Yrttien ihmeellinen maailma

Tinjami

Heti alkoi naurattamaan tuo otsikko! Siitä voisi saada sellaisen käsityksen, että täältä oikein asiaa pukkaa. Ei taida paljoa tulla vaan enemmänkin pähkäilyjä, ajatuksia oppilaalta :)

 

Yrttejä on sivuttu useampaankin otteeseen köksäkurssin aikana, ehkä ensimmäisen kerran munakkaan yhteydessä. Muistaakseni ope silloin sanoi, että kannattaa kokeilla yksitellen ja tutustua niihin. Siten saa selville, että mistä tykkää. Maustehyllyssä mulla on ollut useampaakin yrttiä, mutta ovat aikaisemmin ne purkit pölyyntyneet.

Yrteistä basilika oli ehkä tutuin. Tykkäsin siitä jo ennen kurssia tomaatin seuralaisena, nyt sille on tullut muitakin käyttötarkoituksia ja pidän siitä yhä enemmän. Muihin minulla ei ollut minkäänlaista otetta, mielikuvaa. Ainiin, tietysti oregano oli tuttu pizzamausteena ja tilli sekä persilja olivat ennestään tuttuja, mutta en niitäkään ollut aikaisemmin käyttänyt. Kokeilin rakuunaa tän kurssin aikana muistaakseni munakkaan yhteydessä, mutta en pitänyt. Nyt ymmärrän sen, miksi en pitänyt. Laitoin sitä liikaa. En oikein ollut hahmottanut, että osa yrteistä on huomattavasti vahvempia kuin toiset. On tietysti koko kurssin ajan ollut puhetta, että maustetaan kohtuudella, vähän kerrallaan ja maistetaan välillä, mutta mutta ehkä sen(kin) opin kantapään kautta ;)

Yrteillä voi koristella ruoka-annokset kauniin näköisiksi. Sitä olen tehnyt. Ope on myös opettanut, että yrttejä käytettäessä ei tarvita suolaa niin paljoa. Ja että, ruokalusikallinen tuoreita yrttejä vastaa teelusikallista kuivattuja yrttejä. Tämä(kin) on tosi hyvä vinkki, yritän painaa sen päähäni :)

Ja tässä open lähettämästä linkistä lainattua: ”Yrtit kannattaa silputa juuri ennen käyttöä. Mitä pienempää silppua, sitä enemmän makua, jota voi voimistaa lorauttamalla sekaan öljyä tai viinietikkaa. Tuoreet yrtit lisätään ruokaan yleensä kypsennyksen jälkeen, kuivatut antavat makunsa usein vasta lyhyen hauduttamisen jälkeen. Lisää yrtit lämpimiin ruokiin vasta valmistuksen loppuvaiheessa, jotta aromit eivät haihdu. Keitot ja pataruoat kuitenkin vahvistuvat, jos yrttejä haudutetaan jo alkuvaiheessa.”  Näitä olenkin pähkäillyt ja pariinkin otteeseen kysellyt, kun en ole muistanut, miten ne menivätkään.

:)

Ja edelleen: ”Makeat ruoat ja leivonnaiset saavat uutta makua raikkaista yrteistä. Kokeilemisen arvoisia ovat esimerkiksi:

• minttu suklaakakkuihin ja jälkiruokiin

• sitruunamelissa hedelmäsalaattiin
• kanelibasilika omenaruokiin
• hienonnettu yrttisilppu, jota lisätään ruokaleipä- ja sämpylätaikinaan loppuvaiheessa”

Mintun olen yhdistänyt lampaaseen, tosiaan onhan minttusuklaata olemassa ja likööriäkin ainakin ennen vanhaan ;) Sitruunamelissasta on ollut puhetta, mutta en ole sitä vielä mihinkään käyttänyt. Kanelibasilikasta en ole kuullutkaan… Teinkin pari päivää sitten yrttijuustomuffinsseja, joten tohon vikaan juttuun olen tutustunut.

Tiedän, että ope kasvattaa ruukussa kesäisin yrttejä ja eräs ystäväni on tainnut pariinkin kertaa vihjaista mulle, että eikö minunkin kannattaisi, kun tuo kokkauskärpänen on niin kovasti puraissut! FB:ssä pari ystävääni laittoi kuvia, kuinka olivat istuttaneet tomaatteja ym. Heillä molemmilla lienee kasvihuoneet käytössä.  Luin myös jostakin lehdestä, Viherpiha tai Oma Talo tästä aiheesta. Siinä artikkelissa puhuttiin, että taimikaupasta ostetaan yrtit jne. Ope on ihan kasvattanut kaupan yrttiruukkuja ja yksi ystävänikin laittoi tänä keväänä niitä kasvamaan. Artikkelin mukaan kaupan yrttiruukkuja ei ole tarkoitettu uudelleenviljeltäviksi. Ei varmaankaan, mutta jos se on mahdollista ja toimii, niin miksi ei. Olen pähkäillyt istuttamisen liittyen useampaakin asiaa:

·        Onko mullan laadulla väliä? Ehkä menen nyt merta edemmäksi kalaan :) Jos mä kasvatan yhden tai kaksi salaattikerää ja oksaa jotakin yrttiä, ei liene mullalla kovinkaan paljoa väliä. Kävin eilen lähikasvihuoneella päiväkävelyllä. Ja siellä oli ainakin: kukka-, puutarha-, nurmikko-, kasvimaa-, perenna- ja ruusumultaa. Muistan naapurini kerran sanoneen, kun meidän pihamaalle tuli multakuorma, ettei se sovi kasvimaalle, koska sisältää fosfaattia niin paljon.

·       Jos uudelleen viljelen kaupasta ostettavan ruukun, kuinka se istutetaan. Syönkö syötävän osuuden ensin pois ja istutan vain ruukkuosan vai istutanko koko höskä? Oletetaan, että istutukseni tuottavan hyvin. Kuinka niistä otetaan syötävää? Tarkoitan sitä, että leikkaanko salaatin lehden tyngästä tai oksan läheltä juurta vai puolesta välistä tai onko sillä väliä. Ajattelin, että mitenkä ne kasvavat. Työntävätkö ne juuresta uutta kasvua vai haarautuvatko leikkauskohdasta? 

Itse asiassa tein jo kokeilun. Istutin yrtit suoraan kaupasta tullessani, tosin rakuuna oli poikkeus, se oli muutaman päivän vanha ja multa aika kuivaa. Istutin siis rakuunan, tillin, jääsalaattia ja basilikaa vanhaan kukkaruukkuun, sellaiseen joita roikkuu parvekkeiden reunoilla. Tämä oli vanha 1960-luvun mallinen versio.  Jätin ruukun keittiön pöydälle. Olin ajatellut laittavani sen ikkunan ääreen joko työpöydälle tai pesuhuoneen lavuaarin viereen. Ruukku oli tosi pitkä, ei se mahtunut kumpaankaan paikkaan! Ulos en vielä sitä vienyt, eivät ehkä tykkäisi kylmistä öistä. Olen jo palelluttanut ensimmäiset kesäkukat, joten näiden kanssa maltoin olla vähän varovaisempi.  Ruukkuun lisäsin vielä timjamin päivää paria myöhemmin.

Ja open linkistä löytyy taas vastauksia pähkäilyihini: ”Ruukkuyrtit ja salaatit ovat eläviä kasveja. Kaupasta ostetun yrtin juuripaakku kannattaa kastella heti kaupasta tultua. Jos ruukkuyrtin haluaa saada jatkamaan kasvuaan kotioloissa, se istutetaan suurempaan ruukkuun hyvään multaan ja sitä hoidetaan kuin viherkasvia.” 

Puutarhamyymälässä tosiaan olin päiväkävelyllä. Ihailin kukkamerta ja niiden kauniita värejä. Oli ilo silmälle ja mielelle.  Siellä oli myös yrttejä: rakuunaa ja timjamia. Sit oli kolmaskin siinä samassa yhteydessä, mutta siinä ei sanottu, mitä se on. Maistoin rohkeasti ja se oli oreganoaJ Suunnittelin jo ostavani erilaisia yrttejä ja istuttavani ne ulos ruukkuun. Sit toppuuttelin, että jos kuitenkin kokeilisin ensin ruokakaupan yrteillä ja toiseksi, kuinka paljon mulla on niille oikeasti käyttöä! Vaikka niitä jonkun verran käytänkin, ei yrttitarhan tarvitse olla iso. Taidan taas innostua liikaa ;) Niin ja ne yrtit olivat kasvihuoneen puolella, eivät vielä ulkona mahdollisten pakkasöiden takia.

Kuinkas niitä yrttejä sitten sälytetään ja edelleen lainaan linkistä tekstiä: ”Kylmänarkoja yrttejä, kuten basilikaa, ei saa säilyttää jääkaapissa. Basilikan sopiva säilytyslämpötila on yli +10ºC.

