Vieroitusoireita ja tuoksuja

On ollut kiva viikko, mutta en ole kotosalla, joten uusi rakas... oho, olen
ollut huono käyttämään tuota sanaa sekä harrastuksista että muissakin elämän tilanteissa... niin siis uusi rakas harrastus on jäänyt vähemmälle tällä viikolla. Onhan jo perjantai, enkä ole vielä mitään tehnyt, siis en ole mitään kokkaillut. On ne kokkailut kyllä mielessä olleet. Olen mm. lukenut vanhoja keittokirjoja ja se oli ylltättävänkin hauskaa :D Kieli on mielenkiintoista vieraine termeineen ja raaka-aineineen. Osalle katsoin tietosanakirjasta selityksen. Jotakin niistä olisi kiva kokeilla, vaikka soveltaen jossakin vaiheessa.

Koska olen ollut reissussa, kaapeissa ei ollut juuri mitään syötävää. Ja mun teki niiiiiiin paljon mieli, jotakin hyvää! Kurkistelin kaappeihin ja ihmetelin, että kuinkas näin on käynyt. Ei löytynyt mitään unohtuneita herkkuja. Mutta heh jääkaapista löytyi etikkapunajuuria :) Nam, niillähän pärjää jo pitkälle. Söin niitä muutaman, sitten päätin mitä viikonloppuna syön ja tein kauppalistan.

Kaupassa orjallisesti seurasin listaa ja tarkistin moneen kertaan, ettei mitään jää ostamatta. Kun kannoin kasseja - kyllä kasseja oli kolme isoa täynnä ruokia - autoon, tajusin, etten ollut ostanut mitään hyvää naposteltavaa! No ei kyllä ollut listallakaan.... Silti olin yllättynyt, että niin orjallisesti ostin listan aineet ja siinä se sitten oli.

Kello oli jo aika paljon ennen kuin olin kotona. Laitoin kamat kaappiin, pesin kädet ja rasvasin kakkuvuuat. Tein kaksi maustekakkua. Tänään olen miettinyt broidia ja tähän päivään sopi hyvin hänen reseptillä tehty kakku :) Mulla loppui manteli vähän kesken ja se "huolestutti". Broidilla oli tapana sanoa, että mitä väliä sillä on jos kakut tulee maustettua erilailla eri kertoina, nehän ovat vaan mausteita. Nyt kyllä naurattaa. Minun vahvuuksina ei ole ollut reseptien tarkka seuraaminen ja nyt "niuhotan" tällä tavalla :)

Nyt kakut on nostettu uunista ja tuoksu on täyttänyt koko kämpän. Tekisi mieli käydä leikkaamassa ihan pieni pala, mutta yritän olla tiukkana ja aamulla vasta maistelen ja maiskuttelen senkin edestä :)

Chocolate mousse

Mousse, mitä se itse asiassa tarkoittaa? Nykyään on helppoa, kun kaiken voi katsoa netistä. Sanakirjan mukaisesti käännös ranskasta suomeen on mousse tai vaahto. Samoin englannista suomeen, mutta suomesta ruotsiin sanakirja ei tunne sanaa mousse. Se kysyy, tarkoitatko vaahtoa. Mutta ranskasta ruotsiksi mousse on mousse. Sanakirja myös kertoo että mousse on sanan mousser taipunut muoto. Sit katson, mitä tarkoittaa mousser, se on vaahdottaa. Hmm tämä vähän ihmetyttää, eihän me mitenkään moussea vaahdotettu vai vaahdotettiinko??
Pitää miettiä, taisi meillä olla vatkain käytössä... No nyt täytyy kaivaa resepti esiin ja alkaa muistelemaan, mitä me oikein tehtiin ja miksi!

Pienessä teflonkattilassa sulatimme voin, suklaan ja vaahtokarkit sekä pienet salmiakkipalat, joilla maustettiin mousse vaniljan sijaan tällä kertaa. Tässä ei käytetä kanamunaa tai munien eri komponentteja. Vaahtokarkit ajavat saman asian. Kyllä kerma vaahdotettiin, sitten varovasti sen sekaan sekoitettiin vähän sulatettua seosta, jonka jälkeen ne yhdistettiin ja sekoitettiin. Ope sanoi, että pitää olla varuillaan, ettei vaahdosta häviä kuplat, tosin tässä ei tarvitse olla ihan yhtä varuillaan kuin munapohjaisessa vaahdossa - näin ainakin muistelen. Koska en saanut lusikalla sekoitettua aineita toisiinsa, vähän vatkaimella autettiin. Lopuksi mousse jaettiin jälkiruoka-astioihin ja vietiin pihalle jähmettymään (pakkaspäivä).

Oli tosi maukasta, helppoa tehdä! Taas mä jaksan ihmetellä, kuinka helposti saa sairaan hyvää. Tää on todella SAIRAAN hyvää. Sairaaksihan näistä voi tulla, kun innostuu näitä herkkuja syömään ;) No, ei kuitenkaan joka päivä ;)

Mua jäi mietityttämään, onko suklaavaahto sama asia kuin suklaamousse? Mousse kuulostaa hienommalta ja vaahto ilmavammalta. Googletin ja kyl ne ohjeet näyttivät aika samanlaisilta ja sit löysin tällaisen: Mousse au chocolat (suklaa vaahto). Tämän perusteella voisin ajatella, että sama asia vai pitäisikö nipottaa. Tossa oli kirjoitettu suklaa ja vaahto erikseen, jos se tarkoittaakin suklaata ja vaahtoa ;)

Ohje opelta: http://www.nigella.com/recipes/view/instant-chocolate-mousse-4 

Savuporokeitto

Kun kestileivän valmistuksessa oli odottelua, teimme sovuporokeittoa. Se oli helppoa ja nopea tehdä. Taas kun ajattelee prosessin kestoa ja kuinka hyvää saatiin aikaiseksi, oli onnistunut valinta ja suorituskin ;)

Teimme tämän open kanssa yhdessä. En tiedä, jos olisin yksin tehnyt, olisinko oikeasti kuullottanut sipuleita tarpeeksi kauan. Nyt se kyllä hanmottui, mitä se kuullostus tarkoittaa :) Mitä pienemmäksi juuston paloittelee, sitä nopeammin se sulaa. Niin ja niitä vehnäjauhoja pitää myös kypsentää riittävän pitkä aika, jotta ovat oikeasti kypsiä. Ne olivat ehkä tämän ruuan opetukset, jos näin voi sanoa.

Nämä kuvat on otettu seuraavana päivänä lämmitetystä keitosta ja se on  paksumpaa kuin alkuperäinen, mutta edelleen maittavaa. Ja sit mä vähän liioittelin - jossain pitää voida liioitella ;) - noiden koristusten määrässä!

Lähde: http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/juustoinen-porokeitto/01585

Hiivan ihmeellinen ja opettavainen maailma

Millaista olisi olla hiiva? Siis ihan sellainen leivän kohottajan lajike....

Sitä olisi unten mailla ja odottaisi mukavia olosuhteita. Näillä pakkasilla moni odottaa kesän lämpöä. Hiivana sitä tarvitsisi vielä lämpöisempää, kädenlämpöisen ympäristön. Ja kun on lämmin, janottaa. Nestettä peliin ja vähän polttoainetta joko tärkkelystä tai sokeria, johan alkaa tapahtua! Sitähän suorastaan villiintyisi :)

Jotkut asiat pitää vääntää rautalangasta, jotta ne saavat päähän. Ehkä tämä hiiva on yksi sellainen ja hyvinkin opettavainen "tapaus". Meillä on ollut aikaisemmin open kanssa puhetta, mikä on sitko ja kuinka se muodostuu sekä hiivan toiminta.

Minulla oli aikaisemmin tapana (ei siis enää!!) vähän hätäillä ja oikoa esim. reseptien noudattamisessa, kun ei ollut pohjatietoa, mikä vaikuttaa mihinkin ja millä tavalla. Ei sitä ole vieläkään paljoa, mutta ehkä vähän, ainakin aavistus!?

Palatakseni tuohon hiivasieneen, on todella ymmärrettävää, että se kasvaa vain oikeassa ympäristössä ja jotta hiivasta saadaan haluttu hyöty, pitää olosuhteet olla oikeat (sorry, kun väännä rautalangasta tätä, mutta siten se jää mun päähän!). No tämän olin ymmärtänyt, silti jotenkin lamppu syttyi kun näin vierellä olevat taikinakulhot. Siinä näkee aivan selvästi "hiivasienen kasvattamia taikinarihmastoja". Ja ne ovat näkyvissä myös leivän pinnassa. Rihmastot eivät ole sienirihmastoja. Ne ovat taikinan kaatamisen johdosta venyneitä kaasukuplia, jotka ovat muodostuneet hiivan käymisen tuloksena eli hiivan pilkkoessa tärkkelystä sokeriksi.

Tästä taikinasta tuli Karjalan kauraleipää. Siinä ei ole yhtään rasvaa, turvotettuja kaurahiutaleita,
vehnäjauhoja, suolaa ja hiivaa sekä vettä. Hiiva pääsee "toteuttamaan itseään" ihan optimiolosuhteissa. Jauhoista hajottaa tärkkelystä, eikä ole rasvaa eikä sokeria hidastamassa prosessia. Ja kyllä se taikina paisuikin! Ehkä mä ymmärrän tästä esimerkistä, että kullakin aineella on omat optimiolosuhteet ja ja jotta ne saavutetaan, tulisi hyväksi havaittuja, ennalta testattuja ohjeita noudattaa... Opelle täydet pisteet, kun on saanut oppilaan oivaltamaan :) Sehän sitä parasta opetusta on!

Uunissa paistui hiljalleen maukasta leipää. Se
maistui ihan kestileivälle. En tullut opella sanoneeksikaan, että kestileipä oli broidin herkkua. Sitä tuli hänelle usein kaupasta tuotua :) Broidi olisi pitänyt tästä! Äitikin taisi tykätä, kun otti mukaansa pari pientä leipäpussia...

Linkit opelta:
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/1553/Karjalan%20kauraleip%C3%A4/
http://www.mv.helsinki.fi/home/kirstinu/Hiiva.html

Lounaaksi pihvi ja cappuccino

Heh, taas lentokentällä. Matka on loppusuoralla. Vaikka kuvassa on cappuccino, en siitä mainitse tämän enempää.

Söin Tukholmassa  lounasta. Tilasin listalta edullisen lounaspihvin. Se näytti vähän kuivahkolta ja sitä ehkä olikin ja kypsyysaste oli mielestäni enemmän kuin tilaamani medium. Jos pihvi ei ole yhtä paksu joka reunalta, kuinka määritellään medium? Sehän väkisin tulee kypsemmäksi kapeammasta päästä. Mietin myös onko pihvini sitkeä ja jos on, mistä se johtuu. Luin aamulla lihan kypsentämisestä kirjastani. Oli aika yllättävää, että liha voi olla kypsä sen takia, että sitä on kypsytetty liikaa tai liian vähän. Kyllä, sama seuraus voi olla molemmista. Sen ymmärtää hyvin, että kun lihaa liikaa kypsytetään, se kuivuu ja sen tähden tulee sitkeäksi. Jos sitä taas kypsentää liian vähän, voi sidekudos jäädä hampaiden väliin ja olla sitkeätä. Ja eikös väärällä lihan leikkaustavallakin voinut pilata lihan ja saada siitä sitkeää?

En ollut aikaisemmin ajatellut, kuinka suuri merkitys on kypsennyslämpötilalla ja kuinka se tulisi ottaa huomioon. Olen aina (ennen) heittänyt pihvin pannulle, paistanut ja uskonut, että hyvää tulee. Ja jos ei ole tullut, on lihassa ehkä ollut jotakin vikaa ;) Taitaa se tieto lisätä tuskaa tässäkin asiassa ;) On yleensä tosi helppo heittää mielipiteitä ja totuuksia, jos ei tiedä asiasta juuri mitään. Sitä uskottavampi voi olla mitä vähemmän tietää!! Ainakin jotkut… sen tähden vältän monia puheenaiheita, joihin ihmisillä on voimakkaat mielipiteet, mutta ei välttämättä pohjatietoja. Tosin ei niitä ole minullakaan, joten parempi olla hiljaa. Asia polveutuu täysin pois otsikosta, mutta tätä rataa ajatukset tällä kertaa kulkevat. Ja kohta jalat kuljettavat kohti porttia, kohti kotia ja uusia kokkauksia :)

Teoriaopintoja Tukholmassa

Kun tuo ruuanlaittokärpänen on purassut aika kovasti ja olen Tukholmassa, mitä teen? Käynkö gourmet-ravintolassa tai ruokakaupoissa tutkimassa valikoimia? Ei, sitä en tee. Sen sijaan kierrän museoita ja kun jalat väsyy, istahdan kahvilaan cappuccinolle ja luen. Olen kantanut ympäri Tukholmaa rakasta kirjaani, joka vie minut ruuanlaiton saloihin. Se täydentää hienosti open oppeja ja selittää monia ihmeellisiä asioitaJ

Lounaalla söin jonkunlaisia lettuja, crepsejä tms (taas on termit hukassa...). Niissä oli jauhelihatäyte ja itse lettu mureni. Mietin, onko niitä paistettu/kypsytetty liian kuumassa, onko vettä haihtunut liikaa pois vai onko rakennetta tukeva proteiiniverkko hajonnut? En vielä pysty kirjastani lukemaa teoriaa soveltamaan käytäntöön, mutta mielenkiintoisia asioita ovat ja tulee niitä pohdittua! Maisoin myöstarjolla ollutta kalaruokaa. Voi, siinä oli niin tuttu maku, mutta en millään saanut päähäni, mikä se on. Maku oli ensin lempeä ja myöhemmin se muuttui miltei tuliseksi. Oli pakko käydä lukemassa ruokalistaa, mitä söon. Se oli aasialaista kalaa ja siinä oli käytetty kookosta. Onkohan niin, että se kookosmaidon takia voimakas maku tuli jälkimakuna??? En tosiaan tiedä, kunhan arvailen.

Tänään selvisi sekin, miksi uudet perunat laitetaan kiehuvaan veteen. Uudet perunat halutaan syödä pehmeinä ja jotta niiden rakenne pysyisi pehmeinä, ne laitetaan kiehuvaan veteen. Tällöin entsyymien toiminta estetään ja perunan rakenne säilyy oikeana. Jos ne laitettaisiin kylmään veteen, entsyymit aktivoituisivat ja perunan rakenne kiinteytyisi.

Kivennäisvesi

Puoli tuntia ”ylimääräistä aikaa” lentokentällä. Mitä silloin tehdään? No tietysti otetaan läppäri esiin ja kirjoittamaan. Hmmm, kuinka tämä liittyy ruokablogiinini? Monellakin tavalla! Täällä on tuhottaman kuuma ulkovaatteissa ja siitä aiheutuu jano. Suuntaan kuppilaan ja ostan pullon vettä. Taas kerran kauhistelen veden hintaa, 3,90 € puolen litran vesipullosta! Tuntuu rahastukselta, mutta onko se sitä? Me olemme tottuneet ilmaiseen ja hyvään hanaveteen. Se ei kuitenkaan ole joka paikassa itsestään selvää. Ehkä vesi on tulevaisuuden öljyä? Suomi saattaa tulevaisuudessa rikastua vettä myymällä, näin todella uskon!

Kokkauskurssilla on tullut eteen paljon termejä. Useammat ovat olleet termeinä tuttuja, mutta en kuitenkaan ole tiennyt niistä sen enempää. Tuo ostamani vesipullo saa minut taas ihmettelemään. En halunnut lähdevettä ostaa, koska en usko pulloveden koskaan olevan lähdeveden veroista. Siksi valitsin kivennäisveden – tai ainakin siinä lukee niin. Kun luen etikettiä tarkemmin, siinä lukee myös suolaton kivennäisvesi! Kyllä, suolaton kivennäisvesi! Eihän sellaista voi olla!! Uteliaisuuteni herää ja tutkin edelleen, mitä se sisältää. Natrium 0 g, tästä kai se on väännetty suolattomaksi. Mutta se sisältää magnesiumkloridia ja kaliumkarbonaattia, jotka ovat kyllä suoloja… Mutta niitä voisi kai sanoa natriumin rinnalla hyviksi suoloiksi ja suola mielletään negatiiviseksi asiaksi, joten niitä ei huomioida??? Pitäisikö soittaa Hartwallin kuluttajapalveluun? Juomani on Lahdessa pullotettu, joten ei sen suurempi ympäristörikos ostaa pullotettua vettä ;)

Mikä tässä on tärkeintä? Vesi toimii - sisältää se sitten suolaa tai ei - ja jono lähtee. Nyt hymyissä suin koneeseen ja nokka kohti Arlandaa J

Halloumi-Punajuuri-appelsiinisalaatti vol2

Eilen tuumin, että illalla olisin tehnyt halloumi-punajuuri-appelsiinisalaattia, mutta olin vielä niin kylläinen, että se jäi tähän päivään. Alkupalaksi söin eilistä keittoa ja se maistui edelleen ihan hyvältä :)

Nyt on punajuuret kiehumassa, pikkuisen porisevat. Kävin googlaamassa, mitä niiden keittämisestä sanottiinkaan. On siitä ollut open kanssa puhetta, mutta kaikki ei näköjään jää päähän tai sitten kuten tässäkin tapauksessa, en ole ihan varma muistanko oikein. Joo, kuorineen ne tulee keittää. Ostin jossakin vaiheessa hanskoja. Nyt niillekin on käyttöä. Olin pihillä tuulella niitä ostaessa ja ostin halvimpia, tuollaisia isoja läpinäkyviä. Kiva, nähdä kostautuuko se punajuuria kuoriessa!

Laitoin punajuuret kiehauttamisen jälkeen vähäksi aikaa kylmään veteen. Joku suositteli niin netissä, jäähtyvät ja kuori kuulema irtoaa paremmin. En tiedä johtuiko siitä vai kypsymisasteesta tai jostakin muusta, mutta kuori irtosi hyvin. Hanska toimi myös ;) Halloumijuusto pannulle ruskettumaan, muut aineet kulhossa sekaisin, lautaselle ja juusto päälle. Sit tietty kuvaamaan ennen syöntiä. Tällä kertaa en ollut kuviini tyytyväinen, kun syönnin jälkeen laitoin ne koneelle! Eii voinut uudestaankaan kuvata, valitsin sitten tuon kuva...

Luin tämän blogin ensimmäistä päivitystäni. Olen kiroittanut sen tämän saman salaattiannoksen kokkaamisen jälkeen ja siellä lukee: "Tästä ruuanlaitostahan saattaisi jopa innostua... no ei mennä kuitenkaan asioiden edelle :)) Kiitos ja syvä kumarrus OPELLE!" Nyt 1,5 kk myöhemmin innostus on edellen säilynyt ja edelleen kiitokset siitä opelle :) 

Tämähän on suorastaan mukavaa... :) Alkupalana omatekoista lihakeittoa, sitten pääruokana tätä salaattia ja nyt tätä kirjoittaessa syön kahvin kanssa itse tekemääni maustekakkua! Onko tämä sittenkin unta??

Nopea ja maukas jauhelihakeitto

Kauppalista taskuun ja ostoksille. Kaupassa käynti herättää yllättävän paljon ajatuksia! Kun olin valikoimassa jauhelihaa, niitäkin oli hyllytolkulla. Kun pääsin karitsan jauhelihan kohdalle, ei ollutkaan kuin kaksi vaihtoehtoa valittavana. Ihan hyvä, ei tullut onglemia, kun ei tarvinnut keksiä, mikä olisi valintaperuste ;) Nyt se oli se, mikä oli tuoreinta. Yhtä tuoreita olivat, toinen kriteeri oli hinta. Se tosin tuntui hassulta kriteeriltä, kun hinnassa ei ollut juuri eroa ja naudan jauheliha olisi ollut kaksi kertaa halvempaa! Uskon, että karitsan jauheliha on kolme kertaa parempaa, joten sillä mennään :) Kauppa mainostaa melkein joka hyllyssä arjen säästöistä.... hmmm no ostetaan sitten 5 kpl hammastahnaa 32 % säästöllä, niin balanssi säilyy ;)

Pakastealtaat ovat valtavat. Kävelen ympäri niitä, kun ensin tulin perunapakasteiden luo. Kyllä niitäkin on tuhottomasti! Ei ole ihme, kun yksi tädeistäni vaihtoi pienempään kauppaan, jotta löytää tarvitsemansa tuotteet. Minkä vihannsesekoituksen valitsisin? Taas näiden kriteereiden keksiminen. No otan tota, missä on selleriä ja pasternakkaa. Etukäteen epäilin, mahdonko niistä tykätä. Yritän olla enakkoluuloinen ;)

Hedelmähyllyllä innostuin ostamaan vähän enemmän kuin listassa luki. Ne ovat terveellisisä ja pidän niistä. Ihan hyvä, että niitä tulee syötyä väli- ja iltapaloina eikä suklaata... ;) Ja jos innostun tekemään smoothieta, niin nyt on aineita sitäkin varten :)

Erityisen iloinen olin siitä, kun löysin vesikranssia! No ei sitä tähän lihasoppaan tarvita, mutta ostoslsitalla on myös herkkuja iltaa ajatellen, ei karkkia eikä suklaata vaan halloumi-punajuuri-appelsiinisalaatti! Se oli NIIIIIIIIN nam, silloin kuin sitä tein ja siitä lähti koko innostus tähän touhuun. Jos rehellinen olen, en olisi ikinä uskonut, että näin paljon innostun ja innostus jatkuisi pienistä vastsoinkäymisistä huolimatta! Kunnia kuuluu tietysti mun opelle, joka on loistava!

No mennään nyt tämän päivän aiheeseen eli lihasoppaan. Kaupoassa on siis käyty. Voisin tietysti kasata pöydälle kaikki tarvikkeet, joita tarvitsen. Onko ruoka-aine tarvike?? Sille olisi varmaankin parempikin termi, no ei mietitä sitä liikaa vaan kasataan ne kamat. Ja noista vierellä olevista aineista keitto pitäisi tulla :)

Kattilassa ruskistin jauhelihan. Heti epäilin, että 3 l kattila on liian pieni. Valitsin sen, kun siinä on teflon-pinta. Mietin, kuinka kauan sipulin kypsyminen kestää. Lisäsin ne vähän ennen valkosipulia. En kuitenkaan niin paljoa pähkäillyt, että olisin tarttunut puhelimeen ja soittanut. Ope kyllä sanoi, että soita ihmeessä, jos jokin askarruttaa, jotta vältetään turhat erehdykset :)

Liemen määrä näytti aika paljolta. Lisäsin sitä kuitenkin ohjeen mukaisesti 1,5 l. Jos lopputulos on liian laihaa, sitten ensi kerralla vähennän sitä. Tossa hellalla se muhii, jo tulee nälkä!! Mutta vielä hetki pitää odottaa... ;)

Sitten maistamaan. Hmmm, kuumaa ;) Ei paha, suolaan lisään vähän. Tekisi mieli lisätä pippuriakin, muuta en tee sitä.

Kun syön keittoa, keitosta erottuu hinosti lampaan maku, ehkä sen takia, kun en peittänyt sitä pippurilla?? Jos yhdellä sanalla tätä pitäisi kuvailla, niin se olisi HYVÄÄ :) Täytyy taas tunnustaa, että on paljon parempaa ja maukkaampaa kuin odotin! Onkohan mulla odotukset jotenkin pielessä, kun aina käy näin!!? Kuitenkaan pessimistiksi en missään tapauksessa tunnustaudu.

Luulin, että tuli tosi paljon keittoa. Mutta tuntuu se häviävän, on niiin maukasta :) Kiitos taas opelle hyvästä ja maukkaasta reseptistä!

Tässä on linkki alkuperäiseen reseptiin, suosittelen:
http://www.maku.fi/resepti/nopea-ja-maukas-jauhelihakeitto#axzz2ppeCX8Ul
Pasta on korvattu keittojuureksilla eli laitoin niitä 500 g.

Munakas versio 3

Nyt luulen, että tämä versio on bueno. Mausteet oli kohdillaan, ei tarttunut pannuun, on kypsennetty molemmilta puolilta ja näyttää myös ilmavalta :) Nyt uskon, että osaan tämän :) :) Vai onko jotakin, mitä en huomannut tai hiffannut huomioida??

Positiivareilta lainattua 16.12014

EREHDYITKÖ? ONNEKSI OLKOON!

Me kaikki teemme päivittäin ratkaisuja jotka määräävät tulevaisuutemme suunnan. Kukaan, olipa kuinka viisas tahansa ja omasipa kuinka paljon periaatteita tai kokemusta hyvänsä, ei voi aina osua oikeaan ratkaisuun.

Erehtyminen ei ole mikään häpeä. Häpeä on siinä, ettemme ota erehdyksistämme oppia, ettemme toivu tappioistamme, ettemme ryhdistäydy, karista menneitä harteiltamme ja yritä toistamiseen.

-Ann Landers

Mun  oli pakko lisätä yllä oleva tähän blogiin: tämähän on osaksi perustunut yrityksen ja erehtymisen kautta oppimiseen, vaikka opelta onlenkin saanut hyvät ja selkeät ohjeet! Huomenna jatkuu varsinainen kokkailu lihasopan merkeissä :) :)

Pula-ajan ruokia

Nämä ei liity suoranaisesti kokkauskurssiini. Nyt kun olen kiinnostunut ruuanlaitosta ja ruoka-aineista, ajattelin haastatella tätejäni ja kysellä, mitä he söivät pula-aikana. 

Voista ja sokerista oli pulaa. Ne olivat kortilla kuten jauhotkin. Kansanhuolto jakoi kortteja. Kahvi oli kaikista pisimpään korteilla. Mummo, joka oli kätilö, sai maalaistaloista synnytysten yhteydessä voita ja munia sekä maitoa. Mummo oli töissä ja ukki rintamalla. Saimi oli kotiapulaisena hoitamassa lapsikatrasta niin kauan kunnes he joutuivat evakkoon. Sodan aikana kahdella vanhimmalla sisaruksella oli koti-opettaja, jonka avustuksella tentattiin yhteiskoulun ensimmäinen luokka. Samalla tuli hoidettua nuoremmat alle kouluikäiset sisarukset. Toinen luokka luettiin myös kotona.

Kaupungeissa oli vaikeampaa. Kaupungin ulkopuolella pidettiin peltoja, joita oli vuokrattavana. Siellä viljeltiin kaalia ja perunoita mm. Monilla (käpyläläisillä) perheillä oli jonkinlainen vaja, jossa jokainen perhe sai pitää yhtä sikaa.  Monet vanhemmat olivat maalta tulleita ja tottuneita tekemään tällaisia töitä.

Nämä kaikki perustuvat muisteloihin, eivätkä faktat välttämättä ole ihan oikein. Sitten niihin pula-ajan ruokiin:

Perunapuuro = ohrajauhopuuro

Kuoritaan ja keitetään perunat kypsäksi. Keitinvesi säästetään. Kypsät perunat survotaan. Ohrajauhoilla suurustetaan perunat puuroksi keitinvesi hyödyntäen. Valmista, kun kypsälle maistuu. Syödään voin ja maidon kanssa.

Perunavelli

Kuten yllä, keitetään perunat kypsäksi, survotaan, lisätään maitoa, keitetään velliksi. Lopuksi lisätään voita ja suolaa maun mukaisesti.

Perunamaito

Kuten yllä, perunat lohkoina kypsäksi, päälle kylmä/kuuma maito, joka keitetään.

Ohraryynipuuro

Keitetään ohraryynit vähässä vedessä puolikypsiksi, jonka jälkeen lisätään maito. Keitetään kypsäksi. Lisätään suolaa ja voita maun mukaisesti.

Manna/kauraryynivelli/-puuro

Keitetään maito kiehumapisteeseen, lisätään manna/kauraryynejä, keitetään kypsäksi. Lisätään maun mukaisesti suola.

Pula-ajan kakku

Kananmunia, voita, ruisjauhoja, leivinjauhetta ja sokeria.

Pulla

Tehtiin, jos sai vehnäjauhoja.

Lihakeitto

Joskus, kun saatiin lihaa siitä tehtiin keittoa.

Kahvinkorvike

Sisälsi: paahdettua viljaa, sikuria sekä voikukanjuuria. Korvikkeeseen lisättiin oikeaa kahvia, jos sitä oli.

Tappaiskeitto

Elämien sisälmyksistä tehtiin keitto. Maalaistaloissa ei heitetty mitään pois.

Möykkykeitto

Eläimen verestä ja jauhoista tehtiin jonkunlaisia möykkyjä, joita oli keitossa. Karjatilalliseten harrastama ruoka.

Jankki

Kuivunut leipä paloitellaan ja pannaan kiehumaan veteen hautumaan pehmeäksi. Voi sekoitetaan joukkoon, maustetaan suolalla. Leipä imi veden, jolloin tuotos oli puuromaista. Se syötiin maidon kanssa ja jos voita oli, saatettiin syödä voisilmän kanssa.

Lopuksi tätäni kommentti yleisesti ruuanlaittoon liittyen: ”Kerman kanssa kaksin verroin parempaa”