Hygienialäksy

Tämä mun kurssi on monipuolinen :) Puhutaan paljon muutakin kuin kuinka jokin safka tehdään tai miten resepti toteutetaan. On puhuttu mm. uunin lampusta, uunin nappuloiden jynssäämisestä ja hygieniasta. Itse asiassa hygieniaan liittyvät asiat ovat periaatteessa hallinnassa, mutta ei ne täysin ole toteutuneet käytännössä. Kai se on pakko myöntää... Olen kyllä (jo) oppinut pesemään kasvikset ja hedelmät ;)

Sain "läksyksi" (= vinkiksi) lukea tähän liittyen Eviran sivuilta juttuja:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/tietopaketti/elintarvikkeiden+riski-+ja+vaaratekijat/mikrobiologiset+vaaratekijat/ruokamyrkytyksia+aiheuttavia+bakteereja/bacillus+cereus
Sivuilla on todella paljon ja monipuolisesti asiaa. Ihan positiivisesti yllätyin ja surffasin naapurisivuillekin ;)

Ehkä on paljonkin kohtia joihin minun erityisesti tulisi kiinnittää huomiota, poimin niistä yhden: "Älä koskaan käytä samaa veistä tai leikkuulautaa esimerkiksi raakojen vihannesten ja kypsän lihan leikkaamisessa, sillä silloin on mikrobien siirtyminen elintarvikkeesta toiseen todennäköistä. Tämän
vuoksi on hyvä käsitellä raakoja elintarvikkeita, vihanneksia ja kypsiä elintarvikkeita eri työvälineillä ja leikkuulaudoilla. Myös käsien, työvälineiden ja työpintojen peseminen siirryttäessä työvaiheesta toiseen estää bakteerien levittämistä." Joo ihan tuttua, mutta en kyllä (aikaisemmin) ole näin toiminut. Jos mulla on ollut sopiva veitsi esillä, olen sen todennäköisesti ottanut enkä sen enempää asiaa miettinyt. Tosin raa'an kanan leikkamisen jälkeen olen vaihtanut veistä, en juuri muuten. Taas yksi asia pitää juuruttaa käytäntöön/tarkistaa, että on juurtunut käytäntöön, ei riitä vain teoriatieto... Ja on me open kanssa tästäkin puhuttu!

Eviran sisuilla on myös ohjeita, vinkkeja ja niksejä elintarvikkeiden säilytyslämpötioista, hyvinkin yksityiskohtaisesti. Siellä sanottiin mm. että sitrushedelmät tulisi säilyttää jääkaapissa. Yllätyin. On ehkä mandariineissa ja appelsiineissä raikkaampi maku, kun ne syö kylmänä, mutta että säilyvyyden kannalta asiaa katsottuna suositellaan näin!?

Ja siitä uunin lampusta: olen vihdoin saanut sen vaihdettua :)

Tutustuminen blue congo -perunoihin

Eilen illalla ruokailun jälkeen kävin kaupasta hakemassa kongo-perunat. Malmin Citymarketissa oli uskomattoman hyvä palvelu. Siellä ei ollut kyseisiä perunoita. Mutta he selvittivät, mistä niitä voisi saada ja kun soitin sinne uudestaan noin puolen tunnin kuluttua, oli perunat tilattu ja illalla ostettavissa.

Viereisessä kuvassa olevat perunat ovat suoraan kaupasta, niille ei ole tehty mitään. Ne tosiaan olivat violetteja!

Oikealla olevassa kuvassa perunat on pestyinä ja pinta märkä.

Kolmanneesa kuvassa perunat on höyrytetty ja niissä on väri säilyneet tosi hyvin - niinhän ope sanoikin :)

Tässä kuvassa vasemman puoleinen peruna on höyrytetty ja oikealla oleva on raaka.

Vasemmalla oleva peruna on höyrytetty, keskimmäinen on raaka ja oikealla oleva on keitetty.






Vasemmalla puoella on höyrytetty ja oikealla keitetty versio. Väriero ei enää ole niin suuri.










Kuorittuna höyrytetty peruna näytti tältä.

Yritin mutustella, kuinka höyrytetyn ja keitetyn perunan ero maistuu ja tuntuu suussa. Mielestäni höyristetty oli kosteampaa ja rakenne miellyttävämpi. Voihan se olla, että keitetty oli aivan pikkuisen raaka, joka tapauksessa raaempi kuin höyrytetty ja mun fiilistelyn tulos johtuukin siitä!?

Ja tässä jätökset... ;)
Hyvää oli!

Väri-iloittelua, osa 2

Open kanssa käytiin resepti huolella läpi ja kaikki mahdolliset kysymykset, joita tuli mieleen, mm. noi mitä pohdin edellisessä tekstissäni. Loppujen kopuksi kokkasimme ruuat yhdessä. En ehtinyt saamaan kongo-perunoita ruualle, joten söimme masala-kanaa riisillä. Huomenna lämmitän kanasta loput ja höyrytän perunoita, jotta niiden väri säilyy.

Mitä opin tästä päivästä? Paljonkin. Korianteri tuli tutuksi ja pidän siitä. Maku oli tuttu, mutta en tiennyt sen olevan korianteria. Niinkin yksinkertainen asia kuin riisin keittäminen herätti keskustelua johtuen epäilykistäni, että jos sen keittää siten, että lopuksi ei tarvitse kaataa ylimääräisiä vesiä kattilasta, se palaa pohjaan... No ei palanut, oli oikeassa ajassa juuri sopivan kypsää ja "kuivaa".

Sitten huomasin taas kantapään kautta, että asioiden tietäminen ja ruutiiniin vieminen on kaksi eri asiaa! Aikaisemmin oli puhetta chilistä, kuinka sitä tulisi käsitellä. No muistanhan mä sen hyvin. En kuitenkaan pessyt käsiä kunnolla käsittelyn jälkeen (käsineiden osto on edelleen ostoslistalla, mutta tämän jälkeen tod.näk ei kauaa!). Jossakin vaiheessa sitten tökkäsin sormella silmään ja heti alkoi pottamaan. Poltto ei lähtenyt vedellä pois. Onneksi ensiapu oli lähellä ja opella silmätippuja! Ne auttoivat hetken päästä. Yritin tämäm jälkeen pestä kädet kunnolla, hankaamalla ja runsaalla saippualla, mutta ei se chili enää pois lähtenyt. Mulla ei ole kynsiharjaa tällä hetkellä, sekin on ostoslistalla... Vielä seuraavana päivänä kun kielellä kosketin peukaloa, se tuntui tuliselta. No, ehkä mä nyt opin tämän ja SISÄISTIN myös ;)

Puhuimme myös limen ja sitruunan eroista: lime on kirpeämpi, raikkaampi ja maku kovempi kuin sitruunalla sekä vaikeampi puristaa emhu siitä kuin sitruunasta. Hyvä vinkkii oli se, että rullaamalla sitrushedelmiä pöytää vasten, se pehmenee, helpompi purstaa emnu ja kuoriminen onnistuu myös paremmin.

Itse ruoka oli hyvää: kauniin keltaista. Onnistunut kokonaisuus :) Yllä oleva kuva on otettu seuraavana päivänä kongo-perunoiden kera. Se miksi oli tälläinen yhdistelmä, johtui väreistä. Halusin tehdä ruokaa, jossa on keltaista ja liilaa ;)

Väri-iloittelua

Seuraavaksi haluaisin tehdä ruokaa, jossa on liilaa ja keltaista. Heitin opelle kysymyksen, mitä se voisi olla. Ideoita tuli yllättävän paljon! Luulin, että tehtävä on aika paha! Yksi hänen idea oli masala-kana kongo-perunoilla. Innostuin kovasti ja jotta onnistuisin hyvin, yritän (tällä kertaa) tehdä hytin tarkkaan esivalmistelut ja pähkäillä etukäteen.

Tarvikkeet kanaa varten (4 hlölle):

• 4 kanan rintafilettä kuutiotuina/pilkottuina
• tuoretta inkivääriä, kuorittuna ja pikottuna. Voisiko purkista laittaa jonkun verran? Sitä olisi hyllyssä.
• 2 valkosipulin kynttä pilkottuina. Tuli mieleen yleiskysymys: koska kannattaa pilkkoa ja koska puristaa?
• 1 tl mietoa chilijauhetta
• 2 rkl tuoretta korianteria. Löytyy purkista. Sama määrä purkista laitettuna?
• 1 limetin mehu. Miten limetti ja sitruuna eroavat toisistaan? Pitää googlata..
• 2 rkl rypsiöljy. Se käynee kasvisöljystä? Luenkohan mä jo liian tarkkaan??
• 1 sipuli
• 1 chilipippuri. Hmm aikaisemmin oli jo jauhettakin. Ei silti löytyy kaapista.
• 1 tl kurkumaa
• 284 ml kuohukermaa about
• 1/2 sitruunan mehu

Valmistaminen:

1. Laita kulhoon kana, inkivääri, valkosipuli, chilijauhe, korianteri, 1 rkl öljy, ja liemetin mehu. Sekoitta ja siirrä ne sivuun.
2. Kuori ja pilko sipuli. Poista chilistä siemenet ja pilko se.
3. Lämmitä iso, matala pannu. Laita kanat mausteineen pannulle ja paista niitä n. 6-8 min välillä sekoittaen.
4. Lämmitä loppuöljy toisella pannulla, paista sipuli ja chili n. 3-4 min kunnes ne ovat juuri pehmeitä. Lisää kurkumaa, paista koko ajan sekoittaen vielä 1 min. Pienennä lämpötilaa, lisää kerma ja anna hautua 2-3 min.
5. Yhdistä"paistokset", anna hautua vielä 5 min tai kunnes tuotos kiehuu
6. Mausta ja sekoita sitruunan mehu. Mitäs tänne sitten voitaisiin vielä laittaa mausteeksi? Lisätä jotakin jo tännelaitettua? Suolaisuus tarkistetaan?
7. Volaa, bon appetit kunhan potut ovat kypsiä ;)

Alkuperäinen resepti:
http://www.bbcgoodfood.com/recipes/1884/creamy-masala-chicken

Purjo-perunasosekeitto

Eilinen keitto oli kyllä hyvää. Illalla alkoi turhautuminen. Mitenkä mä aina voin mokata? Mielestäni en eilen säväeltänyt, mutta kun ajatteln tarkemmin, sävelsinhän mä, kun en heti käyttänyt sauvasekoittajaa... Mutta tämän turhautumisen takia en heitä hanskoja tiskiin, siis niitä ostoslistalla olevia ;) , vaan sisuunnuin! Onhan se kumma, jos en saa yhtä safkaa aikaiseksi ohjeita noudattamalla! Ei tämä nyt mitään avaruustiedettä ole. Aika paljon itse asiassa kemiaa, jos miettiin teorioaa. Kemian alkeet pitäisi olla kyllä hallinnassa, joten ei se siitäkään voi olla kiinni!

Tämän päivän haaste on purjo-perunasosekeitto. Ohjeita tarkasti noudattamalla, kuorin perunat ja sipulit, pesin purjon huolellisesti. Pilkoin kaikki ja sit ne tuli pyöräyttää pannulla voin kera. No nyt se sitten taas alkaa.... Ei mun pannulle kaikki mahtunut. Tietysti jos olisin ollut fiksu, olisin tehnyt ne pienissä erissä. Sain kuitenkin kuningasajatuksen, että perunat voin pyöräyttää kattilassa. Voita kattilaan ja perunat perään. Sitten kyllä heti leikkasi, että pannu ja kattila ovat kaksi eri asiaa ja niissä on erilaiset pohjat ja siten paisto-ominaisuudet. Meinashan ne perunat tarttua kattilan pohjaan. Mutta osasin kuitenkin olla varuillani ja loppujen lopuksi pyöräytin nekin pannulla sipuleiden jälkeen. Oli taas lähellä tuo säveltäminen ;( Mutta ehkä jotakin olen oppinut, kun heti hälytyskellot soivat! On vaan tää oppiminen aika hidasta...

Pilkoin perunat aika pieniksi. Ohjeessa sanottiin, että keitä 20 min tai kun perunat ovat kypsät. No nehän kypsyi paljon nopeammin. Kuinkas kauan sipulia pitää kypsyttää? Ja vaikuttaako makuun jotenkin, jos peunoita keittää ylikypsäksi? Tässähän se ei haittaa, vaikka ne hajoavatkin. Itse asiassa helpottaa soseuttamista... Meinasin kilauttaa opelle. Tein kuitenkin sellaisen ratkaisun, että maistoin ja kun sipulit tuntuivat olevan tarpeeksi pehmeitä, lopetin keittämisen. Perunat olisivat olleet kypsiä vähän aikaisemmin.

Aika löysältä keitto vaikuttaa, mutta yllättävän paljon se sakeutui - mikä lie oikea termi - juuston lisäämisen jälkeen. Ja makukin on aika hyvä. Onneksi en lisännyt mustaapippuria enempää. Meinasin kipata sitä kouraan ja kaataa siitä. Sitten muistin, että mulla on olemassa mittalusikkasarja ja laitan yhden teelusikallisen pippuria. Ohjeessa ei sanottu mitään määrää, mutta halusin jonkun tarkan määrän, jotta ensi kerralla osaan sitä tarvittaessa muuttaa. Nyt on sitten kalibroitu mittalaite käytössä :)

Miltä maistui! Ihan hyvältä, pippuria riittävästi. Kun olin vähän aikaa syönyt, tuli pippurin maku enemmän esiin ja jos rehellisisä ollaan, sitä olisi voinut olla vähemmän. Muistelin, että monessa reseptissä on ollut 1tl, joten se tuntui luontevalta, vaikka on ollut useampaankin kertaan juttua, että MALTILLISESTI maustetaan. Mielestäni olin maltillinen. Mietittyäni asiaa, tajusin, että nyt tein puolikkaan reseptin. Eli mun olisi pitänyt aloittaa 1/2 tl:sta.... Mut ihan syötävää keitto silti on, varsinkin kun syö leivän kanssa ;)

Keittoni on tummemman näköistä kuin reseptin kuvassa. Olen laittanut suhteessa enemmän vihreitä lehtiä kuin ohjeen tekijä ja ehkä mulla on vähemmän perunoita?

Resepti:

http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/25934-pehmea-purjo-perunasosekeitto

Ostoksilla

Eilen oli asioidenhoito ja ostospäivä. Ostoslistalla oli tärkeimpänä mittalusikkasetti. Olin sitä jo jostakin etsinytkin, mutta en ollut löytänyt. Googlasin ja löysin mm. Ikeasta, 0,99 €. Ei todellakaan kallis. Suuntasin kuitenkin Stockmanille. Ajattelin, että sieltä saisin kaiken tarpeellisen samasta paikastat. No mittalusikkasetti löytyikin miltei heti. Se maksoi 17,99 €. Oh!. No se oli joku (hieno) merkki. Olisiko ollut jocobsen tms. tai ainakin alkoi j-kirjaimnella ;) Pienin mitta oli siinä setissä ruokalusikka. Mulle on tärkeä teelusikkakin ja piheys iski, joten jäi ostamatta. Kävin vielä tsekkaamassa sähkövispilöitä. Oli niitäkin, mutta tietysti merkkivehkeitä, esim. kenwoodin laite 129 €. En tehnyt kauppoja. Kun rullaportaita laskeuduin alakertaan, silmäni noukkivat kenkähyllyn. Mähän tarttisin uudet kengät. Taidankin mennä sinne. Ei, en mennyt, olin tiukkana. Nyt pitää saada nämä keittiöasiat ensin kuntoon!

Ikeassa katselin muitakin juttuja ja sain pari hyvää ideaa. Mikä tärkeintä, mustin ostaa myös mittalusikkasetin :)

Matkani jatkui kodinkoneliikeeseen ja siellä katselin sähkövispilöitä. Halvin oli 19,90 €. Epäilin sitä rimpulaksi. En tosin tiedä, miksi. Ostin vähän kalliimman vempaimen, jossa oli enemmän tehoa. En tosin osaa arvioida, oliko siinä mitään ideaa. Tuskin haittaakaan, jos ei vahingossa laita konetta täysille ja roiski ympäri keittiötä... no kukapa niin tekisi ;)

Sitten vielä harjan ostoon. Open kanssa oli juttua liesien putsaamisesta sähkön kulutuksen ja hellan tehon näkökulmasta. Jos liesistä saa pois kaikki niihin palaneet roiskeet, niiden teho paranee. Hyvä perustelu taas kerran ja onhan se esteettisestikin mukavampaa puhdas hella. Kävin ostamassa liesiharjan ja onhan nämä minun kokkoukset sen jo näyttäneet, että tarvetta sillekin on!

Punajuurikeitto

Resepti on neljälle hengelle. Alunperin ajattelin tehdä niin ja pakastaa ylimääräiset. Puolitin kuitenkin sen. Tietysti uskon, että tästä tulee sikahyvää, vaikka onkin kasviskeitto :) Silti haluan tehdä 1-2 onnistunutat keittoa ensin ja sitten vasta miettiä sitä pakastamista. Nyt on draivi päällä ja silloin draivataan - ei kuitenkaan suurimmalla mailalla kuten golfissa...

Kuorin punajuuret. Kädet olivat taas aivan punaisena. Ehkä ostoslistalle voisi lisätä keittiöhanskat vai miksi niitä kutsutaankaan. Ohjeen mukaan punajuuret ja perunat keitetään kasvisliemessä. Heti epäilin, että ei 0,5 l riitä keitinvedeksi. Valitsin ehkä 5-vuotiaan aivoilla sopivan kattilan. Pienipohjainen ja vähän korkeampi, ettei tarvitse niin paljoa lientä.... Tämä lienee yhtä fiksua kuin pienenä isäni kysyessä: "Kumpi painaa enemmän kilo rautaa vai kilo höyheniä?" Ja vastasin, että ietysti rauta painaa enemmän. Isä kysyi mielestäni helppoja kysymyksiä ;)

Chilin käsittelyyn sain erikoisohjeet opelta ja vinkin, että se kannattaisi lukea huolellisesti (Linkki: http://www.maku.fi/artikkeli/chilin-polttava-hurma#ixzz2pKntTNZF). Ihan aiheellinen kommentti! Siinä mm. sanottiin: "Pese chilit ennen käyttöä ja poista kannat. Halkaise chilit ja poista siemenet vaikkapa veitsellä kaapien. Voit myös jättää siemenet ja silputa ne chilien joukkoon, sillä ne luovuttavat ruokiin oman arominsa. Kuivatuissa, punaisissa chilirouheissa on yleensä aina siemenet joukossa.
Kun käsittelet vahvoja chilejä, käytä ohuita suojakäsineitä, sillä voimakkaasti tulinen kapsaisiini imeytyy ihoon aiheuttaen poltetta, jota ei tahdo saada pois edes kunnollisella vesi-saippuapesullakaan. Älä koskettele silmien ja kasvojen ihoa chilisillä käsillä, sillä silmään mennessään kapsaisiini polttaa voimakkaasti.
Puhdista työvälineet huolellisesti käytön jälkeen." Niin, ne hanskat olisivat tässäkin kohtaa ihan hyvät!

Kauhea kiusaus oli alkaa vähän - ihan vähän vaan - säätämään. Jotenkin teki mieli, lisätä sipulia/punasipulia ja valkosipulia keittoon. En kuitenkaan tenhyt niin. En osaa arvioida, mitenkä se vaikuttaisi makuun ja kokonaisuuteen varsinkin, kun en tiedä, paljonko sitä olisi mahdollisesti voinut lisätä! Toissa päivänä kirjasin uudenvuodenlupauksen, että en ala säätämään... vielä se on muistissa :)

Kova nälkä, en jaksaisi odottaa.... grrrr maha jo kurisee... No maltoin odottaa, että punajuuret ja perunat ovat kypsiä. Vai maltoinko sittenkään?? Kun aloin vispilällä niitä muussaamaan, perunat särkyivät hyvin, mutta punajuuret eivät. Se oli kuin jokin leikki: ota mut kiinni! Punajuri onnistui aina hyppäämään karkuun ja samalla vähän roiskuttamaan kauniin punaista keitinvettä. Hmmm taas on hellan pesu edessä ;) No mä sitten lohkoin punajuuret pienemmiksi, mutta ei ne kunnolla muussaantuneet vieläkään! No keitetään sitten vielä lisää ja odotetaan KÄRSIVÄLLISESTI.

Ei sitä kärsivällisyyttä tainnut tarpeeksi olla.... mä uudestaan aloin muussaamaan eikä se vieläkään oikein onnistunut. Sit otin voimasanan prrrr...le käyttöön ja lisäsin voluumia vatkaajassa. No arvaahan sitä, mitä siitä seurasi. Lisää siivoamista. Nyt tarttis sit lattiakin pestä ;(

Tämä kyllä taisi olla itse asiassa tekninen ongelma? Onko tällaiset parempi sekoittaa sauvasekoittimella vai vispilällä? Kun kauhoin tulevaa keitosta sauvasekoittajan kapeapohjaiseen, korkeaan astiaan, ei ollut mitään ongelmia sekoittamisesta!

Sitten sekoitukseen vähän kermaa, kiehautus ja sitten vielä suolaa ekä mustaapippuria. Ymm, hyvää :)

Pinjaminsiemenet pannulle paahtumaan, tällä kertaa en automaattisesti lisännyt rasvaa ;) Keitto lautaselle, pinjaminsiemenet, vuohenjuusto ja muutama pala basilikaa koristeeksi.

Kyllä olen ihan tyytyväinen makuun. Pakko ottaa lisää. Ja kun ympärille katson, en voi kuin nauraa :) :) :) Niin ja se maku, oli siis hyvää. Kun keittoa maistoi pinjaminsiemenen ja vuohenjuuston kanssa, se oli suorastaan suussa sulavan ihanaa!! Ei kaivannut yhtään sipulia...

Opelle laitoin viestiä: "Nyt on keitokset tehty! Sanottakoon lyhyesti, että yllättävän työläs... hahaaaaaa"

Reseptin lähdetiedot:
http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/Punajuurikeitto/a1349754327211