Noviisi opettelee ruuanlaittoa kokeneen amatöörikokin ohjauksessa. Mikä on vaikeaa, mikä ihmetyttää, mikä yllättää, kestääkö innostus ja ennen kaikkea, hyytyykö hymy?
lauantai 14. helmikuuta 2015
Metsäkaurisborssi
Tämän ruuan valmistus alkoi kuten edellisen postauksenkin. Tein tämän samasta lihaköntistä. Tässäkin lihat leikattiin kuutioiksi ja ne keitettiin kypsiksi. Tässä oli vesi keitinliemenä.
Reikäkauhalla tuli nostella erottuva vaahto pois. Ei mulla ole reikäkauhaa, käytin pientä teesiivilää. Tosin mulla oli sellainen fiilis, että osa pippureista tuli kauhottua siinä samalla.
Kun liha oli kypsää, ne nosteltiin keitinliemestä. Mulla oli tämän safkan ja padan lihat samanaikaisesti nosteltu keitoksista lautasille. Tein siis molempia ruokia samanaikaisesti. Sit oli sellainen ilta, että muut asiat pyörivät päässä. Yleensä kokkaaminen on hyvinkin terapeuttista ja muut asiat unohtuvat. Tällä kertaa oli vaikeuksia keskittyä, piti oikein pinnistellä, että ajatukset pysyisivät kutakuinkin koossa.
Sit kypsytettiin kasvikset ja kaikki iskettiin kattilaan, jonka jälkeen oli maustamisen vuoro. Jotain puuttui. Lisäsin suolaa ja pippuria, mutta silti jotakin pitäisi lisätä, en oikein tiennyt mitä. Vähän sokeria, joo. Fiksaan maun sitten huomenna, jos tätä tarjoan.
Kuten edellisessä postauksessa tuli ilmi, tarjosin vierailleni sekä tätä että kaurispataa. Vielä ruokapöydässäkin mietin, että jotakin tämä kaipaa. Olin lisännyt aika paljon pippuria ja se oli aika ylärajoilla. Kun kysyin suoraan vierailtani, että onko liikaa pippuria, toisen mielestä oli vähän ja toisen mielestä ei ollut. Toinen vieraistani kysyi, että maistuuko tämä vähän maksalle. Toisen mielestä ei maistunut. Oli siinä ehkä aavistus maksan makua. Ohjeessa sanottiin (vai oliko se pataohjeessa), jos kypsentää liikaa, tulee maksanmakuiseksi. Todennäköisesti liha oli ylikypsyyden rajoilla. Tässä pitää skarpata, jos teen tätä uudestaan tai jotakin muuta peura-kaurissafkaa.
Sitten kolmantena päivänä keittoa jääkaapista ottaessani silmiini osui smetanapurkki. Auts, tajusin heti, mikä oli uupunut keitosta. Olin unohtanut smetanan ja ohjeen mukaan se maustettiin piparjuurella. Tein sen nyt ja laitoin sitä jämäannoksen päälle (kuva yllä). Nam, piparjuuri-smetanayhdistelmä sopi tosi hyvin ja kruunasi keiton. Meinasi päivän lehtikin jäädä lukematta, ruokajuttuja miettiessäni :)
Resepti:
http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1421814694400
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti