50. päivitys!

Tämä on ikään kuin juhlapäivitys! Sen johdosta selaan läpi aikaisemmat päivitykseni ja nostan niistä jotakin esiin.. Ensimmäinen päivitys on tehty 5.12.2013. Silloin tein halloumi-punajuuri-appelsiinisalaattia. Ihmetystä aiheutti monikin asia: englanninkielinen resepti, vesigrassi, kaupassa käynti ja omien kaappien inventoiminen. Sanakirjan ja googlaamisen avulla hyvin selvisin ja sain aikaiseksi oikein herkullisen salaatin. Muistan vieläkin kuinka silmät meni kiinni, kun maku tuntui täydelliseltä. Maku oli tajunnan räjäyttävä ja se tuntui taivaalliselta. Ei olisi parempaa alkua tämä uusi harrastus voinut saada! Ja löysin kaapista skumppaakin:)

Heti alusta alkaen olen pähkäillyt ja miettinyt, miksi jokin asia tehdään? Mihin se vaikuttaa? Ope on erittäin hyvin vastannut kysymyksiini ja saanut vakuutettua, että ohjeistetuilla toimintatavoilla on ihan kunnon syyt ja perusteet. Sitä kautta olen sitten motivoitunut niitä noudattamaan. On ollut erittäin opettavaisia nämä keskustelut ja tietysti mukavia :)Tämä on ollut ehkä tässä kokkaamisessa se rikkain anti tietysti onnistumisen ja hyvänmakuisten ruokien syömisen lisäksi.

Jos olisin ollut itse niin oma-aloitteinen ja aktiivinen, että olisin omin päin tätä projektia yrittänyt vetää ja oppia, olisi tosi moni kysymys jäänyt ilman vastausta. Olisin kuvitellut, että kyllähän tosta nyt vähän voi oikaista, ei se nyt niin tarkkaa voi olla. Mutta vaikka olenkin ollut ohjauksessa, aluksi ihan vaan vanhoista tottumuksista tuli vähän sävellettyä ja säädettyä. Ja pakko myöntää, eivät ne tainneet kertaakaan olla onnistuneita!

Alkumetreillä jo mietin:” Jos vähän pakertaa ja saa todella maukasta ruokaa, niin ei siihen voi kyllästyä vai voiko?” Koko ajan ei ole mennyt todellakaan ihan putkeen, mutta en ole kyllästynyt. Päinvastoin sitä haluaa vaan oppia lisä!. Nyt luulen, että olen vähän oppinut ymmärtämään joitakin pieniä perusasioita ja niiden päälle on tarkoitus rakentaa :) Mutta edelleen olen sitä mieltä, että on tietyllä tavalla ihme tämä koko projekti ja tähänastisista onnistumisista kunnia kuuluu opelle! Hän osaa olla niin kannustava, tukeva ja auttavainen ja sitä kautta tämä homma on edennyt näin mukavsti :)

Aluksi suurin haaste oli oppia lukemaan reseptejä ja noudattamaan niitä ilman mitään omia säätöjä. Sen jälkeen haasteeksi muodostui maustepippurin ja suolan sopiva määrä! Olen useammankin kerran huitaissut niitä liian paljon ja sen on tietysti maistanut. On ollut myös useampaan kertaan puhetta, että maustetaan MALTILLISESTI. Pikku hiljaa sekin alkaa hahmottumaan, näin ainakin uskon ;)

Tammikuun puolessa välissä taisi olla ensimmäistä kertaa minulla alku-, pää- ja jälkiruoka itse tehtyinä ja kaikki maistuivat hyvälle. Sekin oli aika ihmeellinen fiilis. Innostus on vaan lisääntynyt :) Ja kynnys aloittaa jotakin on selvästi madaltunut. Se ei enää tunnu niin isolta asialta vaan miltei päivittäiseltä rutiinilta, aamulla mietin, mitä tänään söisin, tarvitaanko kaupasta jotakin ja sitten aamiaisen jälkeen tarvittaessa kauppaan. Niin tämä homma on lähtenyt pyörimään.

Eilen illalla tein uuniperunoita. Voi, että ne olivat hyviä! Tänään oli sitten savuporokeiton vuoro, eikä sekään pöllömpää ollut.

Opittuja asioita/mikä on muuttunut

Vihannesten peseminen lienee suurin muutos. Hedelmiä olin aikaisemminkin satunnaisesti huuhdellut. Eviran sivut olivat niin vakuuttavasti ja siihen päälle open opettavaiset kommentit. En kyllä halua noroa tai muutakaan mahatautia sen tähden, että olen vähän oikaissut. Ja nolointa olisi tietysti, että se noro tulisi jollekin kaverille. Tosin heille kokatessa olin kyllä huolellisempi!

Niinkin yksinkertainen asia kuin tuotepakkausten tekstien lukeminen on tullut tutuksi. Tämä ehkä pitäisi olla ihan päivänselvää, mutta ei se ole ollut. Ehkä hupaisin esimerkki tästä oli fariinisokerin kanssa puuhasteleminen ensimmäisen maustekakkuni yhteydessä! En ymmärtänyt millään, miten kova fariinisokeri saadaan käyttökuntoon. No ohje siihen lukee paketin kyljessä! Opelta hyvä vinkki. Aina ne vinkit eivät tarvitse olla kovin monimutkaisia… ;)

Sitten on kokkailujen sivussa tullut muitakin erittäin hyviä käytännön vinkkejä, esim. valurautapannun hoitamisesta. En ollut aikaisemmin huomannut, että minulla ei toimi uunin lamppu. Sen on tullut hommattua. Ja sitten piti pestä uuni, sotkut näkyvät, kun on valo!

Sekä eilen että tänään kaverini ovat kysyneet, miten olen ruuat tehnyt. Sitten olen kertonut ja olen myös kertonut vinkkejä, joilta opelta olen saanut. Mun rooli on ihan outo! En ole todellakaan tottunut olemaan se, jonka puheesta otetaan vinkkejä omiin käytäntöihin!!!  

Kiitos Ope!