Useat ruukkuyrtit voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Pakastaminen sopii esimerkiksi persiljalle, ruohosipulille ja tillille. Yrtit silputaan pieniksi ja pakastetaan rasiassa kerta-annoksina. Nippuina kuivaaminen onnistuu vaikkapa rosmariinille, mäkimeiramille, salvialle ja rakuunalle. Basilika, sitruunamelissa ja mintut eivät kestä kunnolla säilömistä, joten ne kannattaa käyttää tuoreena mahdollisimman pian oston jälkeen.” Ope onkin opettanut pakastamisen ja sivuttiin me tota kuivaamistakin. Mulla on kuivuri ja olen miettinyt, että kuinka yrtit tulisi kuivata, jotta ne eivät kuivuneina tippuisi kuivurin ritilöistä kuivurin moottorin päälle. Linkissä puhutaan nipussa kuivaamisesta, kuulostaa järkevältä. Pitänee koittaa, ei noi edes kauaa kuivu.

Lisää infoa linkistä: ”Ranskalaisia mausteyrttejä ovat esimerkiksi rosmariini ja timjami.” Olen ihastunut tuohon yhdistelmään! Ope taisi sitä käyttää marinoitiseoksessaan ja sitä käytti myös chef Laurila, kun olin hänen kurssilla ”tekemässä” menuta. Toi yhdistelmä taisi olla myös yrttijuustomuffinsseissa tai jossakin, mitä lähiaikoina olen tehnyt. Ne sopivat hyvin yhteen, nam. Tämä on siis uusi ”löytö” minulle ja siksi olen siitä niin tohkeissani :)

”Italialaisen ruoan tyypillinen maustaja on salvia. Jos italialaisravintolan ruokalistalla ruokalajin lopussa lukee alla toscana, se tarkoittaa oliiviöljyssä salvian kera paistettua ruokaa. Oregano ja basilika ovat tuttuja niin italialaisen kuin kreikkalaisenkin ruoan maustajia. Välimeren ympäristössä käytetään runsaasti myös rosmariinia, timjamia sekä hieman makeaa fenkolia”, linkistä edelleen. Salviaa enkä fenkolia ole käyttänyt mihinkään – vielä :)

Ja yleissivistystä:  ”Ranskalaiset käyttävät yrttejä usein sidottuina kimppuina, joita kutsutaan nimellä Bouquet garni. Yrttikimppu lisätään haudutettavaan ruokaan ja poistetaan ennen tarjoilua. Eri alueilla on tyypilliset kimppunsa. Esimerkiksi Provencen alueen tyypillinen Bouquet garni -kimppu sisältää rosmariinia, timjamia, oreganoa ja meiramia. Myös laventelia käytetään Ranskassa mausteyrttinä, ja makea, anismainen rakuuna kuuluu ehdottomasti ranskalaiseen ruokaan. Venäläisen rakuunan maku on hieman voimakkaampi.”

”Korianteri on voimakas yrtti, joka ulkonäöltään muistuttaa kotimaista persiljaa. Siitä voidaan käyttää mausteena sekä hedelmiä (siemenet), tuoreita versoja että juuria. Korianterin lehtiä käytetään erityisesti vietnamilaisessa, thaimaalaisessa ja meksikolaisessa ruoassa. Korianterin hedelmät taas ovat tyypillisiä kiinalaisen, intialaisen ja japanilaisen keittiön mausteita.” Korianteria olen käyttänyt johonkin ja tykkäsin siitä. Taitaa mulla olla sitä vähän pakastettunakin.

”Voimakkaat yrtit: esim. salvia, rosmariini, mintut ja lipstikka. Yleensä kahta voimakasta yrttiä ei kannata käyttää yhdessä. Voimakkaat yrtit sopivat hyvin haudutettaviin patoihin, keittoihin tai marinointiliemiin.

Miedot yrtit: esimerkiksi sitruunamelissa, ruohosipuli, kirveli ja persilja. Mietoja yrttejä voi lisätä vahvempien kaveriksi. Niitä voi käyttää runsaammin ja sekoitella rohkeasti keskenään. Miedot yrtit ovat usein parhaimmillaan tuoreena, silputtuna salaatissa tai lisättynä ruoan pinnalle juuri ennen tarjoilua.”

Tuli tähän yllättävän paljon asiaakin, kun lainailin noita tekstejä ja muistelin open oppeja J Haluasin kirjoittaa ne tähän, samalla prosessoin näitä asioita ja uskon, että samalla sisäistin paremmin. Kiitos taas opelle hyvästä linkistä ja vinkeistä :)

Kaikki lainaukset: Yrttien käyttö - Ruoanvalmistus - Yhteishyvähttp://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/ruoanvalmistus/yrttien-kaytto, lainatut tekstit Sanna Autio ja Anna Saarikoski-Tähtelä.

Valkosuklaamoussea ja päärynäkompottia. Jälkkäri menu 3.

Tämän päiväinen menu:
Amuse-bouche
Savulohitartar, salaattia ja basilikaöljyä
Paahdettua häränfileetä, punaviinikastiketta ja pekonipapuja
Valkosuklaamoussea ja päärynäkompottia

Valkosuklaamousse

600 g valkosuklaata (Lidl, Bellarom White Chokolate, hyvä rakenne)
5 dl maustamatonta maitorahkaa (Lidl)
2,5 dl vatkautuvaa vaniljakastiketta
lemon curdyä (esim. K-kauppa Mackays Lemon curd)
vaniljasokeria

Sulata suklaa kattilassa vaseihauteessa. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla ja lemon curdyllä. Lisää valkosuklaa nauhana vaniljavaahdon ja rahkan sekaan sekotitaen hyvin. Peitä astia kelmulla ja nosta se jääkaappiin ainakin tunniksi.

Päärynäkompotti
400 g päärynöitä
100 g sokeria
2 l päärynäsiideriä
maizenaa

Leikkaa päärynät kuutioiksi. Kuumenna siideri kiehuvaksi ja lisää sokeri. Suurusta maizenalla ja lisää päärynät, kiehauta vielä kerran ja anna jäähtyä.

Reseptit:
Chef Tomi Laurila, Rajalan koulutuksessa kokkaa ja kuvaa 10.5.2014

Paahdettua häränfileetä, punaviinikastiketta ja pekonipapuja sekä uunissa kypsennettyä paprikaa. Pääruoka menu 3.

Tämän päiväinen menu:
Amuse-bouche
Savulohitartar, salaattia ja basilikaöljyä
Paahdettua häränfileetä, punaviinikastiketta ja pekonipapuja
Valkosuklaamoussea ja päärynäkompottia

n. 10 hengelle
1,5 kg  härän sisäfilettä
suolaa, mustapippuria


Puhdista sisäfile kalvoista. Leikkaa siitä 150 g pihvejä. Jätä pihvit huoneenlämpöön tunniksi ennen paistamsita. Ota väri pannulla ( n. 1 min / puoli). Kypsennä uunissa (175 oC:ssa) n. 8 min ja anna hautua noin 10 min folion alla.

Muistiipanoja: Häränfile eli naudanliha tulee teurastuksen jälkeen vakumoitua 2-5 viikkoa, jonka jälkeen se on mureaa. Kestää 2-3 h huoneenlämmössä. Jauhelihan voi ottaa suoraan jääkaapista ja alkaa valmistamaan. Pihvit muotoillaan käsin, sisäfilettä ei koskaan nuijalla,
on mureaa lihaa.

Marinadi: oliiviöljyä. valkosipulia reilusti, tinjamia ja rosmariinia. Tee aineista tahna. Samaa marinadia käytettiin myös perunoille.

Yrttiperunat: Perunat (10 kpl) lohkottiin ja sit niihin sotkettiin marinadi tasaisesti.











Paista perunat uunissa 225 noin 20-30 min niin, että ovat kauniin ruskeita.







Pekonipavut, hyvä vanhan ajan lisäke:
1 kg papuja
200 g lämminsavupekonia
suola, valkosipuli
Leikkaa pavuista päät pois. Ryöppää ne kiehuvassa vedessä, n- 5 min. Jäähdytä kylmän veden alla. Aseta pekoniviipale leikkuulaudalle ja papuja pekonin päälle. Kierrä pavuista pekonin avulla nyytti. Mausta suolalla j valkosipulilla, Kypsennä pavut uunissa 200 asteessa noin 5 min.

Punaviinikastike:
3 l punaviinikastiketta (puljonki)
1 dl punaviinietikkaa
5 dl punaviiniä
1 rkl valkosipuli rouhittu
200 g sipulia
200 g selleriä
20 kpl tinjamin oksaa
10 kpl rosmariinin oksaa
mustaherukkahyytelöä
suolaa ja maustepippuria

Kuumenna kattila ja freesaa juurekset n. 5 min, lisää viinietikka, punaviini ja keitä seosta kasaan
kunnes kolmasosa on haihtunut pois. Siivilöi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Muistiinpoanot: Puljonki on erittäin hyvän makuisia ja niistä saa jalostettua hyviä kