Superlauantai

Kertaus on opintojen äiti vai onko? Näyrästi suhtaudun tähän kokkailuun, mutta silti vähän takki auki lähdin tekemään kertausjuttuja. Olenhan ne kaikki jo kertaalleen tehnyt ja saanut hyviä kommentteja niihin liittyen, joten nythän kaikki on hanskassa - vai onko?

Aloitin maustekakun teosta. Se oli hupaisaa, olin vienyt vähän sitä kuivaa maustekakkuja, josta aikaisemmin kirjoitin, äidille maistiaiseksi. Hän oli tarjonnut sitä naapurilleen ja he olivat pyytäneet, voisinko tehdä sellaisen heille jouluksi!!! No tänään sitten väsäsin sen. Tällä kertaa ostin kaupasta tuoretta fariinisokeria, joten sen kanssa en joutunut vaikeuksiin. Ihan hyvin mielestäni meni. Koska kuitenkin riskillä mennään ja kakun maku on täysi arvoitus, yritin pakata sen nätisti ;)

Äiti halusi, että teen hänellekin yhden. No sehän onnistuu. Nyt vähän oikaisin voin sulatuksessa ja aloin sitä sekoittamaan fariinisokerin ja munien kanssa, mutta sitten tuli
ongelma. Kun se rasva ei ollut ihan sula, se ei sekoittunut kunnolla. Ihan vaan käsin sekoitin tätä taikinaa, ilman mitään vempaimia. Kakku kuitenkin nousi hyvin, siitä tuli isoin näistä kolmesta. En ole vielä sitä maistanut, joten mausta en osaa sanoa. Tällä kertaa pasoin näitä 5 min lyhyemmän ajan eli 175 oC ja 45 min.

Tein myös tryffeleitä tai ne ovat vielä teon alla. Suklaan rouhimista voisin kyllä kehittää. Mun rouhiminen tapahtui tänään vanhalla 1960-luvun raastin raudalla, sellaisella käsin veivattavalla. Tuli aika kivan näköistä pientä rouhetta. Mulla oli se rauta muovisen leikkuulaudan päällä. Kun olin ison kasan rouhinut, nostin raudan pois ja nostin leikuulaudan pöydältä. Dadaa suklaahippuset olivat sähköisesti varautuneita ja osa niistä hylki toisiaan ja ne lentelivät pitkin pöytiä ja osa lensi lattiallekin! Hmm, elämä on kemiaan ja fysiikkaa!!

Kermaa kiehautin kattilassa ja sinne lisäsin suklaahiput, jotka olivat jäljellä ;) Sekaan myös vähän voita ja hyvä sekoitus. Sitten ohjeen mukaan jääkaappiin jähmettymään. Vein kattilan pihalle. Hetken päästä huomasin, että olin unohtanut mausteen: portviinin. Äkkiä hain takaisin kattilan ja sain sen sekoitettua seokseen. En tosin tiedä, tapahtuiko siinä nyt jotakin, mitä ei olisi pitänyt. Vein kattilan takaisin pihalle, toivottavasti joku rotta tai citykani ei syö sitä...

Open kanssa oli juttua tuossa jokin aika sitten, että 1 rkl ei ole 1 rkl vaan 15 ml. Kun viimeksi tein tryffeleitä tämän saman reseptin mukaan, laitoin portviiniä varovasti 2 rkl:n verran, eipä se kyllä maistunut. Mulla ei ole vielä virallista lusikkamittasettiä, arvioin tuon portviinin määrän desin mitalla. Katsotaan, maistuuko se tällä kertaa.

Nälkähän tässä kokkailussa tulee. No tein sen applesiini-punajuuri- halloumi-juustosalaatin ja tarjosin sitä äidillekin. Tässä reseptissä tuli ensimmäinen ongelma jo kaupassa kuten viimeksi, vesigrassin ostaminen ei onnistunut tälläkään kertaa! Nyt tiesin, että sellainen vihreä lajike on olemassa eikä se ole mikään yleisnimitys, kuten wikipedian mukaan viimeksi luulin. Olin nyt isommassa marketissa ja näin jopa kuvankin siitä, mutta hyllystä en sitä löytänyt. Kysyin myyjältä, löytyisikö sitä. No koko viikon sitä on ollut, mutta nyt ei sitten enää ollut. Kysyin, mikä olis lähinnä sen kaltainen: hän suositteli viinisuolaleipää. Sitä kuulema käytetään paljon salaateissa. Otin sen. Kun olin kotona kokkaamassa ja viinisuolaleipää pesemässä, se maistui aika voimakkaalta. Äitini ei pidä kovin paljoa vihreistä salaateista ja maku tuntui voimakkaalta, tämän johdosta laitoin sitä salaattiin aika vähän. Toisaalta, en kyllä tiedä, kuinka voimakas maku vesiklrassissa olisi?

Punajuuren keittäminen onnistui paremmin kuin viimeksi, tällä kertaa ei tarvinnut keittämisen jälkeen pestä hellaa ;) Ja nyt muistin, että appelsiinit tulee kuoria siten, että niissä ei ole "ihoa". Vaikka viimeksi salaatti maistui taivaalliselta, täytyy sanoa, että nyt oli mehukkaampi ;) Äitikin tykkäsi :)

Tässäkin ohjeessa puhuttiin maustamisesta. Tästä oli puhetta open kanssa, se taisi olla esim. mustapippuri ja suola tässä kohtaa. Lisäsin mustapippuria, en suolaa, kun tuos vihreä osuus oli taällä kertaa aika suolaisen makuista.

Tryffelikattila oli paikoillaan, eikä siitä oltu maisteltu. Se oli ulkona n. 2,5 h, n. +5 oC:ssa. Se oli tosi jähmeetä. Pyörittelin käsissä suklaapaloja. Yritin tehdä niistä pyöreitä, mutta ei onnistunut. Tuntui, mitä enemmä suklaamassaa pyörittää käsissä sitä enemmän se sulaa. Mulla on olemassa suklaamuotitkin, mutta en muistanut käyttää niitä. Pyöritysoperaatio tehty, kädet nuoltu nam ja lopputuote laitettu jääkaappiin jähmettymään, ohjeen mukaan vähintään 0,5 h.

Pyörittelin suklaapallerot kaakaojauheessa ja hirveitä jööttejä niistä tuli ;) Voisi ehkä pyritellä esim lasissa tai jotenkin niin tai sit tietysti voisi käyttää niitä muotteja, jotka ovat tuolla laatikossa. Tämä kuvakin on aika kauhea, jos ajatellaan kuvallisen ilmaisun perusteita, mutta siinä tarkoituksella johdetaan katse pois jööteistä ;)

Yhteenvetona: oli hauska päivä! Eikös se ole jo hyvä saavutus, jos harrastus saa hymyn huulille?
Oho, käytin sanaa harrastus... :) :)