Kirpeä voikukkasalaatti

Onhan tässä tullut kokkailtua jotakin pientä, vaikka en ole tänne niitä kirjannutkaan. Yllättävän pitkälle on myös riittänyt safkat pakastimesta. Huomaan selvästi, et tietyistä ruuista on tullut suosikkeja ja olen niitä aika paljon syönyt: lohipiirakkaa, bostonpullaa, punajuurikeittoa, ehkä tässä kolmen kärki. Nyt tekee mieli laajentaa repertuaaria ja jos rehellisiä ollaan, söydä jotakin kevyempää. Viime päivinä olen syönyt täytekakkuja ja suklaata kaksin käsin ja kyllähän se tuntuu. On muodostunut aikmoinen Michellin rengas tuohon vatsan ympärille. Se tietysti lohduttaa, että en ole lähdössä etelän lomalle eikä tarvitse olla pikinikunnossa :D :D

Eilen päätin, että tällä viikolla syön joka päivä salaattia. Ja kas kummaa bongasin lehdestä: Kesäkuun ensimmäisellä viikolla vietetään villiyrttiviikkoa. Ja sen kunniaksi oli kirpeä-voikukkasalaattiresepti lehdessä. Inhoan voikukkia, kun se on pihalla tosi sitkeä rikkaruoho. En ole ikinä niitä syönyt, ainakaan en tiedä syöneeni.Tänään en lähdekään kauppaan, vaan takapihalle ruuanhakumatkalle :)

Ennen ruuanhakua kuitenkin essun nyörit kiinni ja jauhopussit esiin. Pitäähän salaatin kanssa olla tuoreita sämpylöitä! Pyöräytin taikinan ja sillä aikaa kun se nousi, kävin takapihalla. Nyt sitten vaan pitää tunnistaa voikukat. Mistä mä löydän pieniä, varjopaikan kasveja? Vähän löysin, mutta ei niitä paljoa tarvitakaan. Salaatin sekaan kuuluisi laittaa lohko amerikansalaattia, mitä se sitten tarkoittaakaan, kuinka iso. Ok makuasia... :) Ei mulla sellaista ole, otan pihalta myös salaattia mun "yrttikasvimaalta". Sitä tulee aika pieni "lohko", kun ei se ole vielä paljoa kasvanut. Olen siis perustanut yrttikasvimaaviljelmän, kuinka sen saisi vielä paremmalta kuulostamaan!!! :) No palaan siihen ehkä myöhemmin, toisessa päivityksessä.

Pesin voikukan lehdet ja salaatin. Nykersin voikukan lehdistä keskiruodon pois. Ohjeessa sanottiin, että se sisältää kitkerää maltiasnestettä. Kuorin appelsiinin, pilkoin salottisipulin, sekoitin. Kastikeeseen puristin sitruunasta mehun, murskasin valkosipulin kynnen siihen. Kynnen päästä kasvoi kaunis vihreä varsi, siitähän saisin lisää vihreetä mun salaattiin... :) No ei ehkä kuitenkaan, kynsi ei ollut kovin pehmeä, joten käytin sen. Ripaus suolaa ja valkopippuria sekä hunajaa sitruunamehuun ja sit sekoitin ne muihin aineisiin. Siellä kulhossa ne muhivat sillä aikaa kun sämpylät valmistuvat. Odotan jo innolla lopputulosta :)

Hyvää oli! Raikasta :) Tietysti vihreää olisi voinut olla enenmmänkin, mut tää oli kotiraaka-aineista tehty. Tyytyväinen olen ja tätä vois tehdä joskus uudestaan. Silloin voisin rohkeammin laittaa voikukan lehtiä, olettaen tietysti et muutakin vihreetä on sit enemmän. Olin ennakkoluuloinen voikukanlehtiin, myönnän :)


Tässä alkuperäinen resepti Marttojen sivuille. Tästä oli juttua myös HS 9.6.2014, sivulla A16
http://www.martat.fi/ruoka/reseptit/kirpea-voikukkasalaatti/