Smoked salmon carbonara, vol 2

Jotain tekisi mieli puuhastella. Taidan tehdä kalapastasysteemin uudestaan. Se oli hyvää, mutta laitoin siihen liikaa kermaa ja se vähän vielä "harmittaa", joten yritetään tehdä versio kakkosesta hiukan parempi :)

No mä tavasin tota reseptiä, enkä meinannut ymmärtää siitä mitään! Miten olen voinut tehdä tämän, kun teksti tuntuu täysin vieraalta ja vieraita sanoja? Onko mulla näin huono muisti? Mikä tässä mättää? Pakko taas kääntyä sanakirjan puoleen yolk........ y o l k ....... englanti ........suomi........keltuainen. Täh. En mä mitään keltuaista tässä pastaversiossa valkuaisesta erotellut. Mitäköhän mä olen tehnyt? Eikun ohjetta tavaamaan...... auts...täähän onkin väärä ohje: spagetti carbonara ja luulin lukevani smoked salmon carbonaraa. Valurautapannun kohdalla kirjoitin jotakin tarkkaavaisuudesta....  ;) No hyvähän se on tietää, että yolk on keltuainen, yleissivistystä - kai. Kauppalista uusiksi....

Ei mun tarvitse ostaa kuin munia, kalaa ja ruohosipulia. Ja jotain salaattivärmettä, ettei tule niin raskaasti syötyä. Ensi vuodelle onkin mielenkiintoinen haaste. Haluan opetella tekemään uusia safkoja. Nämä kaikki open vinkkien ja reseptien ruuat ovat olleet todella maukkaita. Joka kerta olen syönyt turhan paljon ;( Tarkoituksena olisi oppia nauttimaan ruuasta - ja mielellään itse tehdystä :) - syömään hitaammin ja kohtuudella! Ahneelle ihmiselle aikamoinen haaste, kun on tottunut hyvää vetämään kaksin käsin naamariin. No onneksi sitä voi oppia uusia juttuja :) .... niin optimismia löytyy, toivottavasti olen väärässä ja tämä onkin realismia!

Optimismi jo karisee.... Keitin spagetin suolavedessä. Suolaa pitää olla kuin Atlantissa, näin muistelen vai oliko se jossain muussa reseptissä, en ole ihan varma. Ei, kyllä se tässä oli, en tarkista, heitän REILUSTI suolaa. Sitten soossin kimppuun. muna, joo rikotaan, kerma sekoitetaan, paloiteltu kala sekaan - no sitä meni vähän rielummin. Ei kai haittaa, mähän tykkään kalasta. Sekaan pannullapyöräytetty valkosipuli. Taas mietityttää, oliko tarkoituksena se paahtaa. Mä paistoin voissa ja loppuvoissa pyöräytin purjon vihreetä lehteä. En löytänyt kaupasta ruohosipulia ja ajattelin korvata sen purjolla. Sit vesi pois spagetista lävikön läpi, takas kattilaan ja soossi perään. Sitä sit vähän pyöräytin siinä ja volaa, safka oli valmis :) Valokuvaus ja syömään, mutta ennen sitä vielä mustapippuria sekaan. Se meinasi unohtua.

Oho onpas suolaista!!!  Harmittaa, kun ei taida olla ihan perusasiat sisäistettynä. Pitikö spagettia huuhtoa kuumalla vedellä??? Nyt on pakko googlata ja tarkistaa. "Älä huuhtele pastaa vedellä", näin sanottiin. No siinä tapauksessa taisin liioitella tai kuvitella Atlantin suolaisemmaksi kuin se onkaan :) Kala oli vielä aika suolaista ja sitä oli tosiaan reilusti... Nyt janottaa! En tiedä, haittaako se, onhan uuden vuoden aatto ja jotain voisi ottaakin ;)

Ensi kerralla opiksi: ei kannata liioitella ja mittalusikkasetti olisi paikallaan! Nyt taas oikaisin ja lorautin sitä suolaa silmämääräisesti. Ehkä niinkin voi toimia, sitten kun on tatsia enemmän!?
Eikä pidä unohtaa sitruunaa...;)

Mutta oli tässä hyvääkin. Luullakseni kastikkeen rakenne oli tällä kertaa parempi kuin viimeksi! Ja nyt osasin tehdä pienemmän annoksen ja muistin syödä salaattia ;)

Valurautapannusta "laiskanläksyä"

Laiskanläksyä on kyllä väärä ilmaisu, vaikka lopputulos onkin sama ;) Ope ei missään nimessä ole laiskaksi mua sanonut, päinvastoin kannustanut ja kehunut koko ajan, joten positiivinen ilmapiiri on ollut koko ajan :) Ihan itse keksin tuon ilmaisun, kun olen hiukan itselleni vihainen huolimattomuuteni tähden! Ymm, näin on.

Eilen me juteltiin, kuinka tuo pannun huolto tulisi tehdä. Vielä googlattiinkin, joten ohjeet olin sekä kuullut että nähnyt. Mutta en näköjään sisäistänyt...

Yks open tarkennus valurautapannun hoitoon: "Toivottavasti kuivasit pannua liedellä tai uunissa ENNEN öljyämistä, jotta rasva pääsee imeytymään pannun "huokosiin"... märkä pannu ei ime rasvaa. Lämmin pannu rasvataan ja sitä voi lämmittää vielä lisääkin, mutta ei paistokuumaksi. Lämmin rasva vähän ikäänkuin ohenee ja imeytyy paremmin... Ylimääräinen imeytymätön rasva pyyhitään pois ennen kuin pannu pannaan talteen odottamaan seuraavaa käyttökertaa."

No mä vähän oikaisin, en siis kuivannut pannua ennen rasvaamista. Nyt on pannu uudelleen pesty, puunattu, kuivattu, rasvattu ja uunissa rasva imeytymässä. Eihän tämä iso juttu ollut, mutta taas hyvä muistutus, että tarkkaavainen pitää olla :)  

Tosi hyvä, että opelta tulee noita tarkennuksia, muutenhan olisin luullut tehneeni oikein ja ehkä myöhemmin ihmetellyt, kun pannu on niiiin surkea, vaikka kyseessä olikin user error :) Ei olisi tullut mieleen... ;)

Tätä on pakko keventää. Opiskellessani ensimmäistä ammattiani, reputin kokeen. Menin vinoilemaan kurssikavereilleni, jotka olivat saaneet parhaan arvosanan: "Ettekö tiedä, että kertaus on opintojen äiti?". He eivät oikein ymmrätäneet, kun yritin vihjata, että lukiessani kahteen kertaan samaan tenttiin, on oppimistululokseni parempi kuin heidän - niin tässäkin :) :) :)

Palapaistia ja perunamuusia sekä marjahyytelöä

Tänään sitten pitkästä aikaa kokkailtiin :) Oli tosi mukavaa :) :)

Lihapalat olin nostanut huoneenlämpöön tunnin etukäteen. Pilkoin sipulit ja porkkanan. Itse asiassa jo sipulien pilkkomistekniikassa sain ekan vinkin opelta :) Nämä on niitä pikkujuttuja, jotka helpottavat ja nopeuttavat työskentelyä :) Sitten lihat, ihmettelin lihasyyhyjen suuntia sekä leikkauskohtia...

Kun aloimme pastamaan lihoja, tuli opittua uutta valurautapaistinpannun huollosta. Ikävä myöntää, mutta mun pannu ei ollut ihan priimakunnossa. En ollut tiennyt, kuinka sitä hoidetaan. Itse asiassa olin kuvitellut sen miltei huoltovapaaksi ja pannuun oli kertynyt rasvakökköjä reunoille, eikä ne kovasta hankauksesta huolimatta lähteneet irti. Otimme toisen pannun käyttöön ja valurautaversio jäi iltapuhteeksi... ;)

Lihat ruskistettiin ja sekaan lisättiin jauhot. Tämä kohta tosiaan epäilytti minua etukäteen, mutta eihän siinä mitään ihmeellistä ollut, kun ei niitä polttanut pohjaan ja yllättävän kätsysti nesteellä (viini-vesiseos) sai kaikki huuhdottua uunivuokaan. Ohjeessa oli tomaattipyrettä, mutta se korvattiin punkulla.

Sipuli kuullotettiin - meniköhän termi oikein ja sekaan iskettiin valkosipulin kynsi. Porkkanat pyöräytettiin pannun kautta uunivuokaan. Sitten sinne lisäsimme 1,5 kuutiota kasvislihalientä. Hmmm, mitenkäs se menikään. Paketissa sanotaan, että 1 kuutio 0,5 l vettä. Tässä laitoimme vähän reilummin, kun kokonaisvolyymi on suurempi. Ok. Timjamia teelusikallinen, joo laitoin. Epäilin, että timjamini saattaisi olla vanhaa ja mautonta. En tosiaan tiedä mun mausteista, kuinka vanhoja ne ovat. Purkin kyljissä on vanhenemispäivämäärät, mutta jos on tullut täytettyä purnukka täytepussilla, ei ole päivämäärä päivittynyt. Ei viitsi maustekaapin oveen tehdä taulukkoa, johon täyttöpäivämäärät laittaisi... vaikka se olisi ehkä laadukasta toimintaa, mene ja tiedä.. Niin, siis timjamia lisättiin. Ja mustapippuria. Sörsseli sekoitettiin hyvin ja laitoimme sen uuniin vähän alle 200 asteeseen. Niin ja laakerinlehti upotettiin nesteeseen.

Jälkkäri oli nopea tehdä. Pakastemarjoja, tällä kertaa mansikkaa ja mustikkaa laseihin. Kattilassa keitimme vähän glögiä ja sinne sekoitettiin hyytelösokeria. Kirkas neste kaadettiin varovasti pienissä erissä marjojen päälle siten että ne upposivat nesteeseen. Marjoja varovasti käänneltiin ja niiden pintaa vähän rikottiin kunnes hyytyminen alkoi. Ihmettelin ihmettelevällä äänellä: "Tässäkö tämä, näin yksinkertaista ja helppoa!" "Kyllä, ei ruuanlaiton tarvitse olla monimutkaista ja pitkäkestoista", ope vastasi vuorostaan ihmettelevällä äänellä. Molempia nauratti :) Tämä on niiiiin ihmeellinen asia, että tosi helposti voi saada todella hyvää. Mutta alana sen pikkuhiljaa oivaltamaan - ei ole mennyt kuin kuukausi aikaa ;)

Salaatin huuhtelin ja pilkoin ennen perunoiden kuorimista. Juttelimme, perunoiden keittämisestä ja perunoiden tärkkelyksestä. Mä laitoin turhan paljon keitinvettä perunoille, riittää ihan vaan sen verran että ne peittyvät. Tuttu juttu, mutta ei ole tullut aikaisemmin ajateltua, miksi näin on :) Ehkä ensi kerralla muistan tämänkin pikkuasian :)

Kun maistelimme palapaistia, timjami maistui aika paljon. No tuli todistettua, että on siinä timjamissa makua ;)  Kaiken kaikkiaan palapaisti oli uunissa melkein 1,5 h. Juuri ennen perunamuusin tekoa lorautimme n. 1 dl kermaa palapaistin sekaan ja sekoitimme sen hyvin. Sitten laitoimme sen vielä hetkeksi uuniin muhimaan.

Sen jälkeen kun perunat olivat kiehuneet suolavedessä, sähkövatkaimella muussasin ne. Sekaan lisäsimme voita ja mikrossa lämmitettyä maitoa alle 2 dl sekä suolaa. Tämäkin oli näin helppoa!!

Kivaa oli kokata, mutta hauskinta tietysti maistella, miltä kaikki maistuvat. Nam - vähän pliisu ilmaisu. NAMNAM - no ei kai paljon parempi ilmaisu, mutta hyvää oli, TODELLA hyvää: kastike todellakin samettimaista, ei liikaa timjamia, liha mureaa ja muusikin aivan taivaallista, miellyttävä rakenne, tasaista ja maistuvaista. Ihmettelin, että olinko todella tehnyt nämä :) No en olisi tietenkään omatoimisesti osannut, mutta open valvojien silmien alla onnistui hyvin ja uskon, että osaisin toistaa tämän omatoimisestikin ;) Ja jälkkäri kermavaahdolla oli myös bueno. Niin tämä taisi olla eka kermavaahto, jonka vatkasin! Oli se vaahtoa, vaikka melkein voiksi meni. Sekin oli hyvä nähdä, miten nopeasti se muuttuu.

Vieraani tykkäsi ruuista myös ja opekin vaikutti ihan tyytyväiseltä, joten oli tosi onnistunut kokonaisuus :)

Illalla olin sitten se valurautapannun puhdistus. Ehkä pitäisi jättää kertomatta, mitenkä se meni, kun on noi onnistuneet judet tossa yllä.... No mä kiltisti sitten yritin pannua pestä. Keitin pannulla vettä, käytin pesuainetta, hinkkasin hankausjudella ja harjalla. Ei lähtenyt. Sitten uusi yritys. Keitin taas vettä, annoin sen liota ja harjasin, hinkkasin ja hermostuin. No onhan mulla työkaluja. Otin puukon kaapista ja sillä rapsutin pannun puhtaaksi :) En kyllä tiedä, rapsutinko sitä liikaakin. Sitten pesin sen hyvin, kuivasin, rasvasin öljyllä ja pidin sitä tunnin verran uunissa, jotta se kuivuisi. Kun otin pannun uunista heikossa valossa ,) sehän suorastaan kiilsi ja näytti ihan upouudelta! Onko pintavauriota tms., no aika näyttää. Nyt on ollut pitkä päivä, enkä jaksa sellaisia murehtia vaan suuntaan hymyissä suin nukkumaan:) Hyvää yötä!

Ennakkofiiliksiä huomisesta menusta

Nyt on joulu vietetty ja tekee mieli tehdä perussafkaa. Kutsuin kaverini kylään ja lupasin tehdä jotakin syötävää ei kun ruokaa (aina ne eivät ole sama asia, mutta nyt uskon niiden olevan...). Alunperin ajattelin kerrata ja tehdä jotakin, jota olen jo "tällä kurssilla" tehnyt. Sitten kuitenkin palapaisti alkoi kutittaa :) Pyysin opelta vihjeitä ja ohjeita, dadaaa ja niitä sainkin :) Mielestäni tämä toimii tosi hyvin. Hän varmistaa, että tiedän perusasiat. No en mä niitä tiedä tai niissä on paljon puutteita. Osan olen aikaisemmin kuullut, mutta en tiedä miksi niin toimitaan. Nyt kun kuulen jonkun jutun ja perustelut, miksi niin kannattaa tehdä ja mihin ne perustuvat, vinkit jäävät päähän - näin ainakin uskon ;) Tänään puhuttiin mm. lihan leikkaamisesta poikkisäikein. Joo olen kuullut, mutta en ole aina sitä noudattanut. Mielestäni lihapala on ollut "järkevämpää" leikata vastoin tätä ohjetta, jotta olen saanut halutun kokoisia/muotoisia paloja. Olen kieltämättä välillä ihmetellyt, miksi liha ei ole mureata... Olen ajatellut, että lihan laadussa on ollut toivomisen varaa. En ole ymmärtänyt, että peiliin olisi pitänyt katsoa! Heh, itse asiassa ei mulla taida olla yhtään käsipeiliäkään.. ;)

Sit on kiva, kun usein tulee pari vaihtoehtoa, kuinka voi tehdä. Sitten voi valita sen, mikä tuntuu helpommalta ja itselle paremmin sopivalta. Tänään puhuimme jauhojen lisäämisestä paistilihojen joukkoon, mitenkä saadaan samettinen kastike. Kuulosti hiukan epäuskottavalta... Minulla on sellainen kokemus, kun on jauhojen, veden ja paistamisen kanssa tekemisessä, tarvitaan suodatussysteemiä paakkujen poistamista varten. Hmm, tämä kohta todella arveluttaa...

Lisäksi ope tietää jo aika hyvin, mistä pidän ja mistä en. Hän osaa heti ehdottaa, millä minua epäilyttävät komponentit voidaan korvata :) esim. tomaattipyre.

Sit on vielä tuo perunamuussi. Siinä on monta mahdollsta kompastuskiveä, mutta sen sitten teenkin open "kontrolloidessa", mikä on tosi hyvä. Itse asiassa teemme koko menuun kontrolloidussa olosuhteissa. Siinä on helppo kysellä ja saada lisävinkkejä, mitkä ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja hyviksi.  Olen innoissani!

Teemme myös jälkiruuan, jota varten kävin ostamassa hyytelösokeria. Se oli helppoa, kun oli hyllykoordinaatit tiedossa ;)

Huomenna sitten samettista kastiketta, mureaa lihaa, maukasta muussia ja jälkkäriä. Nam :) Toivottavasti vieraanikin pitää menusta!

Tässä reseptit, joista lähetään liikkeelle:

http://www.maku.fi/resepti/palapaisti-0#axzz2nqcgOaU8

http://www.maku.fi/resepti/perunasose#axzz2oh6V1yPl

Ensimmäinen smoothie

Jokin aika sitten pyysin opelta... ennen kuin jatkan kerrottakoon, että oikeasti opea tulisi kutsua Chef:iksi tms. En kuitenkaan tarkoita South Parkin ala-asteen ruokalan kokkia vaan ihan oikeaa huippuosaajaa! En tosin tiedä, onko chef nimisuojattu ammattikunta, tuskinpa. Sanottakoon se vielä, että ope ei ole tämän alan ammattilainen, mutta huippuamatööri ja tällaisen noviisin näkökulmasta voisi olla chef tms.

... niin siis pyysin opelta vihjettä smoothie-ohjeeseen. Ja niitä sainkin useampia, kiitos :) Nyt olen oppinut, vaikka olisi yksinkertainenkin juttu, kannattaa kysyä. Joka asiassa tuntuu olevan karikoita tai juttuja, joita olisi hyvä tietää tai ainakin helpottaisi, jos tietäisi.

Tänään teki niin paljon mieli raikasta iltapalaa, että menin kauppaan, vaikka onkin Tapaninpäivä. Ostin pussillisen banaania ja omenamehua. Niiden sekaan laitoin pakastettuja mansikoita ohjeen mukaisesti. Vähän ihmetytti pakastetut marjat, mutta nopeasti ne sinne sekoittui ja niiden ansiosta, maku oli todella raikas :)

Mun oli tarkoitus katsoa netistä yksi ohjelma, mutta ei siitä mitään tullut, kun lipitin smoothieta samalla ja ajattelin koko ajan, onpas hyvää, raikasta, ihanaa ja aika terveellistäkin! Näitä alan harrastamaan enemmänkin. Ehkä täytyy opetella syömään ja nauttimaan ruuasta erikseen ja tekemään muut jutskat ilman ruokalautasta tai smoothie-kannua!?

Tämä oli nopea ja näppärä jutska ja työmäärään nähden taas hämmästyttävän hyvää. Ope on kyllä aikaisemmin sanonut, että ei sen tarvitse olla monimutkaista ja vaikeaa, jotta saa hyvää aikaisesti. Taidan alkaa uskomaan ;) Nam :) :)

Kuvan ottaminen unohtui --> oli niin hyvää --> loppui turhan nopeasti :) Ai niin yks kehittämisen kohde onkin, että söisin ahmimatta..

Munakas versio 2

Tää piti olla helppo jutska. No ei mennyt ihan niin kuin ajattelin ;)

Otin kaapista käyttöön munakaspannuyhdistelmän, jossa on kaksi pannua kahvalla, jonka avulla munakkaan voi helposti (ainakin teoriassa) kääntää ja paistaa molemmilta puolilta. Olen unohtanut koko höskän, no nyt siis se käyttöön. Koska pannu on aika iso, ajattelin laittaa useamman munan, jotta munakkaasta ei tule kovin ohutta…. Kun lisäsin siihen myös lorauksen maitoa, juustoraastetta ja kinkkua, se oli yllättävän iso. Hyvä, että pannuun mahtui! 

Laitoin munien sekaan tällä kertaa mausteet ja kokeilin rosmariinia.

Tuupin munakasta - open ohjeen mukaisesti -, jotta munakkaasta ilmavamman. Voiko munakkaasta sanoa kuohkeamman vai onko se kakkutermi? Joka tapauksella hartaudella tuupin ja sit oli kääntämisen aika. En ollut ajatellut mitään, kun olin aloittanut paistamisen isommalla pannulla. Kun käänsin munakkaan pienempään pannuun, reunoilta valui munasekoitusta hellalle. Pääsen taaaaaas hellan pesuun;) 

No tuleepa munakkaaseen kauniin ruska pinta joka tapauksessa, näin ainakin luulin. En muistanut jälkimmäistä pannua lämmittää etukäteen enkä rasvata. Munakas tarttui sen pohjaan! En kyllä muista, että olisin aikaisemminkaan kakkospannua rasvannut, eikä mulla ole muistikuvaa, että näin olisi käynyt… Se siitä kauniista ulkonäöstä... 

Olisi pitänyt jättää munakas pannulle ja kuvata siten ;) En olisi jäänyt kiinni tästä ;) Kun kippasin munakkaan lautaselle se siis hajosi. No kippasin uudestaan toiselle lautaselle, jotta sain hajonneen puolen alapuolelle ja kiinteän pinnan päälle, jotta kaikki mokat eivät heti näkyisi tuossa kuvassa;)

Sitten syömään. Hmmm, no ok. Ehkä toi rosmariini ei ole mun juttu, tai sitten sitä pitäisi olla vähemmän. Mikähän se sana olisi, ei ehkä kirpeä, sanotaan vaikka kirvakka ;) Joka tapauksessa nälkä lähti ja rosmariini tuli tutkuksi. Ei muuta kuin pannujen ja astioiden sekä hellan pesuun…

Superlauantai

Kertaus on opintojen äiti vai onko? Näyrästi suhtaudun tähän kokkailuun, mutta silti vähän takki auki lähdin tekemään kertausjuttuja. Olenhan ne kaikki jo kertaalleen tehnyt ja saanut hyviä kommentteja niihin liittyen, joten nythän kaikki on hanskassa - vai onko?

Aloitin maustekakun teosta. Se oli hupaisaa, olin vienyt vähän sitä kuivaa maustekakkuja, josta aikaisemmin kirjoitin, äidille maistiaiseksi. Hän oli tarjonnut sitä naapurilleen ja he olivat pyytäneet, voisinko tehdä sellaisen heille jouluksi!!! No tänään sitten väsäsin sen. Tällä kertaa ostin kaupasta tuoretta fariinisokeria, joten sen kanssa en joutunut vaikeuksiin. Ihan hyvin mielestäni meni. Koska kuitenkin riskillä mennään ja kakun maku on täysi arvoitus, yritin pakata sen nätisti ;)

Äiti halusi, että teen hänellekin yhden. No sehän onnistuu. Nyt vähän oikaisin voin sulatuksessa ja aloin sitä sekoittamaan fariinisokerin ja munien kanssa, mutta sitten tuli
ongelma. Kun se rasva ei ollut ihan sula, se ei sekoittunut kunnolla. Ihan vaan käsin sekoitin tätä taikinaa, ilman mitään vempaimia. Kakku kuitenkin nousi hyvin, siitä tuli isoin näistä kolmesta. En ole vielä sitä maistanut, joten mausta en osaa sanoa. Tällä kertaa pasoin näitä 5 min lyhyemmän ajan eli 175 oC ja 45 min.

Tein myös tryffeleitä tai ne ovat vielä teon alla. Suklaan rouhimista voisin kyllä kehittää. Mun rouhiminen tapahtui tänään vanhalla 1960-luvun raastin raudalla, sellaisella käsin veivattavalla. Tuli aika kivan näköistä pientä rouhetta. Mulla oli se rauta muovisen leikkuulaudan päällä. Kun olin ison kasan rouhinut, nostin raudan pois ja nostin leikuulaudan pöydältä. Dadaa suklaahippuset olivat sähköisesti varautuneita ja osa niistä hylki toisiaan ja ne lentelivät pitkin pöytiä ja osa lensi lattiallekin! Hmm, elämä on kemiaan ja fysiikkaa!!

Kermaa kiehautin kattilassa ja sinne lisäsin suklaahiput, jotka olivat jäljellä ;) Sekaan myös vähän voita ja hyvä sekoitus. Sitten ohjeen mukaan jääkaappiin jähmettymään. Vein kattilan pihalle. Hetken päästä huomasin, että olin unohtanut mausteen: portviinin. Äkkiä hain takaisin kattilan ja sain sen sekoitettua seokseen. En tosin tiedä, tapahtuiko siinä nyt jotakin, mitä ei olisi pitänyt. Vein kattilan takaisin pihalle, toivottavasti joku rotta tai citykani ei syö sitä...

Open kanssa oli juttua tuossa jokin aika sitten, että 1 rkl ei ole 1 rkl vaan 15 ml. Kun viimeksi tein tryffeleitä tämän saman reseptin mukaan, laitoin portviiniä varovasti 2 rkl:n verran, eipä se kyllä maistunut. Mulla ei ole vielä virallista lusikkamittasettiä, arvioin tuon portviinin määrän desin mitalla. Katsotaan, maistuuko se tällä kertaa.

Nälkähän tässä kokkailussa tulee. No tein sen applesiini-punajuuri- halloumi-juustosalaatin ja tarjosin sitä äidillekin. Tässä reseptissä tuli ensimmäinen ongelma jo kaupassa kuten viimeksi, vesigrassin ostaminen ei onnistunut tälläkään kertaa! Nyt tiesin, että sellainen vihreä lajike on olemassa eikä se ole mikään yleisnimitys, kuten wikipedian mukaan viimeksi luulin. Olin nyt isommassa marketissa ja näin jopa kuvankin siitä, mutta hyllystä en sitä löytänyt. Kysyin myyjältä, löytyisikö sitä. No koko viikon sitä on ollut, mutta nyt ei sitten enää ollut. Kysyin, mikä olis lähinnä sen kaltainen: hän suositteli viinisuolaleipää. Sitä kuulema käytetään paljon salaateissa. Otin sen. Kun olin kotona kokkaamassa ja viinisuolaleipää pesemässä, se maistui aika voimakkaalta. Äitini ei pidä kovin paljoa vihreistä salaateista ja maku tuntui voimakkaalta, tämän johdosta laitoin sitä salaattiin aika vähän. Toisaalta, en kyllä tiedä, kuinka voimakas maku vesiklrassissa olisi?

Punajuuren keittäminen onnistui paremmin kuin viimeksi, tällä kertaa ei tarvinnut keittämisen jälkeen pestä hellaa ;) Ja nyt muistin, että appelsiinit tulee kuoria siten, että niissä ei ole "ihoa". Vaikka viimeksi salaatti maistui taivaalliselta, täytyy sanoa, että nyt oli mehukkaampi ;) Äitikin tykkäsi :)

Tässäkin ohjeessa puhuttiin maustamisesta. Tästä oli puhetta open kanssa, se taisi olla esim. mustapippuri ja suola tässä kohtaa. Lisäsin mustapippuria, en suolaa, kun tuos vihreä osuus oli taällä kertaa aika suolaisen makuista.

Tryffelikattila oli paikoillaan, eikä siitä oltu maisteltu. Se oli ulkona n. 2,5 h, n. +5 oC:ssa. Se oli tosi jähmeetä. Pyörittelin käsissä suklaapaloja. Yritin tehdä niistä pyöreitä, mutta ei onnistunut. Tuntui, mitä enemmä suklaamassaa pyörittää käsissä sitä enemmän se sulaa. Mulla on olemassa suklaamuotitkin, mutta en muistanut käyttää niitä. Pyöritysoperaatio tehty, kädet nuoltu nam ja lopputuote laitettu jääkaappiin jähmettymään, ohjeen mukaan vähintään 0,5 h.

Pyörittelin suklaapallerot kaakaojauheessa ja hirveitä jööttejä niistä tuli ;) Voisi ehkä pyritellä esim lasissa tai jotenkin niin tai sit tietysti voisi käyttää niitä muotteja, jotka ovat tuolla laatikossa. Tämä kuvakin on aika kauhea, jos ajatellaan kuvallisen ilmaisun perusteita, mutta siinä tarkoituksella johdetaan katse pois jööteistä ;)

Yhteenvetona: oli hauska päivä! Eikös se ole jo hyvä saavutus, jos harrastus saa hymyn huulille?
Oho, käytin sanaa harrastus... :) :)

Perfect jacket potatoes

Uuniperunoiden vuoro. Resepti on bbc:n sivuilta ja tuntuu yksinkertaiselta. Aamulla väsytti tosi paljon, en jaksanut nousta ajoissa. Kun olin ylhäällä, tein kauppalistan ja jätin aamiaisen syömättä. Kyllä, ensimmäinen kerta useampaan vuoteen, että näin kävi. En olisi ehtinyt sekä tekemään kauppalistaa + muutamaa tarkentavaa kysymystä opelle ja syömään. Aamiainen jäi siis väliin!!??

Töissä duunikaveri kertoi, että laittoi tosi hyvää lammasta viikonloppuna. Mä heti innokkaana kyselin, mitä siihen tuli. Kun hän alkoi kertomaan, mua alkoi jo hymyilyttämään. Aikaisemmin olisin vaan todennut, että vau.

Opelta on tullut rutkasti vinkkejä ja ohjeita, joista olen tosi kiitollinen. Jos köksäkirjasta lukisi ja yrittäisi tehdä, ei siitä mitään tulisi...

Tässä osa vinkeistä: "Perunoitahan on monia eri lajeja, joista uuniperunoiks sopii jauhoiset lajikkeet, mutta mun mielestä paras on punakuorinen Rosamunda. Ne on kooltaan vaihteleviä ja yleensä kannatta ottaa n. 2. kananmunan kokoisia tai vähän isompia, mutta ei jättiläisiä (ne kestää ikuisuuden kypsyä). Jos ostat useita, niin koita valita mahdollisimman tasakokoisia. Uuniperunalle on vaikea sanoa tarkkaa kypsymisaikaa, koska kuten kaikessa, se on siis koosta kiinni....tässä ei saa olla kiire. Raaka pottuhan on järkkyä. Kokeile tikulla/ veitsellä/ haarukalla... millä ikinä ootkaan tottunu koittamaan. Uuniperunassa ei ylikypsyminen oo niin harmillista kuin keitetyissä potuissa, koska kuori pitää ne kasassa. Pese potut ensin hyvin harjalla (juuresharjalla... onks tää tuttu? ). Monissa ohjeissa kehoitetaan käärimään potut folioon paistamisen ajaks, mutta mä laitan pestyt potut uuniritilälle. Folio eristää ja kypsyminen alkaa hitaammin, mutta tulisko mehevämpää... empä tiedä. Pistelen mun perunankokeiluvehkeellä (mikä tahansa terävä väline sopii, esim tervä veitsenkärki) perunoihin reikiä sinnetänne poksahtamisen estämiseks.


Tossa sun "perfetktissä pottu"-reseptissä on täytteenä tuorejuustoa. En oo koskaan kokeillu just tota reseptiä, joten riskillä mennään mä laitan kaikkiin uunipottuihin creme fraichea (sitä, mitä ostit viimeks). Turkkilainen jugurttikin kävis, mutta siitä laktoositon koko on 0,5l ja se on paljon!

Kaprikset voi jättää pois, mutta ne on hyviä. Ne on kuin pieniä kirpsakoita suolaisia sattumia.. erityisesti, jos ne käyttää ensin kuumalla paistinpannulla. Kapriksia on monen kokoisia... mustapippurin kokoisista (taitais löytyä maustehyllystä) lähes oliivin kokoisiin varrellisiin (säilykehyllystä lasipurkissa). Suosittelen olemaan rohkea ... mä luulen, että tykkäisit niistä. Jos ostat niitä kapriksia, niin osta niitä pieniä, koska niitä voi paahtaa vähän pannulla, kuten pinjansiemeniä (kuivaa ne ensin).
 
Uuniperunan voi laittaa tarjolle joko leikkaamalla kypsään perunaan ristikko ja puristamalla hieman molemmilla käsillä tasaisesti peukalo-etusormi-otteella, jotta pottu vähän kuin tursahtamalla aukeais (kuten kuvassa) tai halkasta kahtia ja lusikoida täyte puolikkaille.

Muistinkohan nyt antaa kaikki vinkit... kysy lisää, jos mietityttää."

Taitaa tuo ope mut tuntea, kun kannusti noita kapriksia kokeilemaan. Ne ovat kieltämättä vähän epäilyttäviä, mutta ostin niitä ja niillä mennään! Luotan opeen monessakin asiassa, mutta varsinkin näissä makuyhdistelmissä ;)

Perunat on uunissa kypsymässä ja nyt sitten ton täytteen kimppuun. Tein niin, että ostin sekä pehmeää juustoa kuten reseptissä sanottiin ja creme fraichea, jota ope käyttää. Teen molempia vähän, sitten maistelen ja yritän vertailla niitä. Eli niihin sekoitetaan sitruunamehua ja maustetaan. Niin ohjeessa sanottiin. Taas kysyin opelta tarkennusta ja sain useamman vinkin :) "Mausteet maun mukaan, sillä noi bbc:n ohjeet ei aina tossa kohtaa kerro kaikkea. Toivottavasti sua ei kyllästytä, mutta kyllä ne tässäkin kohtaa on suola ja mustapippuri. Ne on perusmausteet melkein mihin vaan. En muista oliks siinä valkosipulia, mutta sopis sekin.  

Sitruunapippuri ja valkopippurikin sopis. Sitruunapippuria on suolallista ja suolatonta, että se pitää ottaa suolauksessa huomioon.... valkopippurihan on paljon stydimpää kuin mustapippuri, että löysin rantein heilutettu maustepurkki helposti "salpaa hengityksen".

Jos saat, niin osta nyt pieni pala lämminsavustettua lohta, kun se kylmäsavu on jo syöty siinä pastassa. Sanoin aiemmin, että pitäis aina olla mukana jotain "kirpsakkaa" ja toi sitruuna ja kapris tois siihen vähän potkua. Soita vielä, jos joku arveluttaa."

No laitetaan vaikka valkopippuria tällä kertaa. Höh, ei mulla sitä ollutkaan, no sitruunapippuria sitten. Tuntuu, että sitä saa laittaa tosi paljon! Ei mitään tapahdu. Onkohan mun pippuri niin vanhaa, ettei enää maistu? Ensin sitä piti pienellä haarukalla pistellä ja sekoittaa, että ylipäätään sai jotakin purkista irti. Siirryin mustapippuriin. Joo, laitoin myös suolaa. Onneksi päätin tehdä kaksinkertaisen annoksen tuota soosia, olen sitä jo niin paljon maistellut ihmettellessäni sen makua ;) Ehkä maistamista sotki soossin happamuus. En tykkää yleensä happamasta, jotenkin siitä oli vaikea erottaa makuja tai sit niitä oli vaan niin nikasti. En tiedä.

Kokeilin perunoita. Kun kuori on kova, tuntuu yllättävän vaikealta arvioida niiden kysyyttä. Päätin, että saavat vielä olla hetken uunissa.  

Kaprikset käytin ensin pannulla. Vähän tuntui hassulta pannu liata muutaman kakriksen takia, mutta nyt ei tingitä, vaan yritetään saada hyvää aikaiseksi ;) No mä ihan vaan tottumuksesta lorautin ekana pannulle öljyä ja sit ne kaprikset. Kun ne siinä ritisi ja rätisi, tuli mieleen olisiko pitänyt ilman öljyä pyöräyttää? Ope taisi puhua paahtamisesta, hmmm. Opeltakin voisi kysyä, mut nyt olen omaaloitteinen ja googlaan: "Puusuksia tai veneitä tervattaessa terva imeytettiin puuhun paahtamalla." Ei ehkä osunut oikeaan, jatketaan: "paistaa tai tummentaa kuumalla kosketuslämmöllä ilman rasvaa ja vettä." No pieleen meni! Mitenköhän se vaikuttaa makuun?

Toinen juttu oli, mitä en ihan hahmottanut seikkaperäisestä ohjeistuksesta huolimatta oli tuo peukalo-etusormiotejutska, mutta se konkretisoitui sitä tehdessä ;) Ekassa perunassa olin liian varovainen, mut kolmas onnistui jo hyvin :)

Sit opelta tuli vielä sitruunaan liittyen vinkkiä: "Lemon zest: Jos kaupassa on luomusitruunaa, niin ota sitä. Kukaan meillä ei oo 30 vuoteen saanu myrkytystä vaikka oon raastanu tavallistakin, mutta pese sitruuna ensin hyvin harjalla ja fairyllä kuumalla vedellä, kuivaa huolellisesti. Raasta sitten raastimen (onks sulla joku?) pienireikäisimmällä pinnalla pelkkää keltaista pintaa. Jos raastaa paljon valkoista välikerrosta mukaan, tulee mausta kitkerä." No kiltisti pesin fairyllä sitruunaa ja hinkkasin sitä. Nauratti, jos joku olisi kuukausi sitten sanonut, että näin toimin ja että tiskipöytä häikäsee silmiä joka aamu, en olisi uskonut tai olisin kuvitellut saaneeni au pairin! 

Ja edelleen lisävinkkiä: "Sulle vinkiks pohdintaa, mikä ero on lisääkö ruokaan sitruunan mehua vai kuorta....Kuori tuo voimakasta sitruunan makua, mutta ei kirpeyttä, kuten mehu. Rakenteeseen mehu vaikuttaa tietysti kanssa, sillä sehän ohentaa, kun lisää nestettä. Näillä kikoilla voi säätää vivahteita. Sitruunan mehu ruoassa korvaa osittain suolan tarvetta, mikä tietty on aina plussaa. Sitruunan kuori ei vaikuta mun mielestä yhtä paljon suolan tarpeeseen.

Jos kuori on raastamisen jäljiltä kovin pitkää tai karkeaa soiroa, voi sitä terävällä veitsellä leikata pienemmäksi silpuksi. Toinen tapa on nakata raaste lasin pohjalle ja käyttää saksia.... leikkelet saksen kärjillä lasin pohjaa vasten.... toimii hyvin myös tillille tää lasinpohjatyyli. Pitkät kappaleet sitruunan kuorta ei tunnu kivalta suussa.

Ja vieeeeeeeeelä tuli yks juttu mieleen. Tää on yleisasiaa.... mitä tahansa soosia/täytettä teetkin mihin ikinä tarkoitukseen, niin muista seuraava. Jos soosi vähänkään !!! tuntuu mauttomalta maistettuna sellaisenaan valmistusvaiheessa, niin lisää mausteita. Kun kastike/täyte lisätään pastaan, perunaan tai riisiin, maut laimentuu vielä entisestään."

No nyt tuli valmista! Heh, ei ole kovin kummoisen näköinen, suoristaan säälittävä! Tämä vieressä oleva kuva on eka peruna juustokastikkeella!


Lohena mulla oli loimulohta. Peruna oli sen veran pieni, etten saanut lohenpalaa viriettyä kauniisti perunan päälle...

No miltä maistui! Ymmm, hyvää! Kapris, no ei mun makuun paljaalta, mutta sopi kieltämättä tähän kokonaisuuteen. Olivat vähän lödöjä, mutta se johtunee siitä kun rasvassa keitin niitä paahtamisen sijaan??

Sitten toinen peruna creme fraichea pohjaisella kastikeella (tämän jutun alussa oleva kuva). Vau! Tämä on selvästi parempaa, en nyt osaa käyttää oikeita termejä, mutta on kompaktimpi ja jotenkin maut sulautuvat paremmin. Kapriskaan ei oudoksuta ;) En tiedä, johtuuko se siitä, että enää ei sen suhteen ollut ennakkoluuloja, kun olin jo sitä maistanut?? Tuo sitruunan kuori on kyllä kiva tuttavuus. Se on hyvää. Pitää painaa mieleen open opit sitruunasta ja tietysti muutenkin. Taas olen tosi tyytväinen, kun menin duunin jälkeen nälkäisenä kauppaan. Ja tää ruoka kesti "ikuisuuden", mutta pakko nöyränä myöntää, että kyllä kannatti!

Alkuperäinen resepti:
http://www.bbcgoodfood.com/recipes/843642/perfect-jacket-potatoes