On tosiaan ollut paljon puhetta yrteistä, joita voisi
viljellä ja kirjoitin niistä oppimismielessä tekstinkin. Istutuksistani
kukkalaatikossa pärjäsi salaatti ja timjami.
Rakuuna tosiaan kuivui melkein heti ja kaverit vinoilivatkin, että olen hyvä
kuivaamaan erilaisia raaka-aineet ;)
Basilika ilmeisesti vilustui, kun oli alle 10 asteisessa ulkoilmassa. Siirsin
ruukun ulos jossakin vaiheessa.
Naapuri toi sitruunamelissaa ja minttua. Melissan istutin ruukkuun
yhdessä timjamin ja salaatin kanssa. Ne siirsin ruukusta ruukkuun, jotta ei
tekeminen lopu ;) Sit sain ystäviltä lisää sitruunamelissaa ja laventelia. Istutin
niistä osan ruukkuun ja osan maahan perennapenkkiin. No nyt päästään asiaan,
mun pitikin kirjoittaa perennapenkistäni!!
Pari vuotta sitten perustin elämäni ensimmäisen
perennapenkin. En tiennyt, mitä siihen laittaisin, kuinka paljon ja miten
tiheään. Muhevaisen sivuilta netistä löysin hyviä ohjeita ja
perennapenkkiesimerkkejä. Innostuin kukkaruokaa nimisestä vaihtoehdosta. Se
sisälsi vain sellaisia kasveja, jotka ovat syöntikelpoisia. En ollut
ruuanlaitosta vielä tuolloin kiinnostunut, mutta kyllä mun luona aina silloin
tällöin kävi ruokavieraita ja ajattelin, et olisi kiva juttu,
yksityiskohta, oma kasvattama kukka salaattikulhossa koristamassa kokonaisuutta :)
Tuolloin ostoslistallani oli kuun- ja päivänliljoja, kurjenkelloja,
kaunokaisia ja tuoksumataraa. Innoissani menin ostamaan, mutta eihän
valikoimasta niitä löytynytkään. Sitten katselin syötäviä vaihtoehtoja ja ostin
valkoisia pisamaliljoja, keltaisia ja punaisia (vai olivatko keltapunaisia?) tarhapäiväliljoja,
sinisiä iisoppeja ja kaunokaisia. Ei tullut ennalta suunniteltua kokonaisuutta.
Olin kuitenkin tyytyväinen uuteen perennapenkkiini :)
Seuraavana vuonn,a kun perennat aloittivat kasvukauden, oli hävikkiä
ollut. Penkki oli aikamoisen harva. Ystävällinen naapurini antoi mulle useita
erilaisia perennoja, jotka sitten istutin penkkiini. En kehdannut sanoa, että
mulla on vain syötäviä kasveja… Naapurilta saadut perennat menestyvät tosi
hyvin ja lisääntyivät myös.
Viime kesänä sain puutarhakeinun ja keinulle paras paikka
oli perennapenkin kohdalla… auts. Meillä oli tai siis ystävällisellä
auttajallani oli vähän aikaa, joten aika oli arvokasta. Ei auttanut kuin
laittaa hihat heilumaan ja siirsimme perennapenkin keskelle pihaa. Siinä
samalla ei tullut kovin huolellisesti perennoita käsiteltyä ja osa tuli
huonosti istutettua. Ei se minua haitannut, olin niin tohkeissani uudesta
keinusta! Se sitten seuraavana päivänä haettiinkin rautakaupasta ja pystytettiin. - Nytkin istun keinussa
tätä kirjoittaessani, keinusta muotoutui uusi lempipaikkani. - Kukat tosiaan jäivät
siinä hässäkässä toiseksi.
Tänä keväänä perennat taas nostivat päätään ja penkki näytti
entistä harvemmalta. Nyt minua kiinnostaisi tietää, mitkä ovat syötäviä kasveja
ja mitkä eivät. En tosiaan ole salaattejani tai muitakaan ruokiani koristellut
kauniilla itse kasvattamilla kukillani - vielä :) Ne olisivat tosi hyvin sopineet esim.
tämän viikon ruokiini, onhan mulla salaattiviikko menossa. Kukista kaunokainen
on ainut, joka nyt kukkii (ja jonka tunnen!). Mutta niitä kukkia on niin vähän, en raski
niitä syödä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti