Hiivan ihmeellinen ja opettavainen maailma

Millaista olisi olla hiiva? Siis ihan sellainen leivän kohottajan lajike....

Sitä olisi unten mailla ja odottaisi mukavia olosuhteita. Näillä pakkasilla moni odottaa kesän lämpöä. Hiivana sitä tarvitsisi vielä lämpöisempää, kädenlämpöisen ympäristön. Ja kun on lämmin, janottaa. Nestettä peliin ja vähän polttoainetta joko tärkkelystä tai sokeria, johan alkaa tapahtua! Sitähän suorastaan villiintyisi :)

Jotkut asiat pitää vääntää rautalangasta, jotta ne saavat päähän. Ehkä tämä hiiva on yksi sellainen ja hyvinkin opettavainen "tapaus". Meillä on ollut aikaisemmin open kanssa puhetta, mikä on sitko ja kuinka se muodostuu sekä hiivan toiminta.

Minulla oli aikaisemmin tapana (ei siis enää!!) vähän hätäillä ja oikoa esim. reseptien noudattamisessa, kun ei ollut pohjatietoa, mikä vaikuttaa mihinkin ja millä tavalla. Ei sitä ole vieläkään paljoa, mutta ehkä vähän, ainakin aavistus!?

Palatakseni tuohon hiivasieneen, on todella ymmärrettävää, että se kasvaa vain oikeassa ympäristössä ja jotta hiivasta saadaan haluttu hyöty, pitää olosuhteet olla oikeat (sorry, kun väännä rautalangasta tätä, mutta siten se jää mun päähän!). No tämän olin ymmärtänyt, silti jotenkin lamppu syttyi kun näin vierellä olevat taikinakulhot. Siinä näkee aivan selvästi "hiivasienen kasvattamia taikinarihmastoja". Ja ne ovat näkyvissä myös leivän pinnassa. Rihmastot eivät ole sienirihmastoja. Ne ovat taikinan kaatamisen johdosta venyneitä kaasukuplia, jotka ovat muodostuneet hiivan käymisen tuloksena eli hiivan pilkkoessa tärkkelystä sokeriksi.

Tästä taikinasta tuli Karjalan kauraleipää. Siinä ei ole yhtään rasvaa, turvotettuja kaurahiutaleita,
vehnäjauhoja, suolaa ja hiivaa sekä vettä. Hiiva pääsee "toteuttamaan itseään" ihan optimiolosuhteissa. Jauhoista hajottaa tärkkelystä, eikä ole rasvaa eikä sokeria hidastamassa prosessia. Ja kyllä se taikina paisuikin! Ehkä mä ymmärrän tästä esimerkistä, että kullakin aineella on omat optimiolosuhteet ja ja jotta ne saavutetaan, tulisi hyväksi havaittuja, ennalta testattuja ohjeita noudattaa... Opelle täydet pisteet, kun on saanut oppilaan oivaltamaan :) Sehän sitä parasta opetusta on!

Uunissa paistui hiljalleen maukasta leipää. Se
maistui ihan kestileivälle. En tullut opella sanoneeksikaan, että kestileipä oli broidin herkkua. Sitä tuli hänelle usein kaupasta tuotua :) Broidi olisi pitänyt tästä! Äitikin taisi tykätä, kun otti mukaansa pari pientä leipäpussia...

Linkit opelta:
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/1553/Karjalan%20kauraleip%C3%A4/
http://www.mv.helsinki.fi/home/kirstinu/Hiiva.html