Kaalikääryleet

Kun kävin viime viikolla kaupassa, oli kaali tarjouksessa: 0,19 senttiä/kg. Eihän sitä voinut olla ostamatta ;) En kuitenkaan halunnut tehdä kipparin helppoa kaalipataa enkä kaalipiirakkaa, vaikka ne onkin hyviksi aikaisemmin syksyllä havaittua. Jotakin uutta halusin tehdä. Kysyin äidiltä, että mitä mä tekisin. Hän suositteli kaalikääryleitä. Ok, tehdään niitä ja pyydetään äiti syömään. Tosin en ole aikaisemmin pitänyt niistä! Ehkä ne menevät, kun se kaalipatakin meni ja oli hyvääkin :) Kokeilen ainaskin.

Aamusta taas aloitin kokkailun. Auts, ekana pitikin hella pestä! Aamukahvi kiehui vähän hellalle. Olen muterikeittimella keittänyt nykyisin melkein kaikki kahvit. Oisko se ollut Iltasanomsisa tai Hesarin ruokasivuilla jokin aika sitten, kuinka keitetään hyvää kahvia. Suomen johtavat baristat neuvoivat ja yhtenä vinkkinä oli se, että mutterikeittimeen laitetaan kiuhuva vesi. Olen useimmiten niin tehnytkin, mutta kun pannun alaosa on kuuma, on keitintä aika vaikea kiristää riittävän kireälle, vaikak pannulappua käytänkin. Ja sitten se kahvi vuotaa pitkin hellaa ;) Tekniikkalaji sekin.

Kaalikääryleet oli päivän teema, vaikka vähän viheesta eksyinkin. Kaalista tuli kovertaa kanta. Kovertaa?  Koveralinssi on keskeltä ohuempi... Ok, siis puukolla veistän osan kannasta veks ;) Vielä on osa termeistä hukassa ;) Vaikka ei kai tuo kovertaminen välttämättä ole köksätermi. Siitä tulee ensimmäisenä mieleen
koverat ja kuperat linssit... :)

Kannan kovertamisen jälkeen laitoin kaalin hellalle kiehumaan. Seuraava haaste: mulla ei ole kovin isoa kattilaa. Laitoin sen sit
tähän, vaikak koko kaali ei olekaan veden peitossa. Kääntelin sitä sit kahden puukauhan avulla. Jonkin ajan kuluttua kaalinlehdet irtosivat helposti. Sit kylmään veteen jäähylle, mut ei 2 min ;) ja kuivaus. Niitä irtosi ihan mukavasti. Loput repeilivät. Tajusin, että enemmän pitäisi kaalia keittää, jos haluaisi lisää kokonaisia lehtiä. Päättelin, et noi jo riittää.

Vilasin reseptiä, annos on 18:sta! Oho tuleepa paljon! Toivottavasti tykkään ;)
Pannulla pyöräytin sipulin ja lisäsin myös valkosipulia, vaikka sitä ei ohjeesswa ollutkaan :) Sit koko täyte kulhossa sekaisin ja mausteet perään. Maistoin, vaikka vähän arveluttikin raa'an jauhelihan maisteleminen. Jotenkin oli sellainen fiilis, että ei ehkä kandeis. En tosin tiesä, miksi. Mietin mausteiden määrää. Ohjeessa sanottiin ja on ollut monta kertaa openkin kanssa puhetta, että täytteessä saa olla reilusti makua, jos/kun tulee vielä jokin makua laimentama elementti mukaan. Suolaa oli ainakin tarpeeksi, muuten en oikein osaa sanoa. Musta tämä maisteleminen on ehkä tällä hetkellä vaikeinta kokauksessa. En oikein osaa sanoa, mitä puuttuu vai puuttuuko mitään. Ehkä tässäkin harjoitus tekee mesterin :) :)

Annostelen n. 1,5 (oikeata) ruokalusikallista täytettä  ja taittelen kaalinlehden paketiksi. Nostan paketit uunivuokaan ja laitan ne tiivisti toisiaan vasten. Päälle lorautan vähän siirappia ja sit laitan ne uuniin ruskistumaan. Kun ne ovat saaneet vähän väriä, valelen vähän voita päälle ja tiputan lämpötilan ohjeen mukaan 150 asteeseen. Uunissa ne hautuvat n. 1,5 h. Yhden kerran valelen niiden päälle kaalin keitinlientä.

Äidin kanssa keitetään perunat ja kaapista otan jotakin lisukkeita, mitä sattuu löytymään. Lisäksi tomaattia ja jotakin vihreätä koristeeksi. Sitten syömään! Vähän jännittää. Otan silti ahneesti heti kaksi käärylää ;) Ja maku on, tadadaa hyvää ;) Yllättävänkin hyvää ;) Äiti tykkää myös, mutta tuumaa, että ehkä voisi olla vähän enemmän suolaa. Annan hänelle suolaa, hän lisää sitä ja tuumaa, että nyt on vielä parempaa. Yllätyn. Mun mielestä täyteestä oli ainakin suolaa!! Niin se vaan laimeni jälleen kerran. Todettakoon, että sellainen moka kaalin keittämisessä, että suola unohtui. Se tietysti osaltaan teki maun vielä tuimemmaksi. Tosin lisäsin riisiin suolaa tavallista enemmän paikatakseni tätä. Tietysti suola olisi jakautunut tasaisemmin, jos kaalissakin olisi sitä ollut.

Saattaapi olla, että teen näitä toistekin :)

Reseptit:
http://www.maku.fi/reseptit/perinteiset-kaalikaaryleet

Paketointi:
http://www.martat.fi/ruoka/ruokanurkka/2005-04-12-21-15-35perinteiset-kaalikaaryleet/