Mehevä kasvislasagne

Piiitkästä aikaa kokkailin jotakin uutta. Viime aikoina olen tehnyt lähinnä piirakoita mökkievääksi, en juuri muuta. Kiva taas kokata ja tehdä tosiaan jotakin uutta.  Ei ollut oikein ideoita, mitä tekisin. Onneksi oli tallessa joitakin lehtileikkeitä, joissa oli mielenkiintoisia ruokaohjeita.Tämä resepti on yhteishyvän Ruoka syyskuu 2014:sta lehtisestä. Olin säästänyt sen punajuurireseptien takia. Ehkä nekin tulevat joku päivä tehtyä :)

Tein huolella ostoslistan ja kävin kaupassa. Sieltä tultuani, otin tavarat esille ja aloin ruuanlaittoon. Auts juustokastikkeen juustoraaste unohtui kauppalistalta ja siten myös jäi ostamatta. Hmmm, en viitsisi lähteä uudestaan kauppaan. Juustoraasteesta puolet sulatetaan kastikkeeseen. Minulla oli Philadelphian tuorejuustoa, käytin sitä.

Paperiversio-ohje eroaa hiukan alla olevasta linkin ohjeesta. Paperiversiossa sanotaan ensin, että viipaloi munakoiso, ripottele viipaleille suolaa ja anna niiden itkeä. Tein näin. Toisessa vaiheessa ohjeistettiin, leikkaamaan kasvikset pieniksi kuutioiksi, viipaloimaan sienet ja paistamaan edellä mainitut ainekset öljyssä pannulla. Sen jälkeen tomaattikastike ja sitten juustokastike. Sen jälkeen ainekset kasattiin vuokaan. Ensin tomaattikastike. Kaadoin sitä aika reilusti, vähän liikaakin. Levyt, kasvisseos, basilikanlehdet ja sitten taas tomaattikastiketta kerroksittain. No sitä oli aika vähän. Kasviksiakin oli aika vähän toiselle kierrokselle. Basilikat. Niitä mulla oli aika reilusti ainakin jos vertaan reseptin mukana olevaan kuvaan. 

Juustokastike kaadettiin päälle. Puolitetut tomaatit, juustoraaste. No sitä mulla ei ollut. Pakkasesta ei löytnyt mitään jämää eikä jääkaasisakaan ollut juustoa, mitä olisi voinut raastaa. Lopuksi basilikat. Nälkä jo tulee. Kun olin nostamassa vuokaa uuniin, huomasin hellan vieressä lautasella itkevät munakoisot! Hitsi. Ne olisi kuulunut pilkkoa kasvisten yhteydessä. Jotenkin hahmotin, että munakoisot itkevät ja muut kasvikset pilkotaan. 

Nostelin lasagnelevyjä juustohöylällä varovasti ja väliin pujotin munakoison viipaleet. Sen seurauksena juustokastike karkasi osittain ja lasagnelevyt jäivät kuiviltaan. No jos ne eivät ole hyviä, voin jättä ne syömättä. Viereisessä kuvassa näkyy hiukan kuivahtaneita levyjä. Ihan syätäviä olivat. Hiukan rapeita : D Yläkuvasta huomaa, että kokonaisuus ei ollut kuiva. Jos rehellisiä ollaan, ruoka muistutti jotakin mättömurkinaa, mutta se yllätti hyvällä maulla :) :) 

Ehkä teen tätä toistekin. Silloin pitää muistaa munakoisot. Ehkä paistoin kasviksia pannulla turhan kauan. Ne olivat aika pehmeitä. Lisäksi ensimmäiseen kerrokseen tomaattikastiketta ja kasviksiatulisi laittaa vähemmän, jotta kerrokset olisivat tasalaatuisempia. 

Muistelen, että ope olisi sanonut jonkun vinkin, millä tavoin saa lasagnelevyt vuuan kokoiseksi. En kyllä muista, mikä se oli. Pyöristin saksilla reunalevyjen kulmia, jolloin sain levyt lähemmäksi pyöreitä reunoja.

Hyvää oli ja tuli pakkaseen monta ruoka-annosta :)

Resepti:

yhteishyvä Ruoka syyskuu 2014, paperiversio
https://www.yhteishyva.fi/reseptit/kasvislasagne/044569

Mansikka-kaikauskakku

Heinäkuun alussa, kunb tuli mansikoita, tein keikauskakun. Vähän tuli opea konsultoitua ennen kokkaamista. Kakussa tarvittiin mantelimassaa.  Mietin, että pitäisikö se itse tehdä. Open ohjeilla löysin sitä pötkön kaupan leivontahyllystä :)

Kakku oli onnistunut. Tosin rosmariini jäi turhan isoiksi paloiksi. Ope vinkkasi, kun laittaa rosmariinin juomalasiin, on saksien kärjilläsitä helppo pilkkoa. Muistin, että onhan tästäkin ollut aikaisemmi npuhetta...

Tein itse asiassa toisenkin version tästä. Molemmat olivat maultaan hyviä. Tykkäsin :)

Resepti:
http://www.maku.fi/reseptit/mansikka-keikauskakku

Raparperimurupiirakka

Tämä luomus on tehty useamman käyttäen useampaa eri ohjetta. Pohjalla on linkissä oleva ohje: http://www.maku.fi/reseptit/raparperimurupiirakka

Sitten luin blogistani, mitä olin kirjoittanut, kun tein ensimmäistä kertaa raparperipiirakkaa: "Kaupasta ostin vaniljakastiketta piirakalle. Miltä maistui? Auts, happamalta! Ei ole yhtään liikaa sokeria. Lorautin lisää vaniljakastiketta. Nyt maistui "paremmalta" (=vähemmän happamalta). Maistoin vielä kolmannenkin kerran. No nyt alkaa tottua happamuuteen. En ole happaman ystävä, mutta tällainen happamuus menee paremmin kuin rahka. En tiedä, mistä se johtuu. Onko psykologista, kun en tykkää rahkasta, mutta raparperistä tykkään?? Mielikuvia?

Oli kiva kokeilla tätä ja kiva maistaa. Ehkä odotin enemmän. Se johtunee siitä, että happamuus yllätti, vaikka siitä olikin puhetta. Juttelin open kanssa ja hän tuumasi, jos raparperien sekaan lisäisi maitoa ja/tai kermaviiliä, se pehmentäisi happamuutta. Se olisi yksi vaihtoehto tai sitten se, että raparperien joukkoon lisäisi jotakin esim. mansikoita tms." ja edelleen:" Maisoin piirakkaa uudelleen seuraavana päivänä ja se maistui paremmalta! En tiedä, johtuiko se siitä, että olen päättänyt, että tykkään raparperista sen happamuudesta huolimatta. Perustelisin piirakan parempaa makua:kun se oli jääkaappikylmää, se teki siitä raikkaamman. Oli raikautta ja hapokkuutta sekä makeutta vaniljakastikkeen muodossa :) Ihan namnam ;) "

Tuon piirakan olin tehnyt open ohjeisen mukaan - näin ainakin luulen, kun ei ollut mitään linkkiä.
Nytkin oli open kanssa juttua, että käytettäessä tuoretta raparperia, perunajauhot ovat hyviä sitomaan nestettä. 

Tein ohjeen mukaisen pohjan. Kun pohja oli jo uunivuuassa, mietin, että en laittanut ollenkaan leivinjauhetta. Tarkistin ohjeen, ei tähän versioon sitä kuulunutkaan. Hyvä, että en ollut mokannut :)

Ohjeessa oli raparperiä 400 g ja sokeria 1,5 dl. Blogissani olin maininnut, että 3 dl sokeria ja 1 rkl perunajauhoa. Laitoin sen mukaan sokerin ja perunajauhon ja kaksinkertaistin kaikki muutkin. Muskotin vaihdoin kardemummaan, 1/2 tl.  Tässä versiossa kaneli oli raparperien joukossa, blogitekstissä kerroin, että olin laittanut kanelihunnun. No tässä tuli murupäällinen, jossa käytin kaurahiutaleita ja voita laitoin n. 70 g. Ohjeessa sanottiin 110 g, mutta siinä käytettiin vehnäjauhoja. Tähänkin tuli sokeria 1 dl. Kun levitin murupäällistä raparperisisuksen päälle, minusta tuntui, että sitä on tosi paljon. Heitin n. 1/4 pois, arvioin, että vähempikin riittää.

Kun aloin tätä kokkailemaan huomasin, että kidesokeri on lopusssa. Googlasin. Mulla oli ruokosokeria ja intiaanisokeria ja opin, että niitä voi käyttää samassa suhteessa kuin kidesokeria. No intiaanisokerini oli aika kokkeroista, en sitä juuri käyttänyt. Kaapista löytyikin kidesokeria täysi paketti :) Kaikein kaikkiaan laitoin sokeria reilusti, koska olin blogissa kirjoittanut, kuinka hapanta raparperipiirakka oli ollut.

Kun työnsin luomukseni uuniin, huomasin, että olin tehnyt sen "väärään" vuokaan. No en sitä enää alkanut muuttamaan. Ehkä juuri sen takia vuoka oli turhankin täysi ja kun se kivasti kypsyi ja kupli uunissa, se myös roiskui uunin pohjalle. No tulipa uunikin pestyä :D

Maku oli hyvää, aika makeeta. Ei kuitenkaan liian makeata mun makuun, tosin ihan rajoilla. Vaniljakastikkeen kanssa ihan hyvää :)

Vielä sellianen huomio, että murupohjani hajoaa helposti. Pitäisiköhän sitä enemmän pyörittää ennen vuokaan levittämistä ja/tai lisätä esim. ruokalusikallinen lisää vettä?

Kiva oli kokkailla, vaikka vähän taitaa olla opit ruosteessa. Olin kirjoittanut ohjeen paperille ja seurasin sitä tosi tarkasti, jotta en unohtaisi mitään. Se onnistuikin hyvin. 

Levite leivälle

Resepti Pro Health Oy:n materiaalista

• 1/3 vähäsuolaista voita (100 g)
• 1/3 kylmäpuristettua oliivi- tai avokadoöljyä (1 dl)
• 1/3 vettä (1 dl)
• Yrttejä, suolaa tai valkosipulia maun mukaan
• Tehosekoita

Tein yllä oelvasta reseptissä puolikkaan annoksen, käytin oliiviöljyä, lisäsin ruohosipulia ja kaksi kynttä valkosipulia. Hyvää oli! Kun tätä levitin /levitän leivälle, ei se kaipaa juustoa tai leikkeleitä. Seuraavalla kerralla tosin laitan vain yhden valkosipulinkynnen.

Macaronit

Tämä resepti on uusimmasta Kodin kuvalehdestä (Nro 8. 12.4.2017). Kun näin kyseisen artikkelin, ajattelin, että näitä haluan tehdä. Tosin tajusin, että tämä lon aika haastava minulle.

Aamulla jo sormet syyhysi, että alottaisin. Söin kuitenkin tänään aamiaisen ensin ennen kuin rupesin töihin. Mietin, riittääkö kärsivällisyyteni näpräämiseen...Aamulla aloitin tosi nöyrällä mielin ja tunsin olevani oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ai miksikö? Tässä piti tehdä kiinteää ja kiiltävää valkuaisvaahtoa. Tuli käyttää pursotinta, jota minulla ei ole. Askartelin sen muovipussista, joten se oli ehkä helpoin kohta :)


Lehdessä oli tarkkaan kerrottu valkuaisvaahdon tekeminen. Kun kuin ohjetta, muistin myös, että noista samoista asioista se opekin on puhunut: keltuaista ei saa mennä yhtään valkuaisten joukkoon ja että pitää olla puhtaa työvälineet. Lehdessä sanottiin myös, että vaahto vatkataan kovaksi. Mietin, että mitenkä kovaksi... No ekassa vaahtokuvassa on tämän päiväinen versio kovasta vaahdosta :)

Kovaan vaahtoon lisättiin sokeria ja sitä vatkatttiin, kunnes vaahto oli kiiltävää, ks. kuva. Seuraavaksi siihen lisättiin tomusokeri-mantelijauhosekoitus.

Sekoitus pursutettiin pellille n. 2 cm nokareiksi. Sormella tasoitettiin pinta tasaiseksi. Pohjien annettiin kuivahtaa huoneenlämmössä ennen uuniin laittamista. Tässä vaiheessa huomasin, että olin unohtanut lisätä kaakaojauhetta! Se oli mainittu reseptin lopussa vinkkinä, jos tekee suklaamacaroneita lisätään väriaineen sijaan kaakaojauhetta. Näistä tuli tälläisiä albiinomacaroneita ;) Paikkasin sitä ripottelemalla kaakaojauhetta. En tiedä, oliko hyvä ideavai ei :) No tuli yksi toinenkin moka ja sille saa nauraa :D :D Nauran itsekin.


Kun otin pohjat uunista ja ne olivat jäähtyneet. Lusikoin suklaa-ganachetäytettä niiden päälle ja sitten laitoin toisen täytteen päälle. Mun mielestä ne olivat jotenkin hassun näköisiä :D :D Ahaa, täyte laitetaankin pohjan päälle :D No lukihan se ohjeessakin, mutta jäi huomiotta.

Koska olin jakanut täytteen väärille puolille, siirsin ne pohjien päälle, tästä jäi "likainen" jälki ja ripottelemalla kaakaojauhetta macaroneiden päälle, peittelin sitä.

No miltä maistui: tosi hyvältä. Olivat ihanan pehmeitä ja suussa sulavia ja täyte suklainen. Näitä teen uudestaankin. Olin tosiaan ajatellut, että ovat haasteellisia, mutta ei ne nyt niin vaikeita ollutkaan. Yritin olla huolellinen... :)

Aprikoosivuohenjuustobroilerit

Resepti on uusimmasta Maku-lehdestä (2/2017). Broilerifileihin tehtiin taskut ja ne täytettiin kuivatuilla aprikooseilla, vuohenjuustolla, korianterilla, kurpitsansiemenillä, sitruunankuorella ja -mehulla.

Taskujen teossa tuli ajatuskatko? En tehnyt taskua fileen paksuimpaan kohtaan vaan viilsin kuopan fileen päälle. Kun olin sen tehnyt, tajusin, että toinen tekotapa olisi voinut olla parempi. No mä lusikoin kuoppiin runsaasti täytettä ja taitoin fileen pään ja hännän vastakkain ja kiinnitin ne coctailtikuilla.

Paistinpannulla paistoin ennen uuniin laittamista. Uunissa valmistui samanaikaisesti parsat :)

Aika vaalean värisiksi jäivät. Olivat ihan ok. Sen mokan tein, että unohdin laittaa ennen taskujen täyttämistä fileiden päälle pippuria ja suolaa. Ripottelin niitä ennen uuniin laittamista ja mielestäni taskujen sisäpuolella niitä olisi pitänyt olla myös. Olivat vähän mauttomia, mutta syödessä lisäsin suolaa ja se paransi makua.

Kiva kokeilu, mutta en ehkä tee näitä uudestaan ainakaan tällä versiolla.

Uunissa paahdettua parsaa

"Jämäparsat" kypsytettiin uunissa tällä kertaa ilman pekonia. Laitoin ohjeen mukaisesti suolaa, mustapippuria ja voita ennen uuniin laittamista. Ja lopuksi sitruunaöljyä päälle. Tykkään: noeata, helppoa ja hyvää :)


Resepti:
http://www.maku.fi/blogit/keittiossa-kotona-ja-puutarhassa/uunissa-paahdettua-parsaa?utm_source=mk-uutiskirje&utm_medium=Email&utm_campaign=vko-15-2017&ucid=200729976