Mansikka-halloumisalaatti

Kuva tullee myöhemmin??

Tämä on samantyyppinen kuin kotijuusto-mansikkasalaatti vähän aikaisemmin. On se jännä nyt lehtiessä lukiessa sitä bongaa jatkuvasti ohjeita ja ideoita, mitä voisi tehdä. Eikä ne edes vaikuta kovin vaikeilta pääsääntöisesti :) :) Sitä tietysti näkee ja lukee, mistä on kiinnostunut... :)

Tämäkin salaatti on bongattu lehdestä, Helsingin Uutiset, ke 16.7.2014 ja on itse asiassa melkein heti tuolloin tehtukin. Kirjoitushommat on vain jostain kumman syystä rästissä... ;)

Ohje:
1 kerä haluamaasi salaattilajiketta
 250 g (yksi pala) halloumi-juustoa
 n. 20 kpl suuria mansikoita
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
muutama kesäsipulin varsi
kourallinen kuorittuja manteleita
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
tuoretta basilikaa

Silppua salaatti, sipulin varsi ja tomaatit pesun jälkeen :) ja sekoita ne keskenään
Paahda mantelit --> vähän väriä niihin = kesärusketus :)
Pasita noin puolen sentin paksuiset viipaleet pannulla runsaassa oliiviöljyssä ruskealaikkuiseksi. Mä en ole tainnut koskaan tässä kohtaa käyttää öljyä? Kuuluisiko se oikeesti tehdä näin??
Lisää halloumijuustoviipaleet, viipaloidut mansikat ja mantelit salaatin päälle. Ripottele vähän oliiviöljyä ja balsamicoa sekä halutessasi basilikaa.

Ja hyvää on :) Kaikki maut olivat kohdillaan, sopivat hyvin yhteen, mikään ei hyökännyt eikä mitäään tuntunut puuttuvan. Näin analysoin ystäväni kanssa tätä herkkua syödessä :) Ainut ikävä asia on se, että meidän mansikka-aika on niin lyhyt...

Epäonnistumisia??!

Olin tosiaan ihan tohkeissani, uusista, maukkaista mansikoista ja pohdin, että mitä niistä voisi tehdä mökillä helposti. Ope heitti ihan ohi mennen, että lettujen kanssa. Mä en ole mikään lettujen ystävä, mut ajattelin olla kokeilunhaluinen ja yllättää. No, kuinkas sitten kävikään: suurin yllätys taisi tulle minulle!

Pääsin tässä lettukokeilussa helpolla, kun oli äidin paistamat räiskäleet. Mun piti vain vaahdottaa kermavaahto, roiskia sitä lettujen päälle ja lisätä mansikat. Helppoa, eikö vain? No... niin mä luulin! 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaahdotin käsin kermavaahtoa. Kysyin leikillisesti äidiltä, kuinka kauan pitää vatkata. Hän sanoi, kunnes kätesi on kipeä. Se osui yllättävän oikeaan. Otin hyvän asennon ja aloin vispaamaan. Juttelin samalla ja vispasin. Kärsivällisyys oli koetuksella, kun ei vaahdosta ollut tietoakaan ja mun juttet miltei loppuivat :) Muistelin, että oliko se niin, että laktoositon kerma vispaantuu huonommin. No vispataan sitten lisää. Ja mä vispasin. Oli jo käsi kipeänä, vaihdoin kättä. Onnistuuhan se vasurillakin. Olin vispannut pientä määrää jo yli 15 min, eikä mitään tapahtunut. Vielä vähän, no sit näkyi vaahdon tynkää. Mietin jo, että näenkö sitä mitä haluan! Näkyjä? Vaahtoontuuko tämä todella? Hetki oli vain häivähdys, juuri kun tyytyväinen fiilis iski: padam kerma oli voina!

On siitäkin ollut puhetta, että kuumalla ilmalla kerma ei vaahdotu. Muistelen ainakin näin kuulleeni/lukeneeni. Ehkä opekin on kertonut, mutta talvella ei tuntunut kovin "ajankohtaiselta" ja on ehkä jäänyt liian pienelle huomiolle. Kulho, jossa vispasin olisi voinut olla kylmähauteessa?? Ehkä se olisi auttanut, en tiedä.

Mä kaadoin tuotostani lettujen päälle ja koristelin muutamalla mansikan puolikkaalla. Kerma jakaantui kahteen faasiin ja osa valui lautaselle. Eikä muuten maistunut hyvälle! Ei se nyt pahaakaan ollut, mutta kun mielikuvissa oli ihanan, pehmeä, ilmava vaahdon rakenne suussa! Tämä oli todella kaukana siitä. Eikä ne letutkaan olleet mitään suurta herkkua.  Meni hyvät mansikat hukkaan! Positiivista tässä on tietysti se, että en ollut tajoamassa tätä kekenllekään. iHan omaksi ilokseni tein ;)

Palasin mökiltä kotiin. Olin seuraavana päivänä tosi väsynyt. En sen takia, että kermavaahdotus ei ollut onnistunut, vaan väsymys oli ihan fyysistä, hyötyliikunnasta johtuvaa. Tarkoituksena oli puuhastella pihalla, mutta kun lihakset olivat väsyneet, puuhastelinkin keittiössä :)

Kun heräsin, tein voileivän, söin sitä samalla kirjoittaessani kauppalistaa. Olin luvannut tehdä lohipiirakkaa mökille. Sinne tulee vieraita ja äiti vähän stressasi tarjoiluista. Ihan mielelläni teen pitäkästä aikaa :) 

Lounas

Ensin piti käydä kaupassa. Siellä menin kauppalistan pariinkin kertaan läpi, että en unohda mitään. Kun olin ostokset maksanut ja kävelin kaupasta ulos, tajusin, että lohi oli ostamatta. Se oli unohtunut kauppalistalta… No hyvä, että tässä vaiheessa huomasin. Se oli helposti korjattu.

Piirakka vuuassa ekan paistamisen jälkeen

Piirakan tein ja paistoin. Koska mökille ei kannata viedä koko piirakkaa, mulla oli hyvä mahdollisuus sitä maistaa. Söin sitä lounaaksi. 

Kun otin tätä kuvaa kännykällä, naureskelin lähinnä, että on hyvä suhde pää- ja jälkiruualla. Kyllähän sen tästäkin näkee, että piirakka on aika märkää. Yllätyin, kun se oli tosi märkää. Olin paistanut 30 min, kuten aina ennenkin. Ohjeessa sanottiin 30-40 min.  Tällä kertaa mulla oli TOSI paljon täytettä. Kun savulohi-purjo-juustoseoksen päälle kaadoin muna-kermasekoitusta, siitä vähän lorahti pöydälle, kauniisti liukui purjoviipaleen avittamana!

Laitoin piirakan uudestaan uuniin, pastoin sitä ensin aika ylhäällä 10 min ja sitten ihan alhaalla 5 min. Piirakka oli edelleen märkää tai ainakin kosteaa, ei kuitenkaan neste enää valunnut kuten yllä olevassa kuvassa.

Epäonnistumisia? Ehkä, mutta ei haittaa. Olen niin paljon saanut postiivisia kokemuksia, onnistumisen iloja ja yllätyksiäö, että ei nämä mua hetkauta. Lähinnä nauraattaa :D :D .. ja vetäähän se noviisin nöyräksi, kun ei osaa kermaa vaahdottaa ;) :D :D

Makeaa mansikkaa :) :)

Kun mansikka-aika lähestyi, kysyin opelta, olisiko hänellä vinkkejä, mistä voisi saada laadukasta mansikkaa. Olen yleensä ostanut 5 kg mansikkalaatikon marketista. Laatu on ollut välillä ok, välillä olisi ollut toivomisen varaa. Toisaalta, aika edullisesti olen saanut. Ope vinkkasi Kirkkonummelta Anttilan marjatilan. Sieltä on kuulema ainakin ennen saanut laadukasta ja hyvää marjaa.

Viime päivinä olen puuhastellut kaikenlaista ja aika on vierähtänyt ilta-päivän puolelle, kun olen herännyt mansikkaostoksille. Kävin eilen ja toissapäivänä marketissa niitä ostamassa, mutta kummallakin kerralla ne olivat loppuneet.

Tänään olin menossa mökille päiväreissulle ja aamulla soitin Anttilan tilalle ja tiedustelin, jos sieltä voisi illansuussa marjaa saada. Heillä oli paljon tilauksia, eivät osanneet luvata, mutta lupasivat iltapäivällä soittaa takaisin ja kertoa, onko marjanpomijat saaneet riittävästi pomittua. Se sopi hyvin.

Puhelu tulikin ja marjat olisivat saatavilla, jos vielä niitä haluaisin ja halusinhan mä :) :) Mun mökkikaverikin halusi ja äiti! Kotimatkalla suunnistimme marjatilalle ja siellä ne marjat meitä odottivat. Olivat polkkaa, aika pieniä, mutta TODELLA makeita :) :)

Heitin kaverini kotiin, sitten vein marjat äidille ja ajelin omaan kotiin pakastuspuuhiin. Marjat olivat sen veran pieniä, ettei niitä kannattanut mun mielestä halkaista, joten pakastin ne kokonaisina. Vähän heitin sokeria sekaan rasioihin. Pakko myöntää, että söin niitä samalla reilusti. En tiedä, olenko koskaan syönyt näin hyviä marjoja! En ainakaan ole koskaan itse ostanut näin hyviä :) Ehkä ne marjat, jotka pienenä poimin mummon kasvimaalta olivat yhtä hyviä :) En tiedä, olivatko oikeasti vai kirkastuuko muistot vuosien saatossa. Joka tapauksessa se oli kaupunkilaslikalle kova ja outokin juttu, poimia mansikoita suoraan suuhun :)

Yksi juttu mua vaan harmittaa! Olen huomenna lähdössä taas mökille. Nyt ei ole mahdollisuutta tuoreista marjoista tehdä mitään piirakkaa, torttua tms. ;( Ok, voisin mökillä tehdä, mutta se ei kannata. Siellä ei ole kylmäsäilytystiloja ja meitä on niin pieni porukka, että kokonainen piirakka tai torttu ei tule syötyä kerralla... Heh, olen tietysti onnelllinen, kun mun ongelmat ovat tätä tasoa... :)

Jälleen suurkiitos opelle LOISTAVASTA vinkistä :) Mökkikaverinikin tuumasi, että kyllä mun ope tuntuu tietävän kaikki nämä jutskat ja että mulla on hyvä ope :) Olin täysin samaa mieltä :)

Lehtiä ja luetunymmärtämistä

Olin jonkun lehden tilannut, kun sain valita lahjalehden itselleni. Yksi vaihtoehto oli Maku ja sen nappasinkin tälle kertaa :) Yllätyin, kuinka mukavaa on selata lehteä, jossa on vain ruokaohjeita!! Tuli paljon mielihaluja ja innostuin monesta ja useampaakin olisi kiva kokeilla.

Olin stadissa käymässä ja mulla oli ns. hukka-aikaa. Pyörähdin Stockalla ja hiplasin GoodFood-lehteä. Jotain sen reseptejä netistä open vinkkaaman olen tehnytkin ja joskus itsekin sieltä jotakin etsinyt. Vielä ei ole reseptien sanavarasto kauheasti karttunut ja osa termeistä tuntuu vierailta, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa :) Mietin, ostaisinko lehden vai en. No kokeeksi ostin. Kotona yllätyin, kuinka mukava sitä on lukea! Jutut on kirjoitettu mielenkiintoisesti ja niitä on helppo ymmärtää. Sellainen ongelma tosin tuli lehteä lukiessa, että kuola alkoi valumaan suupielistä... :) :) Hyviä vinkkejä näistä kyllä saa, jos vaan haluaa :) Nyt olen enemmän haaveillut ruuanlaittamisesta ja erilaisista jutskista kuin olen niitä tehnyt...

Mansikka-kotijuustosalaatti

Kuva tulee myöhemmin

Tänään olin mökillä ystäväni kanssa ja yritin keksiä, jotakin helppoa, nopeasti laitettavaa syötävää ja tietysti olisi kiva, jos olisi hyvääkin. Mä bongasin Maku-lehdestä kesäsalaatteja ja tämä oli yksi niistä. Sopii tietysti hyvin ajankohtaan, kun tässä on mansikoita.

Tein kauppalistan. Ihmettelin kotijuustoa. Onko se jotakin, mitä pitäisi kotona väsätä? Meinasin ringauttaa ja lähettä viestiä opelle ja jos se on sellaista, millä sen voisi korvata. Yllätyin suuresti, kun netistä heti löysin Valion kotijuustoa. Oli kiva nähdä minkälaisessa paketissa se on ennen kauppaan lähtöä, jotta oli jokin haju, mitä etsii. Kotijuuston löysinkin heti tuorejuustohyllystä, tosin en ostanut Valion vaan kilpailijan kamaa tällä kertaa ;)

Kotona pesin salaatit, pilkoin ne ja sipulin myös. Muut tarvikkeet vein erillisissä rasioissa. Sitten kun tuli ruoka-aika, me molemmat rakensimme annokset omille lautasillimme. Tuli aikamoinen kasa, eikä yhtään valokuvauksellinen annos, mutta tämä olikin tarkoitettu syötäväksi ;)

Kotijuusto oli tosiaan uusi tuttavuus. Se oli tosi mietoa, mutta sopi hyvin tähän kokonaisuuteen. Jos olisi ollut voimakas juusto, olisi ehkä mansikan maku hävinnyt? Nyt oli aika tasapainoinen kokonaisuus, sipuli toi vähän potkua :)

Netistä ei löytynyt tätä ohjetta, joten skrivaan sen tähän (4 annosta):

1 keräsalaatti
1 rku rucolaa
5 dl mansikoita
250 g kotijuustoa
500 g vesimelonia
2 kesäsipulia varsineen

SITRUUNAKASTIKE
1/2 dl rypsiöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 tl sokeria
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Lähde: Makulehti 4/2014, s. 66

Brownies

Mulla oli kananmunia, jotka menevät vanhaksi. Mietin, mitä niistä tekisin. Suklaaneliöihin menee 5 kpl eli tein niitä.

Kun etsin reseptiä, bongasin open lähettämän Nigellan reseptin. Se on videolla, katsoin sen läpi. Vaikuttaa tosi herkulliselta. Siinä laitetaan suklaa rouheena, tulee suuhun varmasti tosi kivoja sattumia :) Tänään tein kuitenkin saman reseptin, jonka olen tehnyt kerran aikaisemmin. Tein kauppalistan ja sit menin kauppaan suklaan ostoon ja hommiin :)

Nigellan videolla sanottiin, että munia ei kannata sekoittaa kovin paljoa. Tässä ei tarvita kovin ilmavaa taikinaa, sillä jäähtyessä tuotos laskee ja se laskee liikaa, jos on liikaa vaahdotettu. Vaikka tein eri reseptin mukaan, otin kuvat heti uunista ottamisen jälkeen ja kun se oli jäähtynyt. Kyllä tässäkin huomaa eron. Tässä reseptissä "käskettiin" vaahdottaa, ei varoteltu liiasta vaahdotuksesta... Mut se on vissiin sellainen asia, mikä leipusrin tulisi itse oivaltaa??

Leikkasin puuveitsellä tuotokseni neliöiksi tai suorakaiteiksi.. Onkohan nämä jo liian löysiä sisältä vai onko mulla liian tylsä veitsi ja kun siihen jää täytettä, se kerää sitä sitten lisää?

Tein viimeksi sen "virheen", että maistelin kuuman suklaakstikkeen ja jäätelön kera. Se oli taivaallista! Nyt kun on vain neliöitä, ei ole yhtä hyvää...  Niin ja tässä tein myös niin, että en laittanut koko määrä voita. Osa on leivontamargariiniä.. Suklaa on nyt fazerin taloussuklaata, viimeksi taisi olla 70 %. Viimeksi paistoin 28 min ja nyt 25 min, koska halusin vähän lödempää. Ope sanoi viimeksi, että jos paistaa keskellä uunissa eikä alhaalla, kuten piirakoita ja tällaisia bruukataan tehdä, tulee myös löysempää. Silloin en kehdannut tunnustaa, että en tota musitanut ja paistoin viimeksi neliöt keskellä uunia... Ja niin tein nytkin, koska halusin siis löysempää. Ei muita eroja viime kertaiseen.

Maku on kyllä mun mielestä ihan ok :) En tosin tiedä, onko liian löysää!??

Tässä reseptit (tein siis jälkimmäisen mukaan):
http://www.ruutu.fi/ohjelmat/nigellan-uudet-herkut/oi-kuinka-taydellinen-suklaabrownie
http://www.maku.fi/reseptit/suklaaneliot-brownies#axzz2wFH1oVVq

Pika safkaa kavereille!

Juusto ja tomaatit vielä puuttuvat (kuvattu seur. päivä)

Kavereita oli tulossa kylään, oli vähän kiire päivä. Halusin heille kuitenkin tarjota syömistå. Jotakin helppoa ja nopeata tehdä, kuitenkin hyvää. Sit halusin, et mukana olisi uusia perunoita vai onko ne viralliseti varhaisperunoita? En tiedä, mut kuitenkin tämän vuoden pottuja :)

Muistin, että olen tehnyt aikaisemmin mozarella-peruna-tillipestosalattia. Sitä teen nytkin! Tosin varoittelin kavereitani, että kun tulevat, voivat joutua hommiin :) :) Tässä talossa se on ollut aika tavallsitakin, kun ns. ruokavieras on tullut. Hän on päässyt keittiöön syömään, mutta ensin on saattanut joutua kokin hommiin :)

Olin kuitenkin hyvissä ajoin kotona ja ehdin tehdä melkein kaiken ennen kuin kaverini tulivat. Salaatin kohdalla katsoin open kommentit ekasta salaatista ja otin niistä opiksi :) Oikeestaan oli kaksi juttua. Perunoiden tulee jäähtyä ennen tillipeston sekoittamista niihin. Potut eivät saa olla liian kuumia, jotta parmesaani ei sula ja toisaalta ne tulee olla lämpimiä, jotta se tarttuu niihin. Toinen juttu oli se, että tilli kannattaa leikata pieniksi paloiksi ennen kuin sekoitan sitä sekoittimellani. Viimeksi se jäi sauvasekoittimen terän ympärille... :)

Musta näytti, että mozarella juustoa on suhteessa aika vähän perunoihin, vaikak mielestäni kaikki aineosat olivat ohjeen mukaan laitettuina. no pottuja olisi ollut koko varuskunnalle, joten oli helppo ottaa vain tarvittava määrä niitä siten, että juustoa oli sopivasti :) Sit vielä kirsikkatomaatin puolikkaat sekaan ja se oli valmis :)

Alkupaloiksi tai oikeammin seurustelupaloiksi oli rieskaan käärittyjä kylmäsavuporopaistia ja ruohosipulituorejuustoa sekä skumpaa :) Sitten oli salaatin vuoro ja se oli hyvää :) :) Nyt ymmärsin, miksi pesto piti sekoittaa lämpöisinn perunoihin! Viimeksi mä lätkin sitä sinne tänne. Nyt se maku oli jokaisessa perunasuupalassa ja se oli hyvää :) Taas tuli kavereilta kehuja, et on hyvää :) Ok on ne teitysti kohteliaitakin, mutta oli tämä minunkin mieletä onnsitunut.

Jälkkäriksi kahvia, teetä, vaniljajäätelöä ja tuoreita mansikoita. Ei ollut hassumpaa ekään :)

Tässä vielä salaatin resepti:
http://www.lahikauppa.fi/fi/kanta-asiakkaat/me-lehti/reseptit/?id=18949&nimi=Mozzarella-perunasalaatti&list=1