Lihapullat

Tänään piiiiiitkästä aikaa oli kokkauspäivä tai no oon mä jotakin pientä puuhastellut, mut tänään oli ihan uusi safka ohjelmistossa ja vielä lähiopetuksena :)

Olin yllättänyt, kun lihapullien teossakin oli niin monta niksiä. Nyt kun vaan vielä muistaisin ne kaikki... Korppujauhoista puhuttiin, että niitä voi itsekin tehdä vaaleasta leivästä. jos leipä on kuivaa, kandee sen antaa kuivua kunnolla ja sit raastaa jauhoksi ja siinä sitä sitten on!! Eipä ole tullut ennen mieleen.

Korppujauhot ja kermaviili, jonka olisi voinut creme fraicellakin korvata, sekoitettiin. Sekaan lisättiin mausteet minttu mukaan lukien. Se pilkottiin pieneksi lasissa saksen kärjillä leikaten. Perusmausteita laitettiin reilummin kuin ohjeessa oli. Sit pilkoin sipulin pieneksi, emme kuullottaneet sitä tälle kertaa. Ja fetajuusto pieninä palasina sekaan myös. Ai niin ope näytti, miten ruokalusikan avulla painetaan ja vetämällä sekoitetaan seos. Kananmuna meni sekaan myös ja viimeiseksi jauheliha.

Kun seos oli homogeenistä, siitä tehtiin pullia. Ope näytti kuinka lusikan avulla kämmentä vasten niitä pyöritetään. Kokeilin sitä versiota ja myös molemmilla käsillä pyörittäen. Jälkimmäinen sujui huomattavasti nopeammin, mut meinaan opetella toisenkin version joku päivä :)

Pullia paistettiin yhteensä n. 20 min, puolessä välissä käänsimme ne ympäri, jotta lopputulos olisi paremman näköinen? Potut keitimme myös ja niistä tehtiin muussia. Kastikkeen korvikkeena, jos näin voi sanoa, oli crame fraice -pohjainen seos, jossa oli minttua, ripaus suolaa ja mustapippuria sekä valkosipulin kynsi.

Lihapullissa mausteet maistuivat yllättävän vähän. Ope kyllä sanoi ruokaa laittaessa, että kermaviili ja fetajuusto laimentavat mausteiden makuja ja niin todellakin oli! Maustepippuria ja suolaa laitoimme reilusti enemmän kuin ohjeessa oli ja valkopippuriakin pari ripausta yhden sijaan. Mut ihan hyviä pullia olivat ja crame fraiche valkosipuleineen sopi tähän todella hyvin. Se toi vähän potkua :) Teen pullia toistekin, hyviä olivat ja niiden makua pystyy helposti muuttamaan maustamalla eri tavalla. Puhuimme mm. että paprikat sopisivat hyvin - tai siis ope mua näin valisti ;)

Kiitos taas opelle :) Oli mukavaa ja kiva oppia taas uutta :)

Reseptilinkki:

https://snellman.fi/fi/reseptit/kreikkalaiset-lihapullat/

Lammaspaisti

Pääsiäisen kunniaksi ostin 2 kg:n lammaspaistin. Googlasin ja valitsin reseptin. Laitoin opelle viestin, että tällaista on tekeillä tällä kertaa. En kuitenkaan miettinyt asiaa sen enempää. Sen mukaisesti tein marinadin ja levitin sen pastin pinnalla. Ohjeen mukaisesti laitoin sen muovipussiin ja jääkaappiin. Mariandia levittäesa sitten heräsi montakin kysymystä. Kuinka mausteseos imeytyy? Olisiko pitänyt laittaa läskikerroksen alle taskuun sitä? Olisiko pitänyt leikata läskikerros pois? Se ei ollut kovin iso ja ajattelin, että ehkä paisti kuivuu, jos läskit poistan. Heitin sitten nämä kysymykset opelle ja sainkin vinkin ja linkin, että lammaspastissa kannattaisi tehdä paistiin reikiä, joihin marinadia työnnetään ja ne "korkataan" valkosipulin kynnellä. No, tällä kertaa en näin toiminut.

Pastin tuli olla marinadissa noin 2 päivää. Jotenkin tämä aika menee niin vikkelään ja on vähän päivätkin sekaisin ja ehkä laskupääkin... ;) Olin laskevinani, että 2 päivää tulee täyteen, kun teen marinadin keskiviikkona ja paistan pastin lauantaina... No, on ollut ainakin riittävän kauan tämän ohjeen mukaan...

Tänään sitten vähän väsyneenä ja nälkäisenä aloin kokkailemaan. Valkosipulit tuli puolitettuina ja kuorittuina laittaa folioon. Onkohan siinä valkosipulien kuorimisessa jokin kikka? Se oli aika hankalaa, kun kynnet olivat kiinni toisissaan. No kuorin vain suurinpirtein ja otin enimmät pois. Lisäsin vähän rasvaa, suolaa, pippuria ja hunajaa niiden joukkoon. Koska olin nälkäinen ja hätäinen, tuli paistia pidettyä vajaa tunti huoneenlämmössä ennen uuniin laittamista. Ehkä se olisi voinut olla kauemminkin huoneenlämmössä...

Ohjeessa sanottiin, että se kypsyy 3-4h 125 asteessa ja tulee nopeammin, jos haluaa vähän punertavan lopputuloksen, jolloin paistin sisälämpötilan tulee olla 65 astetta. Iskin paistolämpömittarin paistin kylkeen ja sit uuniin valkosipulifoliopakkausten kera.

Kävin pariin otteeseen valelemassa sitä kermalla :)

Pasti kysyi jo 2 h, ei muuta kuin uunista ulos ja folioon. Sillä aikaa tein couscousin. En oikein tiennyt, mitä tekisin valkosipulinyyteillä ja olin vähän epäileväinen, oliko lammas riittävästi maustunut. Sit keksin, että osan valkosipulista puserran couscousin sekaan, näin tuli valkosipulicouscousia :) No myönnettäköön, että taas kerran laitoin aika reippaasti. En muistanut, et voisi laittaa vähän kerrallaan ja maistaa, miltä maistuu. Ei silti, ei sitä liikaa tullut, kun sitä söi lampaan kanssa ;)

Lammas näytti sitä leikattaessa hiukan punertavalta, mutta se vielä kypsyi. Oli ihan hyvää, mutta en olisi huonoa tykännyt, vaikka se olisi ollut punertavampaakin. Maku oli ihan yes ;) Odotin jotenkin, ettei se olisi kunnolla maustunut, kun en ollut tehnyt niitä reikiä. Mutta oli se siihen nähden yllättävän maustunutta, ei kuitenkaa liikaa. Ehkä maku olisi ollut tasaisempaa reikäversiolla? Kaipa tämä oli ihan ok suoritus :)

Kiitos taas opelle vinkeistä :)

Karjalanpiirakat

Tällä kertaa opena oli äiti. Hän aikoi tehdä omaan tuttuun tyyliin, että hatusta vedetään kaikki mitat! Sanoin, että ei se nyt käy. Nyt pitää tehdä ohjeen mukaan tai sitten mitataan kaikki aineet ennen kuin ne otetaan käyttöön. En mä muuten opi. Äiti tuumasi, että senhän näkee, pitääkö jotakin lisätä vai ei…:)

Otin puuroriisipaketista puuron keitto-ohjeen ja aloin tekemään 1,5 kertaisen annoksen. Otin teflon-;)
kattilani, äiti tuumasi, että on liian pieni. No sit teräskattila peliin. Kysyin, palaako se pohjaan sitä käytettäessä. Äiti tuumasi, jos palaa, sitten peset sen! No, niinhän se tietysti on

 

Sitten etsin karjalanpiirakkareseptin. Niissä olikin puurotäyte ja täytteissä n. 1/3 osa vähemmän nestettä kuin riisipaketin puuro-ohjeessa. Yritin äidiltä kysellä, että pitäisikö täytteen olla tiiviimpää kuin puuron. Ei tuntunut olevan niin tarkkaa, on helpompi kuulemma levittää puuro, jos ei ole liian jämäkkää. Hän luuli, että tein puurotäytteenkin karjalanpiirakkaohjeen mukaisesti...

Katsotaan, nyt alkoi vähän jännittää, vaikka onhan äiti piirakoita tehnyt iät ja ajat! Tosin hän ei ole
tehnyt puuroa paketin ohjeen mukaisesti… Äiti olisi laittanut enemmän riisiä puuroon… Lisättiin sitä sitten n. ½ dl. Mieluummin hiukan liian sakeata kuin löysää, sakean voi aina laimentaa maidolla sopivaksi… Puuro valmistui ja siitä tuli ihan ok. 

Sitten tein pohjataikinan. Ohjetta muokattiin siten, että siihen lisättiin 50 g leivontamargariinia ja
kaikki jauhot olivat hiivaleipäjauhoja. 

Äiti alkoi leipoa ja minä kuvaamaan ;) Äiti ei olisi millään malttanut ”totella” mun ohejetta olematta
liikkumatta. Sit kuvat eivät onnistuneet ja halusin vaan kuvata lisää ja lisää… ;)

Äidin piirakoissa on aina paljon puuroa. Olen tottunut syömään sellaisia ja tykkään niistä. Voisihan se olla, et jos tekisi vähän pienempiä ja puurottomampia, ne olisivat kauniimpia? En tiedä, mutta nämä maistuvat ainakin ;) Ja jos olisi käytössä piirakkapulikka, en tiedä, olisiko piirakoiden tekeminen helpompaa?
yleensä hyviltä

Paistaminen 275 astetta, uunin ”ylähyllyllä” ja noin 12 min. Vuolaa, ja ne olivat valmiita :) Kuumaan veteen, jossa margariinia, uitettiin piirakka yksitellen ja sit hautumaan.

Jonkin ajan päästä oli maistelun vuoro.  Hmmm, vähän turhan suolaisia.  Mä mittasin
teelusikkamitalla ja äiti on tottunut käyttämään omaa teelusikkaa mittana, sen tähden tuli hiukan liian suolaista. Mut tulee nää kuitenkin syötyä ja ovat muuten ihan ok. Äiti tuumasi, et suolanen ja sakkee, on köyhästä makkee :D Niin, nämä karjalanpiirakathan on peräisin köyhästä Pohjois-Karjalasta…

Pääasia on kuitenkin se, et nyt luulen tajunneeni tämän prosessin ja toistan sen joku päivä ihan itse. Silleen sitä aina näkee, että onko oppi mennyt perille. Kiitos äidille opetuksesta :)

http://www.maku.fi/reseptit/karjalanpiirakat

100. päivitys!!

Positiivareiden sivulta bongattu aamun ajatus:

Metsässä olisi hyvin hiljaista,

jos vain ne linnut laulaisivat

jotka parhaiten osaavat.

 - Henry van Dyke

Tuo ajatus on hyvä, jos pitäisi kaikki suorittaa parhaiten ja olla paras, eihän sitä mitään voisi tehdä ja olisi tämä köksäkurssikin jäänyt väliin :D Onneksi se ei ole näin :)

Ennen kuin aloitimme tätä kurssia, yritin kohteliaasti kysyä, että mahtaako ope osata ohjata, kun pitää aloittaa ihan alkeista ja tuleeko ajatelleeksi, että ihan kaikki yksinkertaisimmatki asiat pitäisi käydä läpi. Olen myös matkan varrella ollut hyvinkin epäileväinen joihinkin ruoka-aineisiin ja välillä tökerösti kommentoinut, kun olen perustellut, että en tykkää jostakin, esim. pinaatissa, kun koulussa oli pahaa pinaattikeittoa. "Tämän kokkauskurssin keitoilla ei ole mitään tekemistä kouluruokien kanssa", ope ystävällisesti muistutti… :D

Kun kurssi oli alkanut, ihmettelin jatkuvasti, miten ope osaa poimia sellaiset reseptit, joista pystyy tekemään helposti, hyvää maistuvaa ruokaa. Mulla kesti tosi kauan tajuta, että hyvän ruuan valmistamisen ei välttämättä tarvitse olla vaikeaa ja että arkiruokakin voi olla hyvää!! Ope kyllä yritti sitä toitottaa, mutta se tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. 

Toinen oivallus oli se: olin” eri ruokakastissa” kuin ope. Tällä tarkoitan sitä, että olin syönyt mättöruokia ja joskus juhlana maistuvaa ruokaa, jos vähän yksinkertaistetaan. Mun hyvä juhlaruoka oli ollut open kastissa normiruokaa. Tämän takia minulla riitti aluksi ihmetystä, miten kaikki ruuat voivat olla niin hyviä. Ja vastaavasti ope, ihmetteli, kun mä ihmettelin niin paljon, koska toki hyvistä ruoka-aineista tulee hyvää ruokaa!

Risoton yhteydessä epäilin, et ope ei ole kertonut mulle kaikkea, kun useat eri ihmiset sanovat, että risoton tekeminen on vaikeaa. Eihän se vaikeaa ollut! Mun pitänee pyytää opelta anteeksi, kun tällaisia epäilin. Matkan varrella selvisikin, että ope ei todellakaan ole mitään salannut vaan päinvastoin on antanut todella korkealaatuista opetusta ja sen tähden se risotonkin tekeminen tuntui helpolta. Olen tiennyt, että opetus on laadukasta. Silti kieltämättä vähän yllätyin, kun Michelle tähden -ravintoloissa työskennellyt ammattikokki opetti samalla tavalla! Ja mä epäilin, ettei mulle kaikkea kerrota!! Anteeksi!!!

Tämä on ollut uskomaton matka! Paljon olen saanut iloa,  onnistumisen kokemuksia, kannustusta ja tietysti hyvää ruokaa. Open lisäksi kaikki kaverini ja ystäväni sekä äitini ovat kannustaneet ja rohkaisseet jatkamaan kokkailujani sekä kehuneet tuotoksiani. Kiitos!

Kaikki ruuat ovat olleet hyviä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ja se on sienipiirakka ;)

 

Jotta olen saanut tämän sadannen päivityksen tehtyä, se on tietysti vaatinut innostusta ja ahkeruuttakin. Se on kuitenkin ollut helppoa open positiivisessa kannustuksessa ja ohjauksessa :) Näissä iloisissa merkeissä haluaisin tarjota opelle ruuat. Ehkä mun pitäisi tehdä PIIIITKÄ menu ihan omakätisesti, mutta tällä kertaa syötäisiin jossakin hyvässä, mukavassa ravintolassa kiitoksina kaikista tähänastisista opeista ja positiivisista kokemuksista. Tiedän, että mun ei tarvitsisi tehdä tätä, mutta haluaisin todella! Pitänee kysyä, sopisiko tämmöinen järjestely ja mihin mentäisiin :) Ja voitas me jollakin skoolatakin juhlan kunniaksi :) :)

Tässä on lista ruuista, joita olen tämän kurssin aikana tehnyt. Useimmat olen tehnyt kahdesti, sämpylöitä olen tehnyt noin seitsemän kertaa, kauraleipää myös useasti, joten kokonaiskokkausmäärä nousee yli sadan! :) :) :)

1. Haaloumi-punajuuri-appelsiinisalaatti
2. Tonnikalasalaatti
3. Kinkkupiparjuurisalaatti
4. Mozzarella-perunasalaatti
5. Broileri-vuohenjusutopihvit
6. Sitruunaiset broilerin koipireidet
7. Masala-kanaa
8. Kukkoa viinissä
9. Chorizo-makkarakeitto
10. Jauhelihakeitto
11. Punajuurikeitto
12. Purjo-perunasosekeitto
13. Savuporokeitto
14. Paistettu lohi
15. Uunilohi
16. Kauraleipä
17. Sämpylöitä
18. Lämpimiä kanaleipiä
19. Muffinseja
20. Munakas
21. Katkarapunuudeli
22. Pasta carbonara
23. Keitettty spagetti
24. Keitetyt perunat
25. Perunamuusi
26. Lohkoperunat
27. Uuniperuna
28. Valkosipuliperunat
29. Palapaisti
30. Pihvi paistettuna
31. Jauhelihakastike
32. Porsaan noisetit  pippurirosmariinikastikkeessa
33. Keitetty kieli
34. Piparjuurikastike
35. Piirakka: lohi
36. Piirakka: kinkkujuusto
37. Piirakka: suppilovahvero
38. Pizza
39. Keitetty riisi
40. Risotto
41. Wrapseja: hunajamelonikana
42. Wrapseja: kinkkujuusto
43. Ananaskeikauskakku
44. Pullaa
45. Boston pullaa
46. Maustekakku
47. Marjahyytelö
48. Mustikkapirtelö
49. Suklaamousse
50. Tryffeleitä
51. Smoothie, mm. mansikka-banaani-omenamehu

 

Mustikkapirtelö

Pirtelöä en ollutkaan aikaisemmin tehnyt :) Tein mustkikkaversion iltapalaksi.

Ok, myönnetään, että aika teennäinen vaihtoehto ja halusin tänne sadannen päivityksen. Kyllä kokkasin tänään muutakin, mutta uunilohesta olen jo aikasemmin kirjoittanut pariinkin otteeseen, joten sitä en halunnut toistaa. Tein myös aamulla puuron. Siitä taas en kehdannut kirjoitta!. Se oli sellainen mikroversio, eikä ollut open ohjaama ;) Jos olisi ollut, se olisi tietysti jokin haudutettu, maukas versio... ;) Tämän johdosta siis mustikkapirtelölinjalla tänä iltana :) Niin, ei tätä pirtelöä ope ohjannut, mutta tämän linkin hän on joulukuussa heittänyt kysellessäni, mikä ruokaa olisi liilan väristä...

Resepti:


http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/269218/Mustikkapirtelö/

Sienipiirakka – voi tavaton!

Tämän kurssin ensisijainen tarkoitus on opetella laittamaan ruokaa ja se onkin toteutunut hyvin. Ehkä sinä sivussa on tullut toinen tavoite, opetella uusia makuja ja karistaa ennakkoluuloja. Hyvin se tähän asti on mennytkin! Olin vankasti sitä mieltä, että en tykkää tomaatista kypsennettynä mm. Ja nyt olen sitä mieltä, että se on hyvää, pehmeää ;) No tällä asenteella sitten ilman suurempia ennakkoluuloja otin sienipiirakan työnalle tietysti open rohkaisemana. Suppilovahverot ovat kuulemma aika mauttomia ja kun ne pilkkoo pieniksi, ei tule ongelmia rakenteen kanssa ja voi totutella vain niiden makuun. Tämä oli siis suunnitelma.

Aamiaisen jälkeen aloin kokkaamaan. Mulla oli sieniä pakkasessa. En ollut ottanut niitä etukäteen sulamaan, sulatin ne pannulla. En tiedä oliko se ensimmäinen virhe.  Nyt en tarkoita ruuanlaittamisen kannalta vaan hajun kannalta. Sienistä mielestäni lähti epämiellyttävä haju. En voinut laittaa liesituuletintakaan täysille, koska mulla oli takassa tuli.  Haju suorastaan puistatti! Tuli tosi ennakkoluuloinen fiilis ja epäusko, mihin oikein olen ryhtynyt! Näin epäilyttävää fiilistä ei ole ollut koko kurssin aikana!!!

Ohjeessa sanottiin, että sieniä tulisi olla 15 dl. 15dl!!! Sehän on kauhean suuri määrä. Vai tarkoittaako se tuoreena?? No, mä laitan tämän määrän, joka mulla on pannulla 250 gr tai 5 dl, kuinka vaan.  

Sipulit kuullotetaan ja pekoni paistetaan. Huomaan asenteessani vikaa. Kun mietin, onko pekoni riittävästi paistunut, tulee heti mieleen, että ei sillä niin väliä, jos tämä ei onnistu. Ehkä alitajuntaisesti en haluakaan tästä hyvää??? En tiedä. Ehkä tämä oli liian iso juttu mulle, sienet liian iso nounou. Ehkä olisi ollut parempi, jos olisin ensin maistanut jonkun muun tekemään piirakkaa. Vaikea sitä on tietysti sanoa. Joka tapauksessa noudatin ohjetta ja tein täytteen. Esipaistoin piirakan pohjan kuten lohipiirakassa tein ja päälle lorautin täytteen. Se oli aika nestemäistä. En tiedä, onko sienien ja nesteen suhde oikea. Eivätpä ainakaan maistu niin paljoa, jos on kermasydeemi pehmentämässä makua ;) Olen kyllä niin ennakkoluuloinen, että en ole varma, ”pystynkö” tuota maistamaan ja sen uskominen, että se voisi olla hyvää, tuntuu suorastaan abrurdilta ajatukselta!! Sorry! Kiitos kuitenkin opelle rohkaisuista ja kannustamisesta :) Sanottakoon vielä, että tämä oli ihan mun oma idea ja mun etsimä resepti... ;)

Tässä resepti täytteen osalta:

http://www.maku.fi/reseptit/taytelainen-suppilovahveropiirakka