Aamun puuhasteluja

Yöllä on satanut TOSI paljon lunta. Ulkoiluvaatteet päälle ja lumitöihin! Mutta ennen sitä, käväsin keittiössä ja laitoin kaurahiutaleet turpoamaan. Ajattelin pyöräyttää kauraleivän, tällä kertaa teen vaan yhden eli puolitan reseptin.

Lumitöiden jälkeen tulin jatkamaan leivän tekoa, mittasin taikinaan aineet. Äidistäni on tullut kova terveysintoilija. Se on useampaan kertaa sanonut, että voisit kokeilla hiivaleipäjauholla tätä samaa leipää, vaikka se on hyvää näinkin. No, ajattelin sitten kokeilla. Mielessä kävi, että pitäisikö kysyä opeln mielipidettä tai vinkkejä. Jauhot todennäköisesti käyttäytyvät eritavoin. Muuttuvatko mittasuhteet? Muuttuko paistoaika? On ollut monta kertaa puhetat. Mun kannatta aina kysyä etukäteen, jotta säästyisin karikoilta ja jotta mielenkiintoni säilyisi, kun ei tulisi turhia mokia. Näin hyvin olen tämän sisäistänyt. Vai olenko, kun en nyt sitten kysellytkään.. Yksi vaihtoehto olisi tietty ollut, että jos tämä ei onnistu, en olisi kertonut kokeiluistani mitään. No se ei tunnut reilulta, kun ope on niiiiiiin hurjasti mua opastanut ja jos ei onnistu, niin virheistä toivottavasti oppii!  

Muuten kun kirjoitan tätä, juon samalla aamukaffeeta- Olen jo suolaiset syönyt ja nyt on menossa makea puoli. Maistelen eilistä maustekakkua. Ja kyllä, pakko myöntää, että hyvin on onnistunut, vaikka sitä mantelia olikin vähän hintsusti J Ymmm, taidan ottaa toisen palan, vaikka taikinakello jo pärähtikin… Enpäs otakaan, kahvi loppui.

Haistaakohan ope jo vähän palaneen käryä? Hän on oppinut tuntemaan mut aika hyvin ja ehkä arvelee, että täältä pärähtää jotakin, kun tossa aikaisemmin ikään kuin valmistelin johonkin sävellykseen. En mä sen enempää säveltänyt,  vaihdoin vaan osan vehnäjauhoista hiivaleipäjauhoiksi. Mietin, mikä olisi ollut hyvä suhde aloittaa, ehkä muutamalla desilitralla. Päräytin kuitenkin kyseisiä jauhoja yhtä paljon, perusteluna se, että suhteet on helppo muistaa. En tosin ole ihan varma, mitä loppujen lopuksi taikinakulhoon mittasin. Musta tuntui taikina yllättävän kiinteältä, sehän oli tosi löysää viimeksi. Sitten lisäsin yhden ylimääräisen desin vettä siihen ja laitoin taikinan muhimaan. Mietin hetken, miten teimme tämän viimeksi. Kun oikein pinnistelin, muistin, että laitoimme taikinan lämpöiseen vesihauteeseen. Muistan open sanat: ”Vedenlämpö on hyvä, kun se on sama kuin miellyttävä kylpyveden lämpö”. Juu, näins e oli. 

Sitten pöytää siivoamaan. Lusikat ja mitat tiskiin. Oho, desin mitta on täynnä jauhoja!!! Olen unohtanut sen kipata taikinaan. Hetkinen: jos olisin sen vielä sinne iskenyt, siitä olisis tullut aika kiinteätä. Mielestäni olen laittanut vettäkin jo yhden ylimääräisen desilitran. Olenkohan mitannut väärin? Vai tarvitseeko hiivaleipäjauho enemmän nestettä kuin ”tavallinen” vehnäjauho?? 

Minulla on tapana nostaa kaikki tarvittavat aineet pöydälle, jotta en unohda mitään. Pitäisikö ainemäärätkin mitata, jotta menisivät oikein? En muuta vielä käytäntöä, mutta jos jatkossakin on epäselvyyttä, paljonko mitäkin laitoin, sitten palaan asiaan.

Taikina on noussut tunnin verran – on muuten noussut taas tosi paljon. Kyllä toi hiiva on ahkera eliö ;) Kippaan taikinan pellille. Se näyttää mielestäni aika samanlaiselta kuin viimeksikin mittausepäselvyyksistä huolimatta. Nyt se edelleen turpoaa tuolla uunissa ja näyttää ihan leivältä :) Viereinen kuva on otettu uunin ikkunan läpi.

Nyrkillä kumistelen leivän kuorta ja kypsältä vaikuttaa 40 min paistamisen jälkeen. Jätän leivän liinan alle muhimaan ja lähden jatkamaan lumitöitä. Niiden jälkeen leipäkin varmasti maistuu hyvältä, vaikka onkin ”terveysversio” :D