Joulutorttuja ja dadaa 200. päivitys!! :)

Ope näytti yks päivä, miten helppoa on tehdä perinteisiä ja kukan muotoisia joulutorttuja sekä suolasia palasia. Tänään aamulla piti käydä kaupassa, kun ei ollut kahvimaitoa. Samalla ostin kaikennäköistä muutakin, mm. voitaikinaa valmiiksi kaulittuina. Niitäkin oli useita erilaisia. Vähän aikaa ihmettelin, minkä valitsen. Ostin sit ison paketin, kun oli suhteessa halvempi kuin pienempi vaihtoehto ;)

Nostin valmiiksi kaulitut levyt huoneenlämöön sulamaan sillä aikaa kun väsäsin  lehtikaalishipsejä. Sit leikkasin kieli keskellä suuta open ohjeen mukaisesti. Mua kiehtoi erityisesti tuo kukan muotoinen torttu, koska se oli uusi juttu mulle. Olen laspsesta asti syönyt tähden muotoisia torttuja ja ne ovat tuttuja. Kiva tietysti niitäkin on osata tehdä :)

Ope vinkkasi, että luumuhillon sekaan voi laittaa omenahilloa tai vielä parempi olisi omenaraaste granny smith -omenoista. Osti niitä aamulla ja yhden omena pilkoin pieneksi. Omenapilkettä ja luumuhilloa sekoitin yhden osan molempia.  Ope laittoi "demossa" vähän amarettoa sekaan. Mulla ei ollut sitä. Mietin hetken ja lorautin vähän konjakkia. Ei nyt sama asia, mut jotakin ekstraa kuitenkin ;)

Kun taikina oli sulanut, muotoilin sen ja lisäsin hilloseoksen. Tuli aika paljon hilloa, mutta mieluummin näin kuin liian vähän :) Suolaset laitoin "rullalle". Sit voitelin kaikki versiot kananmunalla ja lisäsin suolasiin parmesaanijuustoraastetta. Uuniin 225 ja 10 min ja dadaa, siinä ne ovat :) :)

Suolaset tangot ovat tosi hyviä, ihanan pehmeän rapeita ja hyviltä maistuivat, vaikka maha onkin täynnä ahventa, shipsejä ym. ;) Pakko maistaa vielä joulutorttua. Otan kukkamuotoisen. Hyvää :) Nam. Ehkä kuitenkin pieni tilkka liikaa konjakkia?  Varmaankin se amaretto olisi parempi vaihtoehto. Lisään ostoslistalle sen :)

Ja mikä kaikista ihaninta, mukavinta ja ihmeellisintä on se, että tämä on 200. päivitys tässä blogissa :) :) :) :) :) :) :) :) :)
Olen enemmän kuin tyytyväinen! Olen toki hieman ylpeäkin, kun pidän tätä jonkinmoisena saavutuksena, kun miettiin mun "lähtökohtia". En olisi ikinä päässyt tähän, jos mulla ei olisi ollut noin hyvää opea, ihanaa, mukavaa, kannustavaa, osaavaa, ystävällistä ja joka osaa myös loistavasti opettaa ja selittäa eikä hermostu, vaikka pitääkin välillä tankata samoja jutskia :) KIITOS <3 Ilon kyyneleitä virtaa pitkin pyöristyneitä poskia... ;)

Lehtikaalishipsit

Lehtikaalijutskia on ollut paljon foorumeilla. Heh ihan kuin olisin suurempikin kokki ja asiantuntija, mut olen mä jonkun verran selannut ruokajuttuja ja netistä reseptejä... Niin, lehtikaalista on ollut noilla foorumeilla puhetta. En ole oikein hahmottanut, mitä se on. Onko se saalaattia vai ihan ehtaa kaalia? En ole kuitenkaan sen enempää kiinnittänyt siihen huomiota. Sit ope oli tehnyt lehtikaalishipsejä ja kehui niitä törkeän hyväksi. Seuraavan kerran kerran kun menin kauppaan, oli lehtikaali todella näkyvästi esillä. Ostin sitten ison pussin sitä. Tossa pöydällä se pussi on pyörinyt useamman päivän. Nyt jo osa lehdistä kellertää, joten korkea aika ryhtyä toimeen!

Ohje esiin. Aika yksinkertainen tuntuu olevan. Ensin lehtikaalit pestään ja kuivataan. Sit maun mukaan suolaa ja 0,75 dl öljyä, sekoitus ja uuniin, 150 astetta. Mulla on lehtikaalia 200 g ja jaoin sen kahteen osaan, jotta ei mene paljon päällekkäin uunissa (kuvassa lehtikaalit ovat uuniin menossa). 10 min kuluttua kurkkaan ja kääntelen niitä. Sit vielä n. 5 min ja valmista, rapeaa on. Ja todella maukasta :) :) Törkeen hyvää, kuten ope sanoikin :) :) Taas oli hyvä ja mielenkiintoinen vinkki. Kiitos :)

PS. Masituvat liiankin hyvin, sopivasti janottavat ja on tuo viinipullokin avattuna... hörps ja nam :D :D

Resepti:
http://hellapoliisi.yhteishyva.fi/2014/11/19/lehtikaalisipsit/

Paistettua arkiahventa

Ahvenia paistoin viimeksi kesäkuussa. Silloin pidin niitä mauttomina, jolloin ope kommentoi, et jos tekee juhlamapaa tarjoilua vois paistamisen loppuvaiheessa lirauttaa pannulle valkoviiniä, ei aikaisemmin, jotta eti keitä kaloja. Sitruunamahukin olisi hyvä, arkisempi vaihtoehto. Tilli sopii myös. Tällä lähetään liikkeelle :)

Valkkarin löytäminen kaapsita onkin työlästä. Tulipa taas inventoitua kaappi: yllättävän monta pulloa skumpaa... ;) Punaviiniäkin on useampi pullo, mutta valkkaria ei meniaa löytyä. Sit viimeisestä paikasta eli viinitelieen alaoksalta löytyy pölyinen pullo ja se on sagiovese. Äsh eihän se olekaan savagnin blanc... eli punkkua on toikin. Eikä mulla ole sitruunamehuakaan.... no en kyllä kauppaan enää lähde, on jo perunat kiehumassa ja kova nälkä... Taas nousevat prejärjestelyt arvoonsa.. ;)

Kalat pannulle, voilla paistan ja lirauksen laitan sitruunaöljyä sekaan. Ne paistuvat tosii nopeasti, kun fileet ovat niin ohkaisia. Pitää tosiaan olla tarkkana, ettei ylipaistu ja kuivu. Opekin on tästä joskus varoitellut ;) Hmmm en kyllä tiedä, voivatko ne kuivua tuossa voimäärässä, mutta skarppaan kuitenkin ;)

Alkuperäisenä ajatuksena oli maustaa suolalla ja mustapippurilla. Mut sit ajattelinkin laittaa sitruunapippuria, kun ei ollut sitä sitruunamehua. Mun sitruunapippuri taitaa olla entistä. Ei se tuu kunnolla purkista ulos. Haarukalla sitä hajotin, sit teesihvilän kautta yritin suodattaa, jotta ei tuu paakkuja. Mut ei oikeen onnannu. No suolaa vähän ja mustapipuria kanssa. Pikaksesti vielä tilliä, tosin pakastettu tilli ei ole kauneimmasta päästä, mut nyt saa kelvata.

Lautaselle keitetty pottu, paistetut fileet, punajuurta ja vähän vihreätä salaattia salaattisiementen kanssa. pakko kai tunnustaa, kun kuvastakin en näkee: lorahti aika reippaasti siemeniä, mutta nehän ovat hyviä ja terveellisisä ;) Sit lorautan yleiskastikkeeksi vielä sitruunaöljyä - kohtuudella ;) Ja avaan ton pölyisen viinipullon...

Miltä maistui? Nojoo, ihan ok... Ekoissa kaloissa mastui sitruuna vähän liikaakin, yllättäen... Se johtui varmaankin öljystä. Alimmat olivat parempia tai ainakin ne maistuivat enemmän kalalle ;) Ja mitä enemmän viiniä otti sitä paremmalle ruokakin maistui... :) vitsivitsi...? :D :D

Ruskeakastike

Olin ostanut paahtopaistia. Ei se välttämättä kastiketta kaipaa, jos ei kuivaksi paista, mitä en tietenkääntehnyt :) Halusin kuitnekin tehdä kastiketta. Googlasin ohjeita, pippurikastikkeesta. Melkein kaikki olivat kermapohjaisia, eikä niissä ollut vehnäjaujoha. Halusin itse asiassa käristää vehnäjauhoja, joten ne eivät kelvanneet. Sit googlasin ruskeakastike-haulla ja dadaa, sieltähän niitä löytyi. Ehkä olisi bbs:n sivuilta löytynyt pippurikastikeitakin vehnäjauhojen kera, en tiedä. Se jäi kokeilematta. Valitsin ihan peruskastikkeen, jossa oli vähän kermaa.

Helmikuussa mua jännitti ihan sikana tuo vehnäjauhojen käristäminen. Se on voitettu juttu, mutta silti se kutkutti jotenkin.. Ihan hyvin meni, ei siinä mitään. Ehkä oli ihan pienen pieni epäilys, en tiedä. Paahtopaisti oli vuotanut jonkun verran, kippasin sen liemen kastikkeen joukkoon ja maustoin mielestäni aika reilusti, koska paisti oli aika vähämausteinen. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ei tarvinnut suodattaa paakkuja pois ;) ja se maistui myös hyvälle :) :)

Reseptilinkki: 
http://www.makuja.fi/reseptit/ruskea-kastike/

Paahtopaisti

Yllätyin, tätä en ole viimeisen vuoden aikana tehnyt tai en ainakaan ole kirjaoittanut siitä blogiin, joten tämä on nyt sitten uusi juttu blogissa. Ei kylläkään uusi ruoka. Ennen tätä köksäkurssia ostin silloin tällöin jonkun valmiin paistin ja paistoi nuunissa, kuten tänäänkin. Helppoa ja suht hyvää, jos tykkää lihasta.

Tänään muistin ottaa lihan huoneenlämpöön ennen paistamista. Se meinaa unohtua... Sit uuniin paistumaan ja paistinmittari kylkeen. Kun 60 astetta oli saavutettu, sitten paisti pois uunista ja folioon muhimaan. Tällä kertaa se muni kolmisen tuntia ennen kuin söin.

Oli ihan hyvää pitkästä aikaa. Mulla ei ollut kuin yksi pieni peruna kotona. Keitin sen ja lisukkeena pari porkkanaa sekä parsakaalia. Sit vielä vähän salaattia ja oli aika värikäs annos. Niin ja ruskeaa kastiketta, mutta siitä kirjoitankin oman jutun :)

Hurmaava sipulipiirakka

Tämän reseptin olen saanut ystävältäni. Pohja oli ihan perinteinen voitaikina:

voita, vehnäjauhoja, suolaa ja vettä. Täytteessä oli ohjeen mukaan: sipulia, vehnäjauhoja, maitoa, smetanaa, kananmuna, juustoraastetta, suolaa ja viherpippuria. Mä lisäsin myös valkosipulia muutaman kynnen :)

Tässä oli ainut, mitä mietin tuo viherpippuri. Mulla oli vain kokonaisia. Laitoin niitä minigrip-pussiin ja pullon pohjalla hakkasin ne muussiksi. Sit lisäsin ne siivilän kautta, jotta ei jäisi paakkuja tai kuorista roskia. Käytin mozzarella-juustoa. Pohja esipaistettiin ja sit koko höskä. 

Oli hyvää :) Maku ihan kohdillaan. Tätä kannattaa tehdä toistekin. Oli tas hyvä hinta-laatusuhde sekä käytettävä aika versus maku :)

Kuvaaminen unohtui!

Nuudeleita thai-katkarapu-kastikkeen kera

Tää oli mättösafkaa keväältä :D :D siis oikeesti herkkusafkaa, mut olin niin ennakkoluuloinen ja möläytin opelle, mitä kuvittelin tämän olevan tai siis nuudeleiden olevan... seliseli.. :)

Pestokastike 2 annosta:
1 limen kuori + mehu
1 pieni chili
1 kourallinen suolapähkinöitä
1 pieni ruukku basilikaa
1 pieni ruukku korianteria
1 loraus öljyä

Sauvasekoittimella kaikki sekas
100 g katkarapuja pakkasesta paistinpannulle
Seos katkarapujen sekaan ja lopuks kypsät nuudelin, sekoitus ja syömään

Tein yllä mainitun annostuksen mukaan, olisi voinut olla enemmänkin katkiksia. Oli kyllä todella hyvää namnam :) En muistanutkaan, kuinka hyvää vaikka blogista bongasinkin viime kertaiset kehut. Olin kirjoittanut, et kuva uhontui ja et seuraavalla kerralla kuvaan, joten tässät on nyt kuvan kera tämäkin ruoka :)
Tämä on siis open vinkki keväältä ja toimii hyvin syksylläkin :) Kiitos :)

Cappuccinoa - ei mitään tavallista kahvia!

Tossa aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, että kävin mukavilla ostoksilla. Ostin espresso-keittimen, mutterimallia, siihen sopivaa kahvia sekä maidon vaahdottimen :)  Oli pakko kokeilla, minkälaista kahvia sillä saan aikaiseksi. Alku oli hankalinta. En meinannut millään keksiä, miten vaahdottimeen laitetaan patterit!! Mun mielessä siinä ei ollut yhtään irtoavaa osaa. Sit ruuvimeisselillä otin ruuvinkin irti ja yritin joka saumasta saada auki. Ei auennut, vaikka vähän veitsellä avitin… No se olikin ihan yksinkertainen juttu, pohjasta aukesi. Patterit sisään ja testaamaan. En saanut sitä rikottua ;)

Mulla oli kaapissa ihka uusi lämpömittarikin. Ajattelin, että nyt fiksaan maitomäärän ja lämmitysajan tarkkaan, siten että maidon lämpötila on 65 astetta. No enhän mä saanut lämpömittaria toimimaan. On digitaalinen ja siinä oli joku juju, en jaksanut lukea ohjeita, paneudun siihen myöhemmin. Arvioin sitten ihan kädellä, kokeilemalla, mikä olisi 65 asteista.

Sit vaahdotin maidon, se oli hauskaa :)  :)  :D :D Mulla oli vaan vähän liian pieni muki, osa vaahtosi pöydällekin, mutta ei se mitään. Sit kahvi pannusta kuppiin ja maitovaahto päälle ja maistelemaan. Hmm, ihan hyvää. Mietin, pitäisikö laittaa tilkka sokeria, mut ajattelin opetella ilman sitä. Jos tästä tulee tapa, on parempi juoda ilman sokeria.  Lopussa kahvi maistui "liikaa", en ollut kupissa sekoittanut tarpeeksi ja olin maidon ja kahvin juonut vähän väärässä suhteessa. Ei kun uutta maitoa vaahdottamaan :D Vielä pitää hakea toimintatapoja, mutta hyvää tästä tulee :) Kiva ostos :) Kiitos open vinkkien :)

Lihapiirakkaa - ja paljon!

To do –listalla oli mm. lihapiirakka. Ajattelin sitä tehdä tänään ja ottaa viikonlopuksi matkaevääksi. Mulla oli kiva, hitaan puoleinen aamu. Sit tsekkasin reseptin ja aloin kirjoittamaan kauppalistaa. Lihapiirakkaan tulee 2 kaupan valmista pakastettua taikinaa ja niiden tulee sulaa huoneenlämmössä riittävän kauan, peräti 1,5 h, näin ohjeessa sanottiin. No ei se mitään, pitää vaan päivän järjestystä muuttaa. Olin ajatellut käydä kaupparundilla, hoitaa kaikki asiat kerralla. No mä teenkin sit niin, että käyn ensin ruokakaupassa ja tuon kamat kotiin ja sit jatkan rundia.

Kun palasin rundilta kotiin, oli taikina ollut jo 1,5 h huoneenlämmössä. Sit tein kanaleipiä, joista kirjoitinkin edelliseen päivitykseen. Ja nyt sitten tämän ruuan kimppuun. Sipulit ja jauheliha ruskistettiin ja paistettiin sekä ohra-riisi keitettiin. Kun ne olivat liedellä, söin nälkäisenä kanaleipiä… nam

Kun edellä mainitut komponentit olivat kypsiä, ne yhdistettiin ja joukkoon lisättiin ruokakerma ohjeen mukaan. Mä vähän sävelsin tietoisesti, kun laitoin kerman tilkan jääkaapista ja kermaviilin. Sit ohjeessa sanottiin, että yrttisuolaa 2-3 tl. Mulla ei ole sellaista. Laitoin 2 tl suolaa ja 0,5 tl sekä timjamia että basilikaa. Tykkään niistä molemmista ja ne sopivat ihan hyvin yhteen. Pari munaa vielä, siinä se sitten oli hyvän sekoituksen jälkeen.

Taikinan kaulitseminen ihan vähän arvelutti. En ole koskaan ennen mitään kaupan  Sitten käsin puristelin taikinat yhteen. Yksi  kulma jäi vähän epäilyttämään, siinä oli tartuntapintaa aika vähän, joten rullasin sitä vähän enemmän. No korkeintaan se valuu uunipellille, joten saa olla. En tehnyt paikkaa ylimääräisestä taikinasta, kun ajattelin, että ehkä se ei pitäisi saumakohdista… ja mulla oli vähän kiire, kun oli vielä iltamenoakin…. taitaa kyllä mennä selittelyn puolelle ;) Sit koko höskä uuniin. Oho, kylläpä se painoi paljon!!

taikinoista tehnyt. Ajattelin, että ei kai siinä mitään ihmeellistä voi olla, kun on valmis taikina, niin se lienee kaikin puolin valmis :) Kaulin käteen ja töihin ;) Ei se taikina meinannut miksikään muuttua! Oli vielä aika kylmä, vaikka oli ollut huoneenlämmössä jo 2 h, tosin paketissa tiivisti pakattuna. Kyllä se siinä pikuu hiljaa lämpeni… Yritin kaulita vähän reilun pellillisen. Ois voinut olla vähän leveämpi ja lyhyempi, ei se mitään, toimii näinkin. Nostin sen uunipellille ja päälle kaadoin täytteen. Kyllä sitä oli paljon! Sitten asettelin toisen taikinan kaulittuna päälle. Alimmainen oli niin pitkä, että leikkasin siitä osan pois.

Sitten olikin hyvää aikaa päiväkahville ja se ei ollutkaan ihan perinteinen kahvihetki :) Puolen tunnin kuluttua paistos oli valmis. Nostin sen pöydälle jäähtymään.

Illalla, kun palasin nälkäisenä kotiin, oli taas syömistä ihan riittävästi ;) Leikkasin

lihapiirakasta palan ja söin sen vihreän salaatin kera. Ihan hyvää. Ei mitään sikahyvää, perussafkaa. En nimittäin ole mikään lihapiirakan superfani. Mut kyllä tämä lihapiirakalle maistui. Leikkasin piirakan paloiksi, ei jättiläispaloiksi, mut suht reippaiksi kuitenkin ja niitä tuli 21 kpl! Eli jos seuraavat kolme viikkoa haluan syödä palan jauhelihapiirakkaa, se on mahdollista!! Ehkä ensi kerralla, jos tätä teen, voisin tehdä pienemmän satsin… ;)

Itse ruuanlaitossa ei ollut mitään ihmeempää paitsi ohra-riisin keittäminen. Mulla se kiehui aluksi turhan kovalla ja näin ollen vettä haihtui tavallista enemmän pois. Kun keittoaika tuli umpeen ja kaadoin sitä lävikköön, huomasin, että ohra-riisi oli ottanut vähän kattilan pohjaan. En ollut  huomannut tarkkailla, oliko kattilassa riittävästi vettä. Jotenkin ajattelin, että vettä on ylen määrin, kun lävikön avulla ylimääräiset valutetaan pois. Ei se kuitenkaan niin paljoa pohjaan palanut, että olisi maistunut ohra-riisissä tai että kattila olisi mennyt pilalle. Tämä muuten taisi olla eka kerta, kun jotakin pohjaan ”paloi” tai sitten olen hyvin nollannut ikävät asiat  ;)

Resepti, open vinkki viime keväältä. Kiitos :)

http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/suolaiset_leivonnaiset/piirakat/lihapiirakka__pellillinen/

Lämmin kanavoileipä

Olen tosiaan lukenut blogia ja keväällä tein jämäkanasta lämpöisiä leipiä. Nyt oli vähän samanlainen tilanne, kaapissa oli kanaa, olin laittamassa ruokaa, mutta oli hirveä nälkä ja verensokeri matalalla sekä sen tähden huonolla tuulella…

Ope keväällä kommentoi seuraavasti, kun olin miettinyt munan määriä muita suhteita: ”Se munan määrä niissä leivissä on vähän makuasia, kuten juustonkin. Mä oon yleensä aika runsaskätinen kuorruttaja,  sen muna-juusto-seoksen ei oo tarkotus olla löysää ettei leivän päälle päädy munakasta. ” Ja edelleen, kun oli puhetta ranskan kermasta:  ”Sitä olisit voinu laittaa niille leivillekin.... esim pyöräyttänyt ne broilerinpalat parissa ruokalusikallisessa creme fraichea (jonka olis voinu vaikka maustaa jollain, esim valkosipulilla tai curryllä tai.... ). Se olis tuonu leipiin lisää mehevyyttä.”

Nyt viisastuneena – heh kuulostaa hyvältä, mutta onko totta, on jo eri juttu  - tein niitä mehevempiä leipiä eli käytin jääkaapista creme fraichen jämän. Pilkoin siihen valkosipulia aika reippaasti. Leivät käytin ensin leivänpaahtimessa, jotta sain rapean pinnan. Sit niihin tuli broilerin palat, ananas ja muna-juusto sekoitus, jossa oli vähän suolaa ja mustapippuria. Ja uuniin n. 10-15 min. Laitetaan nyt tähän vielä sekin, et 220 asteessa paistoin ja vähän mustapippuria päälle rapsautin.

Olin siis ärtynyt, kun oli aamiaisesta jo kulunut liian pitkä aika. Ei voi kuitenkaan valittaa, olin shoppailemassa ja aika kivoja jutskia ostinkin :) Niistä vähän myöhemmin lisää :) Kiireisenä ja ärtyneenä sitten otin ekan palan leipää. Hymy palasi naamalle ja silmätkin taisivat painua kiinni, ai että maistui hyvältä :) En muistanutkaan, että nämä olivat näin hyviä vai johtuiko se nyt siitä, kun broilerin palat oli pyöritetty creme fraichessa? Valkosipulia ei ollut liikaa, mutta ei missään nimessä saisi olla enempää, se toi vähän potkua. Sit oli lautasella vähän vihreetä ja hunajamelonia. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä kurpitsansiemeniä. Eriliaiset siemenet ja pähkinät ovat kyllä hyviä. Ne vain tuppaavat usein unohtumaan kaappiin.

Nyt sitten hyvällä tuulella ja varsinaista pääruokaa laittamaan :) Niin, mitenkä se menikään: ”Hyvä ruoka, parempi mieli” :) :)