perjantai 28. helmikuuta 2014

Chorizo-makkarakeitto, vol 2




Kun viimeksi tätä tein, maustoin liikaa. Nyt siinä kohtaa vai pitäisikö sanoa siinäkin kohtaa tarkkana ;) 

Olen ollut epäileväinen tomaattipohjaisiin ruokiin. Yritän tätä nyt uudestaan, kun viimeksi tosiaan laitoin liikaa mustaapippuria ja vaikea sanoa, mitä tästä todella pidin.  Menen huomenna mökille puutöihin ja otan tämän keiton sinne evääksi. Jos en tykkää sielläkään tästä nälkäisenä ja koko päivän ulkona olleena, sitten luovutan tämän reseptin suhteen olettaen tietysti, että se onnistuu eikä tule ennakoimattomia mutkia matkaan!

Luen läpi edellisen blogipäivitykseni tästä keitosta ja open vinkit, keskustelut keiton valmistamisen jälkeen. Blogissa ei varsinaisesti ole mitään muuta kuin tuo mustapippurin määrä.  Tällaisia open ohjeita löydän: ”Keitossa saa olla voimakas maku, jos ei chorizolla tule tarpeeksi poltetta, niin laita purkista ripaus chilijauhetta... mustapippuria kans ja valkosipuli on ihan ehdoton ja onkin aineslistass . On tärkeätä keittää tota tomaattipohjasta lientä toi 20-30 min, jotta tomaatti "kypsyy" eli sen maku makeutuu ihan niin kuin sipuleita kuullottaessa tapahtuu. Jos ei makeutta tunnu, voi laittaa ripauksen (ehkä teelusikallinen) tai toisenkin sokeria... riippuu mausta. Samettinen loppusilaus tulee, kun tulisen keiton makua hieman pyöristää kermalla, creme fraichella tai smetanalla. Tossa em. maitotuotelistassa maku happanee vasemmalta oikealle ja on makuasia, mistä tykkää. Toi smetanahan on borts-keitossa must-juttu ja natsaa tähänkin tosi hyvin. Leikkaa Chrorizot ihan pieniksi kuutioiksi eli n. puolikkaan sokeripalan kokoisiks. Tulee nääs kivempi suuntuntuma (meetwurstimainen koostumus) ja makua vapautuu soppaan paremmin.”

Ok, ei muuta kuin hommiin! Kaikki menee nähdäkseni hyvin. Keitto valmistuu samoihin aikoihin kuin palapaisti ja perunamuusi. Ensin ajattelin syödä tätä alkuruuaksi, mutta taitaa olla liian tuhti safka siten. Joten syön ensin palapaistin ja sen jälkeen maistelen tätä. 

No, kyllä se tomaatti sieltä puskee esiin.  Laitoin creme fraicheakin puoli purkkia (viereinen kuva ennen creme fraichea). Tämä nyt on tietysti epäreilua tätä keittoa kohtaan, että maistelen täydellä mahalla! No jääköön arviointi huomiselle. Huomenna mulla on yksi ystävä mukana matkassa, toivottavasti saan häneltä arvion, onko tämä tavallista tomaattisempaa vai normaalia sellaista. Otan maustepurkit myös matkaan, jos hän keksii jotakin, esim. että voisi olla tulisempaa. Perästä kuuluu :)

Palapaistia perunamuusin kera, vol 2





Luin ensi läpi, mitä olen kirjoittanut blogiin ensimmäisestä palapaististani. Silloin tein sen open ohjauksessa, nyt itsenäisesti. Ensimmäinen asia, jonka poimin, oli lihan leikkaussuunta. Tavoitteena on siis samettinen kastike, murea liha ja maukas muusi!

Lihat palasiksi, sipuli ja valkosipulin kynsi silputtu kuten myös porkkana. Sitten lihoja ruskistamaan. Nyt otan käyttöön ekaa kertaa valurautapannun näissä kokkailuissa. Sehän on nyt priimakunnossa puhdistuksen jälkeen? Pannu yllättää nopeudellaan, tuntuu että eka satsi lihapaloista ruskistumisen lisäksi kypsyi aikalailla. Tämä johtaa pohdintaan, vaikuttaako tämä uunissa oloaikaan? Määräytyykö se lihankypsyysasteen mukaan? Todennäköisesti kyllä. Onko jotakin muuta, mitä tulisi huomioida? Porkkanat?

Jauhotkin käyttäytyvät valurautapannulla hiukan erilailla kuin teflonpannulla. Näin ainakin minusta tuntuu. Ehkä pannun lämpötila oli kuumempi kuin edellisellä kerralla. Vedellä huuhtelin jauhot pataan, kuten on opetettu. Tuntuu kuitenkin että ei ne ihan kaikki meinaa mukaan tulla. lisään vettä ja lastalla yritän ottaa ne messiin. En ne pohjaan palanut, Se ei ole syy, miksi ne eivät niin hienosti tulleet kuin open kanssa. Vai johtuuko se vain kuin on erilainen pannu? Voihan se myös olla niin, että ihan turhaan äimistelen. Luulin jo, että olin selättänyt nuo jauhot ja pähkäilyt niiden kanssa, mutta en näköjään aivan vielä!

Sipulit kuullottuivat nopeasti ja porkkanoita pyöräytin pannulla hetken. Korvasin tässä tomaattipyreen viinillä kuten openkin kanssa. Lisäsin timjamia ja maustepippuria. En ollut ekassa blogitekstissä maininnut maustepippurin enkä suolan lisäämisestä. Suolan jätin väliin, koska olin laittanut kasviliemikuutioita 1,5 kpl ja niissä on suolaa. 
 

Maun tarkistamisen yhteydessä lisään, jos on tarvetta.
Tää maun tarkistaminen taitaa nyt olla se vaikein juttu. En keksi, mitä puuttuu tai mitä laittaisin. Kai se sitten on aika kohdillaan. Lisään kuitenkin ripauksen suolaa ;) 


En musitanutkaan ,että muusin tekeminen oli niin yksinkertaista! Perunat keitettiin suolavedessä. Ok tunnustan, oli vähän liikaa vettä.  Sitten vatkaimella perunat rikki, lämmin maito sekaan, tilkka suolaa ja vähän voita. Voala ja se oli sit siinä.


 
Muusi ja palapaisti lautaselle, vähän vihreetä sekaan ja pari kirsikkatomaattia, jotta tulee värikkäämpi kuva.  Sit syömään. Muusi ehti kuvauksen aikana vähän jäähtyä, mutta ei se haitannut. Palapaisti on ihan nam nam ;) Ekaksi ajattelin ,että se taisi mennä ylikypsäksi. mutta oli niillä rajoilla ja oli mureata. Pakko myöntää, että kastike oli samettista… Vai onko se niin, että asiat näkee niin kuin haluaa ;)

Tässä vielä nämä linkit:
http://www.maku.fi/resepti/palapaisti-0#axzz2nqcgOaU8
http://www.maku.fi/resepti/perunasose#axzz2oh6V1yPl




Pizzasta vielä muutama kommentti

Meillä oli open kanssa kehittävä keskustelu pizzasta ja sain usemman hyvän vinkin tulevaisuutta ajatellen. Kirjaan ne tähän ylös, etten unohda :)

Ensinnäkin ope ystävälliseen tapaan kehui onnistuneesta suorituksiesta, kiitos vielä kerran niistä :)

Sitten ne varsinaiset vinkit. Pizzan pohjalle laitoin tomaattipyrettä, kun en löytänyt kaupasta tomaatikastiketta. Mutta sitä voi itse tehdä mm. seuraavasti: "Sen voi tehdä maustamalla (valkosipulia, mustapippuria, suolaa, sokeria tai miten haluaa) ja vähän vedellä tomaattipyreestä tai keittämällä kokoon maustettua tomaattimurskaa." Kysyin opelta tarkentavan kysymyksen: "Tarkoitatko että tomaattipyretteä "jatketaan" tilkalla vettä + mausteet? Valkosipuli olisi varmasti sopinut tähänkin." Ja sain vastaukseksi: "Joo, tarkoitin, että vedellä jatketaan vähän (vähän!), että on helpompi levittää. Ripaus sokeria pyöristää makua. Hyppysellinen suolaa ja pippurit ja valkosipulit maun mukaan. Tossa nimenomaisessa punajuuripizzassa vois laittaa sen creme fraichen tai smetanan (tais olla sitä siinä ohjeessa) siihen tomaatin sekaan. Mä oon syöny tota Verde mon Dieuta Classicissa ja silloin siinä on ollu hunaja-balsamiviinietikka pirskottelut päällä. Hunaja ja viinietikka on sekoitettu keskenään (en tiedä suhdetta, mutta 1+1 vois toimia). Sen seoksen kirpeän makea vivahde natsas tosi hyvin punajuuriin ja juustoon."

Sitten mietin vielä, hiivan roolia tässä ja sain tähänkin hienon vastauksen: "Kyllä sen taikinan tulee kohota siinä kohotusvaiheessa. Rapeus tulee siitä, että siinä taikinassa on ilmakuplia. Jos ei olis kuplia, olis tiivis kivikova levy. Tässä lopputulos ei ole leipämäisen mehevä, kun uuni on kuumempi ja taikina kaulittu ohueksi, joten pohja tarkoituksella paistuu vähän kuivaksi.".

Tänään lämmitin loppupizzan ja tein viinietikka-hunajaseoksen mittalusikkaan. Tein vajaan teelusikallisen ja roiskin ehkä puolet siitä pizzan päälle. Oli kyllä hyvää! Eilen roiskin pelkkää hunajaa, sekin oli ok, mutta tässä tuo viinietikan kirpeys oli kyllä hyvä ja samalla hunajan makeus ei lyönyt läpi. Aijai, en ole ennen kyllä syönyt näin hyvää edellisen päivä pizzaa... Se on tullut kyllä selväksi, että mun heikko kohta on punajuuret + vuohenjuusto -yhdistelmä :) :) :)

Ja nyt odotan innolla palapaistin makua, se kypsyy parhaillaan uunissa :)

PS. Hyvä vinkki opelta myös, että pizzaa voi leikata kätevästi saksilla, tällöin pelti ei kärsi :)
Olen niiiin iloinen näistä hienoista opeista ja kommenteista :) :)

torstai 27. helmikuuta 2014

Ostoksilla


 Tänään oli shoppailupäivä: salaattilinko, vaaka ja keittiöhanskat. Kaikille lienee rutkasti käyttöä, tässä mun uuden harrastuksen parissa. Vai voiko enää puhua uudesta harrastuksesta? Nyt on jo menossa kolmas kuukausi eikä kyllästymisestä ole tietoakaan - päin vastoin!
:) :) :)
 




















Pizzapäivä


Olen sanaton, taas! Haluaisin niin kovasti kirjoittaa, mutta en oikein tiedä, mistä aloittaisin... No tästä taitaakin tulla enemmän tai vähemmän kuvakertomus ;)

Tänään olin tosiaan ensin ostoksilla ja aikaa vierähti yllättävänkin paljon. Sen jälkeen oli takoituksena tehdä palapaistia ja perunamuusia. Kun tulin kotiin oli kauhea nälkä. Banaania peliin ja yksi jugurtti, sit ruuanlaittoon. Koska palapaisti kestää niin kauan, päätinkin tehdä pizzaa. En ole sitä tehnyt 20 vuoteen...

3 dl vehnäjauhoja
Olin aikaisemmin opelta saanut parikin pizzaideaa. Mietin kovasti ennen aloittamista, pitäisikö soittaa opelle ja kysyä vinkkejä. Voisiko pizzanpohjaan liittyä jotakin, mitä pitäisi osata ottaa huomioon? Kyllä voi, sen kyllä tiedän, liittyihän lämpimiin leipiinkin kovasti juttuja. No silti, päätän tehdä sen ilman lisäohjeita ja miettiä "ongelmakohtia" itsenäisesti, kyselen sitten jälkikäteen.
Kimmoisa taikina?
Googlaan pizzan pohjan teko-ohjeen. Itse asiassa se löytyikin open ekasta pizzalinkistä. 1/4 hiivaan sekoitetaan lämpöiseen veteen, joo. Vettä 1,5 dl. Lisää öljyä 1 rkl ja suolaa 1/4 tl. Sit vehnäjauhoja 3 dl. Kaikki sekaisin. Toisassa ohjeessa sanottiin, että vaivaa taikina kimmoiseksi. Mun mielestä se ei ollut
kimmoinen ennen kuin lisäsin vähän lisää jauhoja, ehkä 1/2 dl. Se ei määrällisesti ole paljoa, mutta prosentuaalisesti on aika paljon. No unohdetaan prosenttilasku ja mennään eteenpäin. Toisessa ohjeessa sanottiin, että anna taikinan nousta liinan alla hetki ja toisessa sanottiin, että kauli taikina leivinpaperinpäällä ja anna nousta hetki. Ei ehkä väliä järjestyksellä, valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Kun taikina nous liinan alla tein täytteiden esivalmistelut. Kuorin punajuuren ja raastoin sen sekä pilkoin eri juustot. Tähän kuului Mozzarellaa ja sinihomejuustoa, jota kohtaan olen ennakkoluuloinen. No tein kompromissin, tein puoli pizzaa sinihomejuustolla ja toisen puolikkaan vuohenjuustolla, nam ;)

Sitten mäiskin täytteet taikinan päälle. Ohjeessa sanottiin, että tomaattikastiketta. En oikein tiennyt, mitä se tarkoittaa ja laitoin tomaattipyrettä pienen purkillisen. Sitten juustot, punajuuriraaste, smetanaa ja auringonkukanseimeniä.

Ohjeessa sanottiin, että sesamkastiketta. En löytänyt sitä kaupasta ja sen tähden tein pohjan sesamöljyyn,. Ehkä sieltä tulee jokin kiva, pieni, hieno vivahde pizzaani ;)  Pizza uuniin ja rucolaa pesemään. Dadaa, n. 15 min päästä oli pizza valmis!



Heti pizzaa leikkaamaan ja rucolalla koristelemaan. Nyt taisi tulal ostoslistalle pizzan leikkuri. Uunipelti ei ehkä tykkää tästä...?






Mietin, minkälainen pizzan pohjan tulisi olla? Oli tämä vähän noussut, mutta oli ohut, rapea ja kypsä. Tossa vasemmalla on kuvattuna pohjan rakenne. Taisi tulla kuvaan ilmavin kohta :)




Ja miltä maistui? Pakko myöntää, että sinihome oli ihan hyvää, ehkä kuitenkin liian voimakasta minun makuuni. Mutta minulla on ollut tänään valokuvaustaitoinen ystävä mukana ja hän rakastaa sinihomejuustoa ja hänen tykkäsi todella paljon tästä. Kiitos myös hänelle, kun kuvasi tätä prosessia :)
Mutta se vuohenjuustopuoli, se oli TAIVAALLISTA!! Menin miltei sanattomaksi ja oli pakko kehua, vaikka olikin oma tekemä. Sehän ei tietysti kuulu suomalaiseen kulttuuriin, mutta mä aina käännän nämä open ansioiksi. Kuinka hän osaakaan antaa näin hyviä vinkkejä! Anteeksi, tämä on jo toistoa, mutta jaksan päivästä päivään tätä ihmetellä :) Kiitos ope :)












keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Uunilohi, vol 2


Lounaaksi laitoin uunilohta. Se meni käsikirjoituksen mukaisesti :) Ei ole paljoa kirjoitettavaa... ehkä sitä on jotakin oppinut, kun ei pähkäile enää niin paljoa kuin alussa? En tiedä, olenko optimisti, mutta näin haluaisin uskoa. Niin, ope on siis jakanut hyviä ohjeita ja vienkkejä rutkasti. En ole tainnut mainita, että hän on myös kannustanut kovasti ja luonut uskoa, että opin ja onnistun kunhan vaan maltan nuodattaa ohjeita :)

Yksi asia kuitenkin, jota mietin tälläö kertaa on kermalaadut. Niistä voisin opelta joskus kysyä. Nyt lähinnä mietin, että mitä eroa on ranskan kermalla ja ruokakermalla. Ohjeessa sanottiin, että ranskan kermaa 28 %. Sitä en löytänyt kaupasta, korvasin sen ihan oikealla kuohukermalla. Kaupan hyllyissä olevissa ruokakermat olivat 5, 10 tai 15 %. Eihän se voi olla kermaa, jos on 5 % rasvaa! Se jo kolahtaa korvaan ikään kuin olisi jokin kielioppivirhe tai hassu sanavalinta! Kuuntele nyt, kerrrmaa 5 prrrosentttia rasssvaaaa. Ei se vaan toimi ;)

Kala oli lohkeilevaa, mehukasta ja hyvää. Tänään söin sitä salaatin kanssa, koska
olen vielä menossa päivälliselle äidin luokse syömään!

Opelle taas kiitos opeista :)

Uunilohen resepti on sama kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta tässä on vielä linkki siihen: http://www.maku.fi/resepti/uunilohi#axzz2rOMY3eqA

Lämpimiä leipiä



Eilisestä ruuasta jäi yli paistinpannulla kypsennettyä kanaa ja sen pohjalta lähdetään nyt liikkeelle. Tarkoituksena on ihan aamutuimaan tehdä lämpimiä leipiä. Opelta saan taas ohjeen (se on lopussa linkkinä), mutta siinä oli sinihomejuustoa ja se arveluttaa aikalailla. Toinen ”syy”, sitä tarvitaan aika vähän, mitä tekisin loppujuustolle. Ei tullut mieleen, että voisin ostaa irtojuustotiskiltä sopivan kokoisen palan… heh uskokoon ken tahtoon! Mutta joka tapauksessa kysyin opelta, että millä sen voisi korvata. Häneltä tuli useampikin vaihtoehto: ”Vuohenjuusto voisi sopia tai mustaleimainen emmenthal ehkä kanssa olisi ok, valkokastike miedontaa aikalailla juuston makua.” Ja ideat jatkuivat: ” Sä voit oikaista tässä kanaleivässä laittamalla "tavallisen juustoraasteen" sekaan sen haarukalla rikotun munan ja pääset paljon vähemmällä ... mustapippurit ja muskotit toki mukaan.” Tämä kuulosti hyvältä, näin teen :)
 
Laitan neljä leipää, mietin onko ”tarkoitettu”, että olisi 1 muna per leipä. Se kuulostaa aika paljolta, mä lähden kolmen munan taktiikalla. Rikon ne, puristan sekaan valkosipulia ja raastetun juuston. Mulla olikin sopiva jämä juusto kaapissa, pääsen siitäkin eroon :) Ripaus valkopippuria… Ostin sitä eilen, äh se onkin valkosipulijauhetta! No laitan sitten mustapippuria ja muskottia pienet ripaukset tai pari, kun leipiäkin on useampi ;)

Open ohjeet jatkuvat: ”Munan ja juustoraasteen yhdistelmässä ei laiteta suolaa eikä jauhoja tms. mausteita kylläkin .... ja juustoraastetta pitää olla leipää kohti enemmän kuin tuossa originaalissa reseptissä. Siinä munaseoksessa se tuntuu raakana menevän ikään kuin kasaan. Toki ei se mihinkään häviä, mutta koita levittää se tasaisesti, sillä muna vaikuttaa siten, ettei paljoa valu eikä leviä sulaessa. Raastetta pitää olla leipää kohti semmoinen "pieni kourallinen" oisko vajaa desilitra (kääk, mikä mittayksikkö, mutta en osaa sanoa grammoissa). ”  Ok sitten munaraasteen levitys. Ai niin ne kanat ensin ja ananas ;)

Yllättävän paljon sitä munaraastetta upposi leipien päälle. Olisi siihen voinut laittaa yhden munan enemmänkin, näin ainakin luulen. Nyt jo vesikielellä odotan leipien ruskettumista ja että, pääsen maistelemaan… taas tarvitaan vähän kärsivällisyyttä.. ;)

Leivät maistuivat hyviltä, oli kokonaisuus kohdillaan, mikään maku ei hypännyt silmille ;)

Olen joskus kauan sitten tehnyt lämpimiä leipiä, mutta ei koskaan ole käynyt mielessä, että laittaisin niihin kananmunaa. Kiva oppia uutta! Taas helppo yksinkertainen juttu, mutta silti monta niksiä, jotka on hyvä tietää. Ja kiitos taas opelle, kun näitä niksejä ”paukuttaa” mun päähän ;)

Linkki:

tiistai 25. helmikuuta 2014

Wrapsejä



Kauppalistassa unohtui grillattu kana! No, onneksi mulla oli pakkasessa maustamattomia kanasuikaleita, sulatin ne, paistoin pannulla ja sitten itse wrapsien kimppuun :)
 
Kun kerroin ystävälleni kokkausharrastuksesta viikonloppuna, innostus tarttui häneenkin niin paljon, että hän teki pitkästä aikaa lauantaina ruokaa ja sunnuntaina leipoi lohipiirakkaa ja laittoi jälkkäriä. Ja mä onnellisena pääsin hänen sunnuntain kokkailuista osalliseksi :) Näin tämä innostus laajenee, heh. 

Tänään tein sitten itsekin pitkästä aikaa vähän kokkailin ja hyvää oli. Ystäväni sanoi, että oli maukasta ja ajoi tehtävänsä hyvin. Tosi nopea ja hyvä safka, tein ”vanhan ohjeen” mukaisesti. Ruokaa täydensi ystäväni tekemä salaatti. Se oli hyvää myös, kiitos!

Ainut asia, jota jäin miettimään on se, että paistettuja kanasuikaleita jäi jonkin verran yli, miten ne hyödyntäisin huomenna! Ja mitä huomenna tekisin...