Heh, en olisi uskonut, kuinka innostun tästä touhusta - en tarkoita blogin kirjoittamisesta vaan kokkailua! Vaikka en koko aikaa keittiössä pyöri enkä hyöri, mielessä pyörii erinäisiä ajatuksia, ehkä ideoitakin. Toisaalta olen kyllä sellainen, kun innostuin, sitten alkaa tapahtumaan. En tiedä, pitäisikö mun vähän itteäni toppuutella, etten vaan kyllästy. Hmmmmmm, voikohan noihin tosi hyviin ruokaelämyksiin kyllästyä? Jos vähän pakertaa ja saa todella maukasta ruokaa, niin ei siihen voi kyllästyä vai voiko? Ehkä vain pitää olla tarkkana, ettei samaa herkkua pakerra liian monta päivää peräkkäin. Opelle tietysti kaikki kunnia, kun on valinnut sellaisia reseptejä, joista olen selvinnyt ja joiden lopputuote - voiko näin sanoa - on ollut mitä ihanin :)
Edellisessä päivityksessä kirjoitin crepseistä, mutta eihän ne niitä olleetkaan vaan wrapseja, kiedottuja versioita. Ok, pitänee yrittää paneutua sanastoonkin. Jos juttelee jonkun kanssa, ei ei tietenkään tarvitse leikkiä asiantuntijaa, en sitä tarkoita vaan olisi kiva ymmärtää, että puhutaanko samasta asiasta!
Niin teinhän mä kakkupäivänä tryffeleitäkin, täytynee niistäkin jotakin kirjoittaa :) Ei ne ihan yhtä hullusti menneet kuin kakun leipominen.
Kun olen vieraalla maaperällä ja yritän oppia uutta, ajattelen niin, että mitä vähemmän tietää ennestään sitä enemmän voi oppia :) Joten en todellakaan ota pahasta, kun saan neuvoja ja oppeja, vaan päinvastoin, otan ne kiitollisina vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti