Epäonnistumisia??!

Olin tosiaan ihan tohkeissani, uusista, maukkaista mansikoista ja pohdin, että mitä niistä voisi tehdä mökillä helposti. Ope heitti ihan ohi mennen, että lettujen kanssa. Mä en ole mikään lettujen ystävä, mut ajattelin olla kokeilunhaluinen ja yllättää. No, kuinkas sitten kävikään: suurin yllätys taisi tulle minulle!

Pääsin tässä lettukokeilussa helpolla, kun oli äidin paistamat räiskäleet. Mun piti vain vaahdottaa kermavaahto, roiskia sitä lettujen päälle ja lisätä mansikat. Helppoa, eikö vain? No... niin mä luulin! 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaahdotin käsin kermavaahtoa. Kysyin leikillisesti äidiltä, kuinka kauan pitää vatkata. Hän sanoi, kunnes kätesi on kipeä. Se osui yllättävän oikeaan. Otin hyvän asennon ja aloin vispaamaan. Juttelin samalla ja vispasin. Kärsivällisyys oli koetuksella, kun ei vaahdosta ollut tietoakaan ja mun juttet miltei loppuivat :) Muistelin, että oliko se niin, että laktoositon kerma vispaantuu huonommin. No vispataan sitten lisää. Ja mä vispasin. Oli jo käsi kipeänä, vaihdoin kättä. Onnistuuhan se vasurillakin. Olin vispannut pientä määrää jo yli 15 min, eikä mitään tapahtunut. Vielä vähän, no sit näkyi vaahdon tynkää. Mietin jo, että näenkö sitä mitä haluan! Näkyjä? Vaahtoontuuko tämä todella? Hetki oli vain häivähdys, juuri kun tyytyväinen fiilis iski: padam kerma oli voina!

On siitäkin ollut puhetta, että kuumalla ilmalla kerma ei vaahdotu. Muistelen ainakin näin kuulleeni/lukeneeni. Ehkä opekin on kertonut, mutta talvella ei tuntunut kovin "ajankohtaiselta" ja on ehkä jäänyt liian pienelle huomiolle. Kulho, jossa vispasin olisi voinut olla kylmähauteessa?? Ehkä se olisi auttanut, en tiedä.

Mä kaadoin tuotostani lettujen päälle ja koristelin muutamalla mansikan puolikkaalla. Kerma jakaantui kahteen faasiin ja osa valui lautaselle. Eikä muuten maistunut hyvälle! Ei se nyt pahaakaan ollut, mutta kun mielikuvissa oli ihanan, pehmeä, ilmava vaahdon rakenne suussa! Tämä oli todella kaukana siitä. Eikä ne letutkaan olleet mitään suurta herkkua.  Meni hyvät mansikat hukkaan! Positiivista tässä on tietysti se, että en ollut tajoamassa tätä kekenllekään. iHan omaksi ilokseni tein ;)

Palasin mökiltä kotiin. Olin seuraavana päivänä tosi väsynyt. En sen takia, että kermavaahdotus ei ollut onnistunut, vaan väsymys oli ihan fyysistä, hyötyliikunnasta johtuvaa. Tarkoituksena oli puuhastella pihalla, mutta kun lihakset olivat väsyneet, puuhastelinkin keittiössä :)

Kun heräsin, tein voileivän, söin sitä samalla kirjoittaessani kauppalistaa. Olin luvannut tehdä lohipiirakkaa mökille. Sinne tulee vieraita ja äiti vähän stressasi tarjoiluista. Ihan mielelläni teen pitäkästä aikaa :) 

Lounas

Ensin piti käydä kaupassa. Siellä menin kauppalistan pariinkin kertaan läpi, että en unohda mitään. Kun olin ostokset maksanut ja kävelin kaupasta ulos, tajusin, että lohi oli ostamatta. Se oli unohtunut kauppalistalta… No hyvä, että tässä vaiheessa huomasin. Se oli helposti korjattu.

Piirakka vuuassa ekan paistamisen jälkeen

Piirakan tein ja paistoin. Koska mökille ei kannata viedä koko piirakkaa, mulla oli hyvä mahdollisuus sitä maistaa. Söin sitä lounaaksi. 

Kun otin tätä kuvaa kännykällä, naureskelin lähinnä, että on hyvä suhde pää- ja jälkiruualla. Kyllähän sen tästäkin näkee, että piirakka on aika märkää. Yllätyin, kun se oli tosi märkää. Olin paistanut 30 min, kuten aina ennenkin. Ohjeessa sanottiin 30-40 min.  Tällä kertaa mulla oli TOSI paljon täytettä. Kun savulohi-purjo-juustoseoksen päälle kaadoin muna-kermasekoitusta, siitä vähän lorahti pöydälle, kauniisti liukui purjoviipaleen avittamana!

Laitoin piirakan uudestaan uuniin, pastoin sitä ensin aika ylhäällä 10 min ja sitten ihan alhaalla 5 min. Piirakka oli edelleen märkää tai ainakin kosteaa, ei kuitenkaan neste enää valunnut kuten yllä olevassa kuvassa.

Epäonnistumisia? Ehkä, mutta ei haittaa. Olen niin paljon saanut postiivisia kokemuksia, onnistumisen iloja ja yllätyksiäö, että ei nämä mua hetkauta. Lähinnä nauraattaa :D :D .. ja vetäähän se noviisin nöyräksi, kun ei osaa kermaa vaahdottaa ;) :D :D