, joo :) Hämärästi muistan, että kun tein sen ekan, kerran kommentoin sitä jotenkin. En nyt millään muista, että oliko mielestäni mausteseoksessa liikaa vai liian vähän kahvia. Yritän etsiä sitä tästä blogista. En löydä. Ei sitten! Teen nyt ohjeen mukaisesti ja katsotaan, mitä tulee. Epäilen, et viimeksi en laittanut kahvia ihan niin paljoa kuin ohjeessa oli ja et sitä olisi voinut olla enemmän... ehkä toiveajattelua, mutta ei se mitään. Tänään tehdään näin ja sillä hyvä :)

Vihannekset ovat paistuneet uunissa ja juusto kauniisti ruskettunut niiden päälle. Ihan hyvältä näyttää, mutta ei ole ehkä aivan yhtä kevyttä safkaa, mitä kuvittelin... ;)

Pihvi paistuu nopeasti ja vaikka onkin kova nälkä, maltan pitää sitä muutaman minuutin foliossa ennen syömistä, mistä olen muuten ylpeä :) Olen yleensä aivan liian ahne ja ahmin kaiken alle aikayksikön...

Kyllä nälkä lähti :) Itse asiassa oli ihan hyvää. Vihannekset olivat vähän makeita, mut sen saattoi arvatakin, kun niissä oli bataattia, makeata perunaa. Sopi ihan hyvin kahvimausteiseen pihviin. Pihvin mausteseos oli ihan ok. Mut pihvin kysyysaste olisi voinut olla parempi. Se meni melkein kypsäksi, kun tykkään medium plussasta. Nyt se oli kypsä miinus :)

Olin viime viikolla kaupungilla pihviä syömässä, tilasin mediumversion. Tarjoilija pyysi tarkistamaan, että kypsyysaste on ok ja sit kun olin sen hyväksynyt, tuli vasta lisukkeet. Se oli itse asiassa medium miinusmiinus, mun mittapuun mukaan. Ihan hyvää. Yksi porukastamme tuumasi, kun sanoin, että ehkä vähän kysempi olisi voinut olla, että et olisi tainnut osata tehdä yhtä hyvää. Vastasin, et hmmmm. En viitsinyt muuta sanoa, hän ei tiedä kokkiharrastuksestani ;) Oliko kokonaisuus raflassa parempi? En tiedä, siellä sai tai piti kaikki lisukkeet tilata erikseen, en välttämättä osannut tilata ainesosia, jotka parhaiten olisi sopineet pihvin kanssa? Vaikea sanoa. Mut pihvissä en kyllä hävinnyt! Siellä se oli vähän liian raaka ja täällä oli vähän liian kypsä, joten kypsyysasteesta annan saman arvosanan. Sit kun miettin hintalaatusuhdetta, niin voitan :) :) En ole ollut piiiiitkään aikaan pelaamassa enkä kisaamassa, en mustanutkaan, miten kiva on voittaa hah hah haa :D :D Näin sitä ollaan takki auki :) Kohta varmaan kopsataa omaan nilkkaan... ;) ;)
Onhan ne open opit olleet hyviä, ei siitä pääse mihinkään... :) Kiitos!

Nyt mua naurattaa jo muutenkin... ei ole tainnut noviisin hymy vielä hyytyä tässä projektissa, vaikka kokkailut ovat harventuneet ja kirjoittaminen vielä enemmän!! :)

Rieskaa savustetun kalan, punajuurien ja piparjuurikastikkeen kera

Tämä oli käsittämän helppo ja nopea tehdä! Rieskat hetkeksi uuniin, sit niiden päälle punajuuriviipaleita, savustettua lohta pieninä biitteinä ja piparjuuri-tillisoossia roiskitaan sinne tänne. Sit tillillä olisi tullut koristella, mut koristelin koriantelilla, kun tilli loppui. Ja syömään. Vau kun oli hyvää!! Taas oli käsittämättömän hyvin kohdillana suhde: maku ja ruuan valmistamiseen käytetty aika. Tämäkin nousee ehdottomasti suosikkien joukkoon :) :) Eli teen toistekin ja kolmannnenkin kerran ja neljännen... :)

Tämäkin oli - yllätys yllätys - open vinkkaama resepti. KIITOS :)

Resepti:
http://www.bbcgoodfood.com/recipes/2248647/smoked-trout-beetroot-and-horseradish-flatbread

Suklaaneliöt (brownies)

Jotakin makeata teki mieli. Bostonpullaa olen leiponut monta kertaa, joten jotakin muuta. Maustekakkua olen myös tehnyt monta kertaa ja se on ehkä enemmän "talvisafkaa2, joten jotakin uutta. Ope oli vinkannut aikaisemmin, että suklaaneliöt voisi olla mun mieleinen juttu. Siis niitä teen tällä kertaa. Jotenkin tuntui, että ei kesähelteellä suklaajuttuja, kun suklaa sulaa näppeihin. Mutta eihän nyt ole helteistä tietoakaan , joten sekään tekosyy ei voi estää ;)

Aamulla heti ensimmäiseksi keittiöön, läppäri auki ja reseptin kimppuun. Vuoka, hmmm onkohan mulla sopivaa. Löysin tuon uunivuuan ja se saa kelvata. On se suunnilleen 20 x 30 cm, kuten ohjeessa oli sanottu :)

Tarvikkeet pöydälle. Uunivuoka rasvataan ja jauhotetaan. Mun vuoka on teflonia ja ei ehkä tarttis, mutta teen nyt kuitenkin ohjeen mukaan. Suklaa sulatetaan. Muistelen, et ope olisi vinkannut, et ei kannata liian nopeasti aluksi sulattaa, jotta ei tule rakeita. Tällainen mielikuva… joten mennään sen mukaisesti. Sokerit ja pehmeä rasva vaahdotetaan. Joo. Munat yksitellen joukkoon. Joo. Hieman jäähtynyt sulatettu suklaa joukkoon. Joo. Ja lopuksi jauhot+kaakao –sekoitus. Joo. Lusikoin taikinan kulhoon. Tekisi mieli jättää aika reijusti taikinaa kulhoon, se on niiiiiiin hyvää ;) Maistoin sitä nuolessani sähkövatkaimen vispilät puhtaiksi ;) Ehdottomasti paras taikina, minkä olen koskaan tenhyt! Nyt nousi makuodotukset kattoon!

Uuniin, 30 min ja 175 astetta. Ope ohjeisti, et ei kannata paistaa liian kuivaksi. Saa jäädä sisältä märäksi/tahmeaksi. Katsotaan, mitä tulee... Noudatan aika tarkkaan ohjeen pasitoaikaa, sillä eri ohjeiden paistoajat ovat toimineet hyvin mun uunilla. Pienen pieni poikeama ohjeeseen, otan suklaahässäkän kuitenkin 2 min ennen ohjeen paistoaikaa pois… Vähän jännittää, mitä siitä tuli. Tekisi mieli heti maistaa. Mutta syön kuitenkin ensin aamiaisen. Sehän on vielä syömättä, kun heti panin toimeksi.

Sellainen huomio vielä sähkövatkaimen käytöstä. Ope on teroittanut, että ensin laitetaan vispilät koneeseen ja vasta sitten sähköjohto seinään. Olen sitä noudattanut, vaikka on ehkä hivenen tuntunut ylisuojelevalta vai miten sen nyt sanoisi. Jos tänään en olisi näin toiminut, olisi todennäköisesti sormista tullut muussia tai ainakin se olisi lähellä ollut! Olin vissiin tökännyt vispilän toisella kädellä huomaamatta käynnistysasentoon ja se pörräsi heti käyntiin, kun töpseli oli seinässä. Niin, liian varovaistako, ei tosiaan. Hyvä opetus…

Nyt kun suklaaneliöt tai suorakaide se vielä on, tossa pöydällä jäähtyy. Mietin, mitenkä saan sen pois vuuasta. Kippaanko? En kuitenkaan voi ainakaan terävällä veitsellä sitä leikata, kun on teflonvuoka… Hmm pitää miettiä strategiaa aamiaista syödessä ;)

Kävin kylillä ja samalla ostin pari puuveistä, niillä leikkasin paistoksen neliöiksi. Vähän kuori halkeili ja mureni, onkohan se liian kuiva... Maistelin. Ei se kuivaa ole, mutta olisi voinut olla märempääkin. Äitini kehuu, että on tosi hyvää.

Iltapäivällä mun luona käy yksi ystävä. Hänelle tarjosin leipomisiani kuuman suklaakastikeen ja vaniljajäätälön kanssa ja sain kovasti kehuja. Kysyin kuitenkin, että olisiko neliöiden pitänyt olla märempää. Hän tuumasi, että ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja hyviä ovat. Mutta kun kysyin, hän jatkaa, ei ehkä olisi haittanut vaikka olisivat vähän märempiä olleetkin. Ens kerralla kokeilen 25 min paistoaikaa :) 

Suklaakastikeen ja jätskin kanssa aivan taivaallista :) Sit meillä oli vielä mansikoita :) Namnamanam :) :) Kiitos taas opelle ohjeista ja vinkeistä :)

Resepti:

http://www.maku.fi/reseptit/suklaaneliot-brownies#axzz2wFH1oVVq

Vesimeloni-vuohenjuusto-korianterisalaatti

Ostin muutama päivä sitten korianteria ja se alkaa olla sen näköinen, että se olisi hyvä syödä pois. Mitä mä siitä tekisin? Muistin, et ope oli jossakin vaiheessa heittänyt, että korianterista saa herkkusalaatin. Etsin "kirjeenvaihdon" tähän liittyen ja löysin sen :) "Vesimelonia, vuohenjuustoa tai fetaa, jotain vihreää salaattia, korianteria, paahdettuja salaattisiemeniä ja pikkuliraus sitruunaöljyä", oli open vinkki. Tämä sopii hyvin, kun on vuohenjuustokin vanhentumassa kaapissa, ei tarvitse ostaa kuin vesimelonia :)

Kaupassa tajusin, että taas on kauhea nälkä ennen kuin ruoka on valmista. Ja toisaalta olin suunnitellut, että tämä viikko olisi kalapainoitteinen. Näiden asioiden johdosta ostin maistiaiseksi paistettuja muikkuja. Kun tulin kotiin, keitin teetä - olin aika jäässä, ulkona satoi miltei rakeita - ja tein muikkuleivän, jonka koristelin salaatin lehdellä :)

Sitten tein salaatin. Se ei kauaa kestänyt. Sit syömään, ei ollut hirveä nälkä. Maku oli yllätys! Sehän ei ollutkaan hyvää, vaan suorastaan törkeen hyvää :) :) Miten taas yllätyin näin kovasti, en tiedä, mutta mahtava fiilis :) Ei voi kuin ihmetellä taas, kuinka hyvä vinkki opelta - tai eihän siinä nyt ihmettelemistä ole :) - ja kuinka helpolla taas kerran tuli hyvää. Tätä en yksistään tee uudestaan vaan nostan suosikkilistalleni :) :) Kiitos opella vinkistä :)

Ettei mene ihan henkutuksen puolelle, sanottakoon vielä se, että kehittämiskohteena mun salaatissa voisi olla se, että korianteria voisin laittaa vieläkin enemmän. Laitoin mielestäni sitä aika reippaasti, mutta ei se maistunut juuri ollenkaan vai olikohan sen rooli tehdä huikeata makukokonaisuutta erottumatta sen enempää?

Paistetut ahvenfileet salaattipedillä

Viime viikolla oli tosiaan salaattipainotteinen viikko. Nyt taitaa tulla kalapainotteinen, katsotaan. Piiiiiitkän ajan on tehnyt mieli paistettua ahventa. En ole koskaan sitä laittanut, en koskaan ostanut ahvenfileitä, en parkattuja ahvenia enkä kokonaisia vonkaleita. Isä laittoi kalaa aina silloin tällöin, toki äitikin. Mutta isä ei muuta ruokaa laittanut kuin kalaa.

Open kanssa oli puhetta, että tekeämällä salaattipedin, voi keventää esim. makkarasalaatteja tms. Voi myös tehdä kauniin kattauksen, jos kattaa salaattipedin päälle esim. grillattua ruokaa. Kuulosti hyvältä vinkiltä. Näistä ideoista ja mieliteoista sitten syntyikin tänään paistettuja ahvenfileita salaattipedillä :)

Kaupassa olikin perkatut ahvenet tarjouksessa. Mietin, ostaisinko niitä vai suoraan fileitä. Päädyin fileisiin, vaikka hinta oli yli kolme kertaa kalliimpi! Kannattaisi opetella fileeraamaan (ja perkaamaan), mutta ei hötkyillä. Tämän päivän tarkoituksena on tehdä maistuvaa ahvenruokaa ja jos se todella maistuu, sitten voin mennä näissä jutuissa pidemmälle. Mun ei tosiaan kannata alkaa opettelemaan fileeraamsita nälkäisenä... siitä ei tulisi kuin pahalle päälle, varsinkin jos ei kaikki onnsituisi... ;)

Pesin salaatit ja paprikan, pilkoin kaikki aineet suoraan "tarjoiluastiaan" , johon päälle asettelin paistetut ahvenfileet. Mietin niiden paistamista, että liittyykö siihen jotakin niksejä tai jotkain, mitä olisi hyvä tietää. Googletin. Löysin reseptin, jossa kalat leivitettiin. Niin isäkin taisi tehdä. Pysyn kuitenkin tällä kertaa alkuperäisessä reseptissä ja leivitän ensi kerralla :)

Paistoin ahvenet voissa ja paistamisen jälkeen maustoin ne suolalla, ihan ohjeen mukaisesti.

Sitten syömään :) Oli ihan hyvä salaattikokonaisuus, oliivit - pakko myöntää - sopivat hyvin. Kalaa suolatessa en huomioinut, että oliivit ovat suolaisia. Ei tullut kuitenkaan liian suolaista kokonaisuutta. Kalat olivat kuitenkin ehkä vähän mauttomia. Niihin olisi voinut laittaa valko- tai mustaapippuria, otaksun. Oli silti hyvä kokonaisuus, hyvää oli :) Jäi taas lehti ruuan yhteydessä lukematta, kun maiskuttelin eri makuja ja niiden yhdistelmiä :) Open salaattipeti-idea toimi hyvin :) Kiitos taas vinkeistä :) :)

Resepti, jonka tein:
http://www.maku.fi/reseptit/paistetut-ahvenfileet-salaattipedilla

Resepti, jonka ehkä teen + fileerausohjeita:
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ruoka/keinot_keittioon/paistetut_ahvenfileet

Lämmin bratwurstisalaatti

Mulle tuli Maku-lehden näytenumero. Siinä on muuten paljon mielenkiintoisia juttuja :) Taidan tehdä useammankin ruuan siitä... Nyt kuitenkin hurahdin mainoksen vietäväksi. Valio mainosti uutta creme fraice paahdettu sipuli -tuotettaan. Näin saman mainoksen myös Hesarissa tai jossakin toisessa lehdessä. Mua tässä kiehto se, että on vähän erilainen salaatti ja toi makkara tuo siihen suolaisuutta, joten ajattelin sen sopivan hyvin pääruuaksi.

Kävin kaupassa. Taas oli vähän ihmeteltävää. Suurin ihmetyksen aihe on tietysti se, että mistä kaikki tuotteet löytää, kun olin vieraassa kaupassa. Kaikki kyllä löytyikin lukuunottamatta paneroituja sipulirenkaita, joka on pakaste. Ajattelin, että voinhan mä ne itsekkin tehdä, onhan mulla kotona sipulia.

Ohje oli selkeä, aineet paloiteltiin kulhoon, lisättiin öljy ja mausteet, sekoitettiin. Mä mietin paahtamista, eikös paahtaminen ollut sitä ,että pannulla pyöräytetään ilman rasvaa? Tein niin sipulirenkaille. Ne siinä pannulla paahtuivat sillä aikaa, kun pesin ja pilkoin muita aineita. Nyt kun tätä kirjoitan, huomaan, että ohjeessa puhuttiin paneroiduista eikä paahdetuista sipulirenkaista...

Kun uuni oli lämmin, laitoin  sekoituksen leivinpaperille, uunipellille ja 15 min. uuniin.

Mietin tämän sapuskan nimeä. Tämä on enemmän mun mielestä jokin gratiini kuin salaatti, mut kuten olen aikaisemminkin sanonut ja varmasti on tullut monesti ilmikin, nää termit eivät ole mun vahvinta aluetta, esim. paahtaminen ja panerointi... ;)

Kun kuvasin tuotokseni, ajttelin, et jokin koristus tossa pitäisi olla. Sit muistinkin, et tähän vielä kuuluu lisätä sitä paahdettuasipuliranskankermaa. Lusikoin ruuan lautaselle, roiskin vähän tota edellä mainittua kermaa ja koristeeksi korianteria.

Maku oli TOSI hyvää :) Vastas hyvin mun mielitekoa ja ylitti odotukset :) . Oliivit vähän epäilyttivät, en "uskaltanut" niitä maistaa laittaessani niitä ruokaan. Mut en huomannut niitä ollenkaan syödessäni, vasta viimeisiä rippeita ammentaessani suuhun, huomasin oliivin puolikkaan ja tuli mieleen, et eipä maistunut erikseen. Varmasti kruunasi hyvää kokonaismakua :D :D Ja tuli taas kerran huomattua, et perusarkiruoka voi olla hyvää :)

On tosi kiva fiilis, kun tuli tehtyä jotakin uutta ja saada uusia makuvivahteita suuhun. Tätä kyl teen toistekin. Ei harmita yhtään, vaikka olinkin mainoksen uhri :) :)

Resepti:
http://www.valio.fi/reseptit/lammin-bratwurstisalaatti/

Pasitettua kanaa yrttisellä creme fraiche-kastikkeella ja riisiä

Tällä viikolla on tosiaan salaattiviikko menossa. Tarkoituksena on syödä salaattia pääruokana joka arkipäivä. Eilen se tosin lipsahti lisukesalaattipuolelle. Puuhastelin ja opiskelin niin innoissani, eten huomannut ajan kulumista ja sit olikin tosi kova nälkä. Kaivelin kaapista, mitä löysin.

Paistoin broileria ja netistä bongasin creme fraiche-pohjaisen kastikkeen. On ope ihan varmasti snonut useammankin kerran, miten sen voisi toteuttaa. Mut katoin netistä myös. Siellä oli yrttiversio. Ohjeessa sanottiin, että lämmitä creme fraiche kattilassa ja lisää siihen yrtit ja sekoita. Ihmettelin tuota lämmittämistä vai onko se sen takia, et lämpöisessä ruuassa olisi kivempaa, jos olisi lämmin kastike?? Toinen asia, jota ihmettelin - tää on nyt suomen kieltä ja sen tulkintaa - jos sanotaan yrttikastike, esim. basilika, persilja ja timjami. Tarkottaako se sitä, että niissä on noita kaikkia vai esim. basilikayrttikastike tai persiljayrttikastike tai tinjamiyrttiakstike?? Kaikki ovat kyllä aila mietoja, joten kai niitä voisi sekoittaa vähän kuitenkin ihmetytti!

Otin sakset ja lautasen mukaan ja painuin pihalle. Leikaksin viljelmistäni ;) timjamia. Oli hauska fiilis, kun pihalta saa osan tarvikkeista. Kiitos vaan ystävilleni ja opelle hyvästä vinkistä, että kasvattaisin yrttejä pihalla :)

Kun olin huuhtonut timjamin ja sitä leikkasin creme fraichemn sekaan, keksin, että lisään siihen vähän purkista rosmariinia. Mähän tykkään tosta yhdistelmästä ja ihan hyvää siitä tulikin. Nyt ei sitten tarvinnut enää miettiä, sopiiko persilja, basilika ja timjami yhteen :)

Hyvin taas ruoka maistui, olikin jo karsee nälkä ja ikävä taas myöntää, että söin liian nopeasti... Lisukesalaattina oli ihan vaan kurkkua ja tomaattia sitruunaöljykastikkeella :)

Syötävät kukat, osa 2

Kaunokainen

Pisamakello, voisko olla??

Innostuin tästä aiheesta ihan sikana :) Löysin muistiinpanot, mitä olen mihinkin istuttanut ja sillä perusteella osa ykköseen osasin kirjoittaa kasvit, joita perennapenkissäni on. Tosin pieni moka sinne humpsahti, ei siellä ole pisamaliljoa - mahtaako sellaisia olla olemassakaan, ei ainakaan googlettaessa löytynyt!- vaan pisamakelloja (on ainakin ollut…). 

Tarhapäivänlija?

 

 

 

Pisamakellosta en löydä netistä syötävyystietoja ainakaan vielä, kuten en tarhapäivänliljoistakaan. Sen sijaan puna-apila, orvokit ja syreenit ovat syötäviä. Kaikkia niitä löytyy pitskulta!! :)

Iisoppi

Iisoppia on, tunnistettu :) Googlasin ja siitä sanotaan seuraavaa: ”1500- luvulla iisoppi oli muotiyrtti, sitä pidettiin pyhänä yrttinä pahoja henkiä, noituutta ja taikuutta vastaan. Englannissa iisoppia on pitkään käytetty kansanlääkkeenä. Iisoppi kiihdyttää aineenvaihduntaa, edistää hikoilemista ja antibakteeristen vaikutustensa vuoksi ehkäisee tulehduksia. Iisopin kukat ovat sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisia.”

Laventeli: "Jo muinaiset roomalaiset käyttivät laventelia mausteena ja kylpyvesissä. Laventelin hienostunut tuoksu ja parfyyminen sitruunaisen myskin maku hivelevät aisteja. Laventelia voi olla vaikea viljellä Suomessa, mutta luontaistuotekaupoista saa kuivattuja laventelin kukkia. Laventeli on monikäyttöihin. Se sopii mm. leivontaan, pirtelöihin, vaniljakastikkeisiin, jäätelöihin, teesekoituksiin, mausteeksi hedelmille ja marjoille (erityisesti mustikoille ja vadelmille). Minttu ja sitruuna käyvät hyvin yhteen laventelin kanssa. Se sopii myös ruoanlaittoon esim. lammasruokien mausteeksi"

Alunperin mun perennapenkissä ei ollut laventelia, mut nyt on :) :)

Tässä iisopin ja laventelin lähteeni, hmm jonkun blogi… vaikkakin vaikutti ihan tietäväiseltä…

http://kuuyrttitarhassa.blogspot.fi/2012/06/kukkaruokaa-kukkaketo-keittiossa.html

http://kuuyrttitarhassa.blogspot.fi/2012/06/kukkaruokaa-osa-ii.html

Perennapenkin syötävät kasvit, osa 1

On tosiaan ollut paljon puhetta yrteistä, joita voisi viljellä ja kirjoitin niistä oppimismielessä tekstinkin. Istutuksistani kukkalaatikossa pärjäsi salaatti  ja timjami. Rakuuna tosiaan kuivui melkein heti ja kaverit vinoilivatkin, että olen hyvä kuivaamaan erilaisia raaka-aineet ;) Basilika ilmeisesti vilustui, kun oli alle 10 asteisessa ulkoilmassa. Siirsin ruukun ulos jossakin vaiheessa.

Naapuri toi sitruunamelissaa ja minttua. Melissan istutin ruukkuun yhdessä timjamin ja salaatin kanssa. Ne siirsin ruukusta ruukkuun, jotta ei tekeminen lopu ;) Sit sain ystäviltä lisää sitruunamelissaa ja laventelia. Istutin niistä osan ruukkuun ja osan maahan perennapenkkiin. No nyt päästään asiaan, mun pitikin kirjoittaa perennapenkistäni!!

Pari vuotta sitten perustin elämäni ensimmäisen perennapenkin. En tiennyt, mitä siihen laittaisin, kuinka paljon ja miten tiheään. Muhevaisen sivuilta netistä löysin hyviä ohjeita ja perennapenkkiesimerkkejä. Innostuin kukkaruokaa nimisestä vaihtoehdosta. Se sisälsi vain sellaisia kasveja, jotka ovat syöntikelpoisia. En ollut ruuanlaitosta vielä tuolloin kiinnostunut, mutta kyllä mun luona aina silloin tällöin kävi ruokavieraita ja ajattelin, et olisi kiva juttu, yksityiskohta, oma kasvattama kukka salaattikulhossa koristamassa kokonaisuutta :)

Tuolloin ostoslistallani oli kuun- ja päivänliljoja, kurjenkelloja, kaunokaisia ja tuoksumataraa. Innoissani menin ostamaan, mutta eihän valikoimasta niitä löytynytkään. Sitten katselin syötäviä vaihtoehtoja ja ostin valkoisia pisamaliljoja, keltaisia ja punaisia (vai olivatko keltapunaisia?) tarhapäiväliljoja, sinisiä iisoppeja ja kaunokaisia. Ei tullut ennalta suunniteltua kokonaisuutta. Olin kuitenkin tyytyväinen uuteen perennapenkkiini  :)

Seuraavana vuonn,a kun perennat aloittivat kasvukauden, oli hävikkiä ollut. Penkki oli aikamoisen harva. Ystävällinen naapurini antoi mulle useita erilaisia perennoja, jotka sitten istutin penkkiini. En kehdannut sanoa, että mulla on vain syötäviä kasveja… Naapurilta saadut perennat menestyvät tosi hyvin ja lisääntyivät myös.

Viime kesänä sain puutarhakeinun ja keinulle paras paikka oli perennapenkin kohdalla… auts. Meillä oli tai siis ystävällisellä auttajallani oli vähän aikaa, joten aika oli arvokasta. Ei auttanut kuin laittaa hihat heilumaan ja siirsimme perennapenkin keskelle pihaa. Siinä samalla ei tullut kovin huolellisesti perennoita käsiteltyä ja osa tuli huonosti istutettua. Ei se minua haitannut, olin niin tohkeissani uudesta keinusta! Se sitten seuraavana päivänä haettiinkin rautakaupasta ja pystytettiin. - Nytkin istun keinussa tätä kirjoittaessani, keinusta muotoutui uusi lempipaikkani. - Kukat tosiaan jäivät siinä hässäkässä toiseksi. 

Tänä keväänä perennat taas nostivat päätään ja penkki näytti entistä harvemmalta. Nyt minua kiinnostaisi tietää, mitkä ovat syötäviä kasveja ja mitkä eivät. En tosiaan ole salaattejani tai muitakaan ruokiani koristellut kauniilla itse kasvattamilla kukillani - vielä :) Ne olisivat tosi hyvin sopineet esim. tämän viikon ruokiini, onhan mulla salaattiviikko menossa. Kukista kaunokainen on ainut, joka nyt kukkii (ja jonka tunnen!). Mutta niitä kukkia on niin vähän, en raski niitä syödä ;)

Kielisalaatti

Eilen illalla telkkarista ei tullut mitään mielenkiintoista. Otin köksäkirjat esiin ja aloin niitä plaraamaan. Halusin tehdä kielisalaattia tänään. Otin vanhimman keittokirjan 1890-luvulta, siellä ei ollut paljon salaattiohjeita. Ne olivat lähinnä säilöttäviä etikkakurkkuja tai -punajuurijutskia. Oli joissakin salaatin päitä myös mainittuina ja miltei kaikissa niissä salaattikastikeessa oli sinappia... ;)

Salaattikirjan (v. 1988) pläräsin kokonaan. Sieltä löytyi kaksikin eri kielisalaattiversiota, molemmissa oli piparjuurta nam :)

Aamulla oli vauhti päällä, unohdin syömiset ja kaupassa käymiset! Nälkä yllätti, joten sitten piti tehdä ihan oma sovellus. Kaapista kaivoin perussalaattitarpeita: ruukkusalaattia, kirsikkatomaattia ja kurkkua. Teki mieli laittaa tinjamia, mutta en sotkenut sitä tähän. Teen joku päivä jonkun tinjamijutskan erikseen...

Pakkasesta sulatin kypsää kieltä, jonka viipaloin. Kastikkeen pohjaksi laitoin creme fraichea, puristin siihen sitruunan ja maustoin sen piparjuuritahnalla ;) Lisäksi ripaus suolaa ja mustaapippuria muutama rundi maustemyllystä. Maistoin, oli aika hapanta. Hmmm, sit lisäsin vähän hunajaa, sekoitus ja maku oli huomattavasti pehmeämpi. Kastike muiden aineiden päälle ja se oli siinä. Ihan hyvää oli. Tätä kirjoittaessa tulee mieleen, et olisi kastikkeeseen varmaankin sopinut valkosipuli myös?

Antonin mustikkapiirakka

Aamulla oikein kihelmöi, kun tänään on kokkauspäivä. En olisi malttanut käydä suikussakaan, kun yökkärin päälle olisin halunnut heti aamusta pukea essun :) Taas oli pikku-tyttömäinen olo :D

Tämänkin ohjeen olen bongannut kauan sitten ja kysellyt opelta vinkkejä. Pakkasessa on vielä viime vuoden marjoja ja ne olisi kiva käyttää pois. En vain muista, miksi ei tullut tehtyä tätä silloin, kun kyselin vinkkejä.

Kakki tarvikkeet löytyikin kotoa, joten sen tähden ei tarvinnut kauppaan mennä :) Pohjaan tuli vehnäjauhoja, sokeira, leivinjauhetta, muna ja rasvaa. Ei mitään nestettä! Rasva ja muna ohjeen mukaan nypitään, mut open vinkin mukaan ne voi sekoittaa sähkövatkaimella tosi pikapikapikaa, no mä tein sit niin. Painelin taikinan kulhon pohjaan kuten lohipiirakassakin.

Mietin pitkään, pitäisikö tämäkin pohja esikypsentää uunissa ennen kuin lisään siihen täytteen. Ohjeessa ei kyllä mainittu tästä mitään. Se on toiminut tosi hyvin lohipiirakassa ja tässä laitetaan jäisiä (ohjeen mukaan, open neuvojen mukaan hyhmäisiä) marjoja. Ope kirjoitti itse asiassa näin: "Jos marjat laittaa ihan jäisinä niin pohja ei paistu kunnolla ja täyte menee taikinan alle ja tulos on kuin "marjakukko". Laitoin pohjan uuniin vajaaksi  10 min, vaikka ei ehkä olisi tarvinnut, kun en laittanut marjoja ihan jäisinä. Sillä aikaa sekoittelin täytettä.

Täytteeseen tuli hyhmäisiä marjoja, perunajauhoa, sokeria ja vaniliinisokeria. Sekoitin lusikalla ne hyvin. Marjat vaikuttivat aika jäisiltä. Sulattelin koko seosta mikroaaltouunissa. Sit lusikoin seoksen esikypsennetyn pohjan päälle. Pohja oli noussut vähän ja se oli tasaista massaa eli reunat eivät olleet yhtään korkeammalla kuin pohjakaan. Kun varovasti sitä haarukalla painoin, se jousti. Kun lusikoin marjat siihen ne upposivat siihen, eivät valuneet reunoille. Marjoja olisi voinut olla enemmänkin, ei rittänyt ihan reunoille asti. Ei ainakaan vuoda reunoista yli. Se on sitteneri asia menevätkö pohjan läpi. Kyllä tämä kokkaaminen on ylltäätvänkin jännää puuhaa :) :)

Nyt piirakan paistumista odotellessa tässä mietin, että lohipiirakan taikin oli erilainen. Siinä muistaakseni käytettiin vähän hiivaa ja tässä leivinjauhetta. Hmm vaikuttaako tämä esipaistamiseen??Ja pitäisikö paistaa hiukan vähemmän aikaa kuin ohjeessa, kun esipaistoin? Paisoin ohjeen mukaan.

Kun olin syönyt ja piirakka oli jäähtynyt, sit oli jännä hetki: piirakan leikkaaminen. Onko piirakkaa vai marjakukkoa? No piirakkaa oli, tosin reunoilta oli pohja vähän jäänyt kulhoon kiinni ja hajosi leikatessa. Johtuuko tämä siitä et oli marjoja liian vähän, ei reunoille asti? Marjojen alta ei ollut juurikaan jäänyt kiinni ja sai ihan hyvin leikattua ja nostettua vuoasta pois.

Ai niin, miltä maistui. Ihan ok, aika makeaa. Tulee kyllä syötyä :) Olikohan niissä marjoissa laitettu pakastamisen yhteydessä jo sokeria??? En yleensä niin tee, mutta joskus olen niinkin tehnyt.. Pitää seuraavan kerran pakastaessa kirjata paremmin.

Reseptilinkki:
http://www.maku.fi/reseptit/antonin-mustikkapiirakka

Intialainen kanasalaatti

Tein aamiaisen jälkeen mustikkapiirakan ja heti perään aloin pesemään salaattitarpeita. Oli aika aikaista alkaa tehdä lounasta, mutta niin vaan aloin. En malttanut odottaa...

Ohjeen olin bonganut open vinkkaamilta bbc:n sivuilta. Olinhan sunnuntaina päättänyt, että tällä viikolla syön joka päivä salaattia. Tänään on vuorossa vähän ruokaisempi salaatti kuin eilinen voikukkasalaatti. Ei kuitenkaan kannata vetää johtopäätöstä, että olisin syönyt eilen koko päivän kevyesti. Eheeeii karkkia meni niin paljon että vähän kauhistuttaa, mutta onneksi ne loppuivat. Olenhan karkkiholisti ja mun pitäisi pysyä niistä kaukana... ;(

Kävin eilen kaupassa. Listalla oli mm. masala-tandoormausteseos. Kaupassa oli joko tandor- tai masalaseoksia. Valitsin tandorvaihtoehdon ja medium vahvuuden.

Pinaatti - en muista sitä ennen käyttäneeni kokkailuissani-, punasipuli ja kurkku oli pohjana. Siihen päälle tandormausteseoksella maustettua ja pannulla paistettua broileria viipaleina ja korianterisoossi päälle. Annokseen olisi kuulunut vielä intialaista poppadoms-leipää, mutta tyydyin moniviljasämpylään :)

Ruokailun yhteydessä oli tarkoituksena lukea päivän lehteä, kun olen muka taas ollut niin kiireinen ja en ole sitä kokonaan vielä lukenut. Mutta eihän se onnistunut! Eheiii :) Ruoka maistui piiiiiiiiiitkästä aikaaaaaaaa toooooooosi hyyyyyyvälle :) :) :) En pystynyt keskittymään moneen asiaan vaan nautiskelin salaatista :) :) Nam. Ja opelle taas kiitos, kun on opastanut mut tähän ihanaan maailmaan :)

Ruuasta jäi myös hyvä jälkimaku. Aika voimakas, mutta ei liian voimakas. En osaa eritellä makuja, mutta ihan mielekäs. Jälkkäriksi olisi Antonin mustikkapiirakkaa, se vähän jännittää, mitä siitä tuli ;) Mut vielä pitää maikutella hyvää jälkimakua :) ... ja lukea päivän lehti loppuun.

http://www.bbcgoodfood.com/recipes/3074686/indian-chicken-salad

Kirpeä voikukkasalaatti

Onhan tässä tullut kokkailtua jotakin pientä, vaikka en ole tänne niitä kirjannutkaan. Yllättävän pitkälle on myös riittänyt safkat pakastimesta. Huomaan selvästi, et tietyistä ruuista on tullut suosikkeja ja olen niitä aika paljon syönyt: lohipiirakkaa, bostonpullaa, punajuurikeittoa, ehkä tässä kolmen kärki. Nyt tekee mieli laajentaa repertuaaria ja jos rehellisiä ollaan, söydä jotakin kevyempää. Viime päivinä olen syönyt täytekakkuja ja suklaata kaksin käsin ja kyllähän se tuntuu. On muodostunut aikmoinen Michellin rengas tuohon vatsan ympärille. Se tietysti lohduttaa, että en ole lähdössä etelän lomalle eikä tarvitse olla pikinikunnossa :D :D

Eilen päätin, että tällä viikolla syön joka päivä salaattia. Ja kas kummaa bongasin lehdestä: Kesäkuun ensimmäisellä viikolla vietetään villiyrttiviikkoa. Ja sen kunniaksi oli kirpeä-voikukkasalaattiresepti lehdessä. Inhoan voikukkia, kun se on pihalla tosi sitkeä rikkaruoho. En ole ikinä niitä syönyt, ainakaan en tiedä syöneeni.Tänään en lähdekään kauppaan, vaan takapihalle ruuanhakumatkalle :)

Ennen ruuanhakua kuitenkin essun nyörit kiinni ja jauhopussit esiin. Pitäähän salaatin kanssa olla tuoreita sämpylöitä! Pyöräytin taikinan ja sillä aikaa kun se nousi, kävin takapihalla. Nyt sitten vaan pitää tunnistaa voikukat. Mistä mä löydän pieniä, varjopaikan kasveja? Vähän löysin, mutta ei niitä paljoa tarvitakaan. Salaatin sekaan kuuluisi laittaa lohko amerikansalaattia, mitä se sitten tarkoittaakaan, kuinka iso. Ok makuasia... :) Ei mulla sellaista ole, otan pihalta myös salaattia mun "yrttikasvimaalta". Sitä tulee aika pieni "lohko", kun ei se ole vielä paljoa kasvanut. Olen siis perustanut yrttikasvimaaviljelmän, kuinka sen saisi vielä paremmalta kuulostamaan!!! :) No palaan siihen ehkä myöhemmin, toisessa päivityksessä.

Pesin voikukan lehdet ja salaatin. Nykersin voikukan lehdistä keskiruodon pois. Ohjeessa sanottiin, että se sisältää kitkerää maltiasnestettä. Kuorin appelsiinin, pilkoin salottisipulin, sekoitin. Kastikeeseen puristin sitruunasta mehun, murskasin valkosipulin kynnen siihen. Kynnen päästä kasvoi kaunis vihreä varsi, siitähän saisin lisää vihreetä mun salaattiin... :) No ei ehkä kuitenkaan, kynsi ei ollut kovin pehmeä, joten käytin sen. Ripaus suolaa ja valkopippuria sekä hunajaa sitruunamehuun ja sit sekoitin ne muihin aineisiin. Siellä kulhossa ne muhivat sillä aikaa kun sämpylät valmistuvat. Odotan jo innolla lopputulosta :)

Hyvää oli! Raikasta :) Tietysti vihreää olisi voinut olla enenmmänkin, mut tää oli kotiraaka-aineista tehty. Tyytyväinen olen ja tätä vois tehdä joskus uudestaan. Silloin voisin rohkeammin laittaa voikukan lehtiä, olettaen tietysti et muutakin vihreetä on sit enemmän. Olin ennakkoluuloinen voikukanlehtiin, myönnän :)


Tässä alkuperäinen resepti Marttojen sivuille. Tästä oli juttua myös HS 9.6.2014, sivulla A16
http://www.martat.fi/ruoka/reseptit/kirpea-voikukkasalaatti/

Lohi-riisilaatikko

Lohi-riisilaatikko on ollut to do -listalla ja sitä teinkin kolmisen viikkoa sitten. Se oli nam nam, ei mitään mättöä :D :D

Ohje oli selkeä, mutta yhdessä kohtaan oikaisin. Tai no, en tiedä, onko tämä oikaisemista vai mutkittelua, mutta tein kuitenkin sovelluksen ystäväni kanssa ;) Oheessa sanotaan: "kippaa keitetty riisi/ohra, paloiteltu lohi ja hienonnetut kananmunat vuokaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla." Me kipattiin kaikki nuo aineet ensin kuppiin ja sekoitettiin ne ja vasta sitten kaadettiin vuokaan. Tuntui siltä, et näin saisimme paremmin sekoittuneen safkan ja jokaiseen suupalaan kaikkia makuja. Heh ehkä musta on tullut aika optimisti, kun näin kuvittelen olevan joka safkassa :D :D Ei se mitään, kiva uskoa ja olihan lopputuloskin ihan hyvää, joten ei kai tässä ihan metsäänkään menty!

Reseptilinkki, opelta saatu :)Helppoa ja hyvää, kuten ope "mainostikin" tätä. Kiitos !!

http://www.projectmama.info/2013/01/hyva-ja-helppo-lohi-riisilaatikko.html

Yrtti-juustomuffinssit

Munffinssireseptejä on tietysti paljon, kuten kaikkia muitakin. Tässä tarkoitan, että niitä on paljon tuossa kirjassa, jota opelta lainasin. Olin ahne, en katsonut mielenkiintoisimpia niistä, vaan KAIKKI kopsasin itselleni. Tällä kertaa tein yrtti-juustomuffinsseja. Ne onnistuivat hyvin, ei ollut mitään kommervenkkejä ja ne maistuivat myös hyvin, olivat "retkieväänä" maakuntamatkalla Kokkolassa :)

Tämä on siis tällaista muisteloa nyt, kun tämänkin on tehty jo n. 1,5 kk sitten...