Uuniperunoiden vuoro. Resepti on bbc:n sivuilta ja tuntuu yksinkertaiselta. Aamulla väsytti tosi paljon, en jaksanut nousta ajoissa. Kun olin ylhäällä, tein kauppalistan ja jätin aamiaisen syömättä. Kyllä, ensimmäinen kerta useampaan vuoteen, että näin kävi. En olisi ehtinyt sekä tekemään kauppalistaa + muutamaa tarkentavaa kysymystä opelle ja syömään. Aamiainen jäi siis väliin!!??
Töissä duunikaveri kertoi, että laittoi tosi hyvää lammasta viikonloppuna. Mä heti innokkaana kyselin, mitä siihen tuli. Kun hän alkoi kertomaan, mua alkoi jo hymyilyttämään. Aikaisemmin olisin vaan todennut, että vau.
Opelta on tullut rutkasti vinkkejä ja ohjeita, joista olen tosi kiitollinen. Jos köksäkirjasta lukisi ja yrittäisi tehdä, ei siitä mitään tulisi...
Tässä osa vinkeistä: "Perunoitahan on monia eri lajeja, joista uuniperunoiks sopii jauhoiset lajikkeet, mutta mun mielestä paras on punakuorinen Rosamunda. Ne on kooltaan vaihteleviä ja yleensä kannatta ottaa n. 2. kananmunan kokoisia tai vähän isompia, mutta ei jättiläisiä (ne kestää ikuisuuden kypsyä). Jos ostat useita, niin koita valita mahdollisimman tasakokoisia. Uuniperunalle on vaikea sanoa tarkkaa kypsymisaikaa, koska kuten kaikessa, se on siis koosta kiinni....tässä ei saa olla kiire. Raaka pottuhan on järkkyä. Kokeile tikulla/ veitsellä/ haarukalla... millä ikinä ootkaan tottunu koittamaan. Uuniperunassa ei ylikypsyminen oo niin harmillista kuin keitetyissä potuissa, koska kuori pitää ne kasassa. Pese potut ensin hyvin harjalla (juuresharjalla... onks tää tuttu? ). Monissa ohjeissa kehoitetaan käärimään potut folioon paistamisen ajaks, mutta mä laitan pestyt potut uuniritilälle. Folio eristää ja kypsyminen alkaa hitaammin, mutta tulisko mehevämpää... empä tiedä. Pistelen mun perunankokeiluvehkeellä (mikä tahansa terävä väline sopii, esim tervä veitsenkärki) perunoihin reikiä sinnetänne poksahtamisen estämiseks.
Tossa sun "perfetktissä pottu"-reseptissä on täytteenä tuorejuustoa. En oo koskaan kokeillu just tota reseptiä, joten riskillä mennään mä laitan kaikkiin uunipottuihin creme fraichea (sitä, mitä ostit viimeks). Turkkilainen jugurttikin kävis, mutta siitä laktoositon koko on 0,5l ja se on paljon!
Kaprikset voi jättää pois, mutta ne on hyviä. Ne on kuin pieniä kirpsakoita suolaisia sattumia.. erityisesti, jos ne käyttää ensin kuumalla paistinpannulla. Kapriksia on monen kokoisia... mustapippurin kokoisista (taitais löytyä maustehyllystä) lähes oliivin kokoisiin varrellisiin (säilykehyllystä lasipurkissa). Suosittelen olemaan rohkea ... mä luulen, että tykkäisit niistä. Jos ostat niitä kapriksia, niin osta niitä pieniä, koska niitä voi paahtaa vähän pannulla, kuten pinjansiemeniä (kuivaa ne ensin).
Uuniperunan voi laittaa tarjolle joko leikkaamalla kypsään perunaan ristikko ja puristamalla hieman molemmilla käsillä tasaisesti peukalo-etusormi-otteella, jotta pottu vähän kuin tursahtamalla aukeais (kuten kuvassa) tai halkasta kahtia ja lusikoida täyte puolikkaille.
Muistinkohan nyt antaa kaikki vinkit... kysy lisää, jos mietityttää."
Taitaa tuo ope mut tuntea, kun kannusti noita kapriksia kokeilemaan. Ne ovat kieltämättä vähän epäilyttäviä, mutta ostin niitä ja niillä mennään! Luotan opeen monessakin asiassa, mutta varsinkin näissä makuyhdistelmissä ;)
Perunat on uunissa kypsymässä ja nyt sitten ton täytteen kimppuun. Tein niin, että ostin sekä pehmeää juustoa kuten reseptissä sanottiin ja creme fraichea, jota ope käyttää. Teen molempia vähän, sitten maistelen ja yritän vertailla niitä. Eli niihin sekoitetaan sitruunamehua ja maustetaan. Niin ohjeessa sanottiin. Taas kysyin opelta tarkennusta ja sain useamman vinkin :) "Mausteet maun mukaan, sillä noi bbc:n ohjeet ei aina tossa kohtaa kerro kaikkea. Toivottavasti sua ei kyllästytä, mutta kyllä ne tässäkin kohtaa on suola ja mustapippuri. Ne on perusmausteet melkein mihin vaan. En muista oliks siinä valkosipulia, mutta sopis sekin.
Sitruunapippuri ja valkopippurikin sopis. Sitruunapippuria on suolallista ja suolatonta, että se pitää ottaa suolauksessa huomioon.... valkopippurihan on paljon stydimpää kuin mustapippuri, että löysin rantein heilutettu maustepurkki helposti "salpaa hengityksen".
Jos saat, niin osta nyt pieni pala lämminsavustettua lohta, kun se kylmäsavu on jo syöty siinä pastassa. Sanoin aiemmin, että pitäis aina olla mukana jotain "kirpsakkaa" ja toi sitruuna ja kapris tois siihen vähän potkua. Soita vielä, jos joku arveluttaa."
No laitetaan vaikka valkopippuria tällä kertaa. Höh, ei mulla sitä ollutkaan, no sitruunapippuria sitten. Tuntuu, että sitä saa laittaa tosi paljon! Ei mitään tapahdu. Onkohan mun pippuri niin vanhaa, ettei enää maistu? Ensin sitä piti pienellä haarukalla pistellä ja sekoittaa, että ylipäätään sai jotakin purkista irti. Siirryin mustapippuriin. Joo, laitoin myös suolaa. Onneksi päätin tehdä kaksinkertaisen annoksen tuota soosia, olen sitä jo niin paljon maistellut ihmettellessäni sen makua ;) Ehkä maistamista sotki soossin happamuus. En tykkää yleensä happamasta, jotenkin siitä oli vaikea erottaa makuja tai sit niitä oli vaan niin nikasti. En tiedä.
Kokeilin perunoita. Kun kuori on kova, tuntuu yllättävän vaikealta arvioida niiden kysyyttä. Päätin, että saavat vielä olla hetken uunissa.
Kaprikset käytin ensin pannulla. Vähän tuntui hassulta pannu liata muutaman kakriksen takia, mutta nyt ei tingitä, vaan yritetään saada hyvää aikaiseksi ;) No mä ihan vaan tottumuksesta lorautin ekana pannulle öljyä ja sit ne kaprikset. Kun ne siinä ritisi ja rätisi, tuli mieleen olisiko pitänyt ilman öljyä pyöräyttää? Ope taisi puhua paahtamisesta, hmmm. Opeltakin voisi kysyä, mut nyt olen omaaloitteinen ja googlaan: "Puusuksia tai veneitä tervattaessa terva imeytettiin puuhun paahtamalla." Ei ehkä osunut oikeaan, jatketaan: "paistaa tai tummentaa kuumalla kosketuslämmöllä ilman rasvaa ja vettä." No pieleen meni! Mitenköhän se vaikuttaa makuun?
Toinen juttu oli, mitä en ihan hahmottanut seikkaperäisestä ohjeistuksesta huolimatta oli tuo peukalo-etusormiotejutska, mutta se konkretisoitui sitä tehdessä ;) Ekassa perunassa olin liian varovainen, mut kolmas onnistui jo hyvin :)
Sit opelta tuli vielä sitruunaan liittyen vinkkiä: "Lemon zest: Jos kaupassa on luomusitruunaa, niin ota sitä. Kukaan meillä ei oo 30 vuoteen saanu myrkytystä vaikka oon raastanu tavallistakin, mutta pese sitruuna ensin hyvin harjalla ja fairyllä kuumalla vedellä, kuivaa huolellisesti. Raasta sitten raastimen (onks sulla joku?) pienireikäisimmällä pinnalla pelkkää keltaista pintaa. Jos raastaa paljon valkoista välikerrosta mukaan, tulee mausta kitkerä." No kiltisti pesin fairyllä sitruunaa ja hinkkasin sitä. Nauratti, jos joku olisi kuukausi sitten sanonut, että näin toimin ja että tiskipöytä häikäsee silmiä joka aamu, en olisi uskonut tai olisin kuvitellut saaneeni au pairin!
Ja edelleen lisävinkkiä: "Sulle vinkiks pohdintaa, mikä ero on lisääkö ruokaan sitruunan mehua vai kuorta....Kuori tuo voimakasta sitruunan makua, mutta ei kirpeyttä, kuten mehu. Rakenteeseen mehu vaikuttaa tietysti kanssa, sillä sehän ohentaa, kun lisää nestettä. Näillä kikoilla voi säätää vivahteita. Sitruunan mehu ruoassa korvaa osittain suolan tarvetta, mikä tietty on aina plussaa. Sitruunan kuori ei vaikuta mun mielestä yhtä paljon suolan tarpeeseen.
Jos kuori on raastamisen jäljiltä kovin pitkää tai karkeaa soiroa, voi sitä terävällä veitsellä leikata pienemmäksi silpuksi. Toinen tapa on nakata raaste lasin pohjalle ja käyttää saksia.... leikkelet saksen kärjillä lasin pohjaa vasten.... toimii hyvin myös tillille tää lasinpohjatyyli. Pitkät kappaleet sitruunan kuorta ei tunnu kivalta suussa.
Ja vieeeeeeeeelä tuli yks juttu mieleen. Tää on yleisasiaa.... mitä tahansa soosia/täytettä teetkin mihin ikinä tarkoitukseen, niin muista seuraava. Jos soosi vähänkään !!! tuntuu mauttomalta maistettuna sellaisenaan valmistusvaiheessa, niin lisää mausteita. Kun kastike/täyte lisätään pastaan, perunaan tai riisiin, maut laimentuu vielä entisestään."
No nyt tuli valmista! Heh, ei ole kovin kummoisen näköinen, suoristaan säälittävä! Tämä vieressä oleva kuva on eka peruna juustokastikkeella!Lohena mulla oli loimulohta. Peruna oli sen veran pieni, etten saanut lohenpalaa viriettyä kauniisti perunan päälle...
No miltä maistui! Ymmm, hyvää! Kapris, no ei mun makuun paljaalta, mutta sopi kieltämättä tähän kokonaisuuteen. Olivat vähän lödöjä, mutta se johtunee siitä kun rasvassa keitin niitä paahtamisen sijaan??
Sitten toinen peruna creme fraichea pohjaisella kastikeella (tämän jutun alussa oleva kuva). Vau! Tämä on selvästi parempaa, en nyt osaa käyttää oikeita termejä, mutta on kompaktimpi ja jotenkin maut sulautuvat paremmin. Kapriskaan ei oudoksuta ;) En tiedä, johtuuko se siitä, että enää ei sen suhteen ollut ennakkoluuloja, kun olin jo sitä maistanut?? Tuo sitruunan kuori on kyllä kiva tuttavuus. Se on hyvää. Pitää painaa mieleen open opit sitruunasta ja tietysti muutenkin. Taas olen tosi tyytväinen, kun menin duunin jälkeen nälkäisenä kauppaan. Ja tää ruoka kesti "ikuisuuden", mutta pakko nöyränä myöntää, että kyllä kannatti!
Alkuperäinen resepti:
http://www.bbcgoodfood.com/recipes/843642/perfect-jacket-potatoes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti