Omppupiirakkaa soveltaen

 Viime syksyllä tein kaksi erilaista omenapiirakka ja tämä on nyt niiden risteytys :)

Mulla oli suht makeita kotimaisia omenoita pakkasessa. Ensimmäisen ohjeen mukaan olin arvioinut piirakkaan tarvittavan omenan määrän ja pakastanut kahta piirakkaa varten omenat. No jälkimmäiseen piirakkaan käytettiin huomattavasti enemmän omenoita ja niissä oli ideana, että omenat ovat happamia.

Tein muropohjan. Kun levitin murotaikinaa vuokaan, se tarttui käsiin. Mun nuolija olitiskikoneessa ja kone oli päällä. Sit muistin, että joku oli mua ohjeistanut, että kun kastelee sormet kylmällä vedellä, ei taikina tartu käsiin. No sehän auttoi ja sain ihan kivasti levitettyä taikinan vuokaan :) Sit se esikypsennettiin 15 min. Kun otin sen uunsita, olisi voinut olla käytössä herneitä tms. painona, oli meninaan vähän noussut tai ainakin muuttanut muotoaan, jos nouseminen o ntässä väärä termi ;)

Omenat ( 2 pss) olin sulattanut mikrossa, kippasin ne ensin vuokaan ja siitä lusikoin ne taikinan päälle. Tein näin, jotta ei tulisi liikaa nestettä piirakkaan. Päälle kippasinseoksen, joka sisälsi purkillisen ranskan kermaa, yhden munan, tilkan (= 2 tl) konjakkia, sokeria (1/2 dl) ja kanelia (1tl). Tämä oli sovellus open kanssa tekemästä omppupiirakasta. Open kanssa käytettiin kermaviiliä, mutta mulla ei ollut sitä, joten korvasin sen ranskan kermalla. Open kanssa laitettiin 374 purkkia, mut mä laitoin koko purkin, kun omenoitakin oli enemmän. Koska mun omenat olivat makeita, lisäsin 2 tl valkoviiniä, jotta tulisi happamuutta!??? Näin ainakin kuvittelin :)

Piirakkaa paistettiin  200 asteessa noin 30 min.

Ihan hyvää oli, paljon omenaa, vähän irtonaista. Olisiko pitänyt käyttää tuoreempia munia :) Mulla oli kahta laatua ja käytin vanhempia, lähellä eräpäivää olevia. Vai johtuiko irtonaisuus siitä, että omenoita oli paljon ja ylimääräinen tilkka valkakria. Tuskin siitä kuitenkaan..?

Oli kyllä aika makeaa. Kun omenat olivat makeita, olisi kannattanut vähentää sokerin määrää. Olinkohan pakastaessa lisännyt omenoihin sokeria?? En usko, mutta en myöskään ole varma.

Kävi mielessä, että olisin lisännyt punajuurta jonkun verran jossakin muodossa, jotta olisin saanut yhden punajuuriruuan lisään ;) No se jäi vain ajatukseksi tällä kertaa... ;)



Tässä murotaikinan resepti:

http://www.maku.fi/reseptit/murotaikina-makeille-piirakoille

(Jouluinen) punajuurilaatikko

Töissä unohdin tulostaa punajuurireseptin netistä. Oli sellainen fiilis, että tänään voisi olla punajuuripäivä. Olinhan jo lounaaksi syönyt punajuuripizzaa :)

Menin kauppaan, mutta vähän huoletti, että jos ostan summa mutikassa tarvikkeita, jotakin puuttuu, kun luen reseptiä kotona. Olenpa ajattelematon! Onhan mulla kännykkä ja siinä nettiyhteys! Googlasin punajuuri, hmmmm, minkälainen punajuurisafka. No vaikka laatikko. Sieltä tuli heti muutama resepti, valitsin jostakin syystä Valion version. Ostin tarvikkeet sen mukaan. Hapan omena, punajuuria 600g ja pussi aurajuuston muruja ym.

Kotiin. Esiliina päälle pitkästä aikaan :) Hyvä fiilis ja ihanaa taas pitkästä aikaa puuhailla keittiössä :) Olen tätä jo kaivannutkin. En nyt selittele, miksi olen niin vähän kokkaillut, vaikka mielelläni olisin kokkaillut...

Ohjeessa käsketään keittämään punajuuret, omena ja sipuli kypsäksi. Sovellan ohjetta sen verran, että laitan ensin kuoritut punajuuren palat kiehumaan. Kun ne ovat kiehuneet 10 min, lisäsin sen jälkeen muut ja ylimääräisenä pari kynttä valkosipulia. 15 min jälkeen testasin kypsyysastetta. Omenat olivat melkin muussina, sipulit sopivia ja punajuuret raakoja :) Ei mennyt ihan suunnitelman mukaan. Uskon silti, että suunnitelma oli teoriatasolla ihan hyvä... :) No ongin omenat ja sipulit pois ja jatkoin vielä punajuurien keittämistä.

Joo, teidän, että olisin voinut käyttää esikypsenettyjä punajuuria ja kypsentää vain sipulin ja omenan. Mutta tunnustan, että olin kaupassa lukenut ohjeesta vain sen kohdan, missä oli raaka-aineet lueteltu. Ei tullut mieleen, että punajuuret kypsennetään ennen uuniin laittamista.

Kun kaikki komponentit olivat kypsiä, soseutin ne sauvasekoittimella. Lisäsin mukaan muut aineet ja kaadoin soseen uunivuokaan. Seokseni oli aika löysää. Päälle ripottelin korppujauheen ja voi nokareet. Sitten uuniin.

Kun otin laatikon uunista, se näytti vähän kiinteytyneen. Kun otin sitä kauhalla, oli se aika löysää. No kaunis punajuuren värinen neste, on tietysti ilo silmälle :) Mietin, että tämähän on ihan lanttulaatikon oloista, vaan punajuurista tehtyä. Tätä kirjoitusta varten etsin reseptin netistä ja niihän siinä lukeekin, että sopii joululaatikoksi ja muulloinkin liharuokien lisukkeena.

Maku oli, heheee pehmeän täyteläinen :) Hyvää :) :)

Resepti:
http://www.valio.fi/reseptit/punajuurilaatikko-1/

PS. Tämä oli 8. punajuuriruoka tänä vuonna... :)

Päivitys punajuurihaasteeseen

Viime vuoden kokkailuista innostuneena otin tälle vuodelle tavoitteeksi tehdä joka viikko yhden punajuuriruuan eli 53 eri punajuuri ruokaa tulisi olla tehtynä vuoden loppuun mennessä. Noh, en ole ihan aikataulussa on aika tehdä päivitys, missä mennään. Ups, uskallanko? Ei kai tästä tule stressiä, kun totuus valkenee ;) No, otan sen riskin. Haaste on kuitenkin niin mukava, että haluaisin toteuttaa sen. Katse kalenteriin, nyt on viikko 18. Ja olen tehnyt tähän mennessä seuraavat punajuuriruuat tänä vuonna:

1. Juuressipsit
2. Venäläinen punajuurilaatikko
3. Punajuuripyre
4. Punajuurikuskus
5. Lindströmin pihvit
6. Paahdetut punajuurilastut
7. Metsäkaurisborssi

11 ruokaa olen siis jäljessä... On mulla tietysti tehtynä viime vuoden punajuuriruokia mm. pizzaa ja keittoa, mutta en ota niitä tähän ainakaan vielä mukaan. Olkoot pahan päivän varalla :) :)

No nyt ei ole aikaa enempää kirjoittaa, kun kokkailut kutsuvat, ei muuta kuin hommiin :)

Spagetin keittäminen

Heh, nyt lähetään ihan perusteista liikkeelle, kun on niiiiin pitkä aika edellisistä kokkailuista. Muistan kyllä tämän vuoden tavoitteen, että teen 53 erilaista punajuuriruokaa. Palataan siihen myöhemmin..

Niin siis spagetin keittäminen on päivän otsikkona. Taustaksi voisin kertoa, että olen viikonlopun asuntolassa, jossa voi laittaa ruokaa. Yleensä mulla on ollut pakastimesta valmiit ruoka-annokset mukana. Nyt ei ollut valmiita annoksia, kun en ole kokkalillut. Oli siellä kuitenkin the jauhelihakastiketta :) Ajattelin, että ei muuta kuin spagetit pussiin ja keitän ne paikan päällä. Onhan siellä keittiö hyvin varusteltu.

Junamatkan jälkeen saavuin väsyneenä ja nälkäisenä perille. Onneksi on the jauhelihakastiketta :) Muut ruuat nostin jääkaappiin ja rupesin heti spagetin keittoon. Vielä ei tarvinnut muistella suolan, veden ja spagetin suhteita... en päässyt niin pitkälle, kun keittiössä ei ollut yhen yhtä kattilaa! Mitenkäs se spagetti sitten keitetään? Öö yksi paistipannu on, mutta se on käytössä...

Laitoin vedenkettimeen vettä kiehumaan. Katkaisin spagetit kahtia ja laitoin ne syvään lautaseen ja veden kaadoin niiden päälle. Lisäsin sopivasti suolaa ;) Kauniisti höyry nousi, ne ikään kuin oli kiehumassa :) Kastike oli vielä jäässä. Laitoin sen mikroaaltouuniin 4 min sulatusohjelmalla. Sekoitin spagettia varovasti, jotta ei "kiehu yli" :)

Kun mikro kilkahti, otin kastikkeen pois uunista ja laitoin sinne spagetin vesineen. Väänsin ajastimen 4 minuuttiin ja ohjelmana oli edelleen sulatus. Siellä se pysyi lämpöisenä ja ehkä jopa oikeasti hiukan kiehuikin.

Taas mikron kilkahtaessa, olin kärppänä paikalla ja otin kiehuneen spagetin uunista. Ups, olipa lautanen kuuma. Otin pyyhkeen avulla sen pois, en löytänyt pannulappuja. Kaadoin veden lautaselta pois. Spagetit olivat pehmenneet ja olivat ihan taipuisia, tosin al dente potenssiin viisi ainakin. Ei hätää. Kaadoin kastikkeen spagetin päälle ja sekoitin varovasti ja laitoin koko höskän takaisin mikroon vielä kahdeksi minuutiksi. Siellä mukavasti kastikkeen aromit tarttuivat spagetin ahmaiseen pintaan...

Vihdoinkin oli ruoka valmista. En tiedä, naurattiko vai epäilyttikö mua enemmän. Maistoin, oli hyvää. Hiukan al denteä, mutta niihan sen tuleekin olla. Hyvällä ruokahalulla söin kaiken. Tuli taas todistettua, että ruuanlaittaminen on kivaa :) :)