Teoriaopintoja Tukholmassa

Kun tuo ruuanlaittokärpänen on purassut aika kovasti ja olen Tukholmassa, mitä teen? Käynkö gourmet-ravintolassa tai ruokakaupoissa tutkimassa valikoimia? Ei, sitä en tee. Sen sijaan kierrän museoita ja kun jalat väsyy, istahdan kahvilaan cappuccinolle ja luen. Olen kantanut ympäri Tukholmaa rakasta kirjaani, joka vie minut ruuanlaiton saloihin. Se täydentää hienosti open oppeja ja selittää monia ihmeellisiä asioitaJ

Lounaalla söin jonkunlaisia lettuja, crepsejä tms (taas on termit hukassa...). Niissä oli jauhelihatäyte ja itse lettu mureni. Mietin, onko niitä paistettu/kypsytetty liian kuumassa, onko vettä haihtunut liikaa pois vai onko rakennetta tukeva proteiiniverkko hajonnut? En vielä pysty kirjastani lukemaa teoriaa soveltamaan käytäntöön, mutta mielenkiintoisia asioita ovat ja tulee niitä pohdittua! Maisoin myöstarjolla ollutta kalaruokaa. Voi, siinä oli niin tuttu maku, mutta en millään saanut päähäni, mikä se on. Maku oli ensin lempeä ja myöhemmin se muuttui miltei tuliseksi. Oli pakko käydä lukemassa ruokalistaa, mitä söon. Se oli aasialaista kalaa ja siinä oli käytetty kookosta. Onkohan niin, että se kookosmaidon takia voimakas maku tuli jälkimakuna??? En tosiaan tiedä, kunhan arvailen.

Tänään selvisi sekin, miksi uudet perunat laitetaan kiehuvaan veteen. Uudet perunat halutaan syödä pehmeinä ja jotta niiden rakenne pysyisi pehmeinä, ne laitetaan kiehuvaan veteen. Tällöin entsyymien toiminta estetään ja perunan rakenne säilyy oikeana. Jos ne laitettaisiin kylmään veteen, entsyymit aktivoituisivat ja perunan rakenne kiinteytyisi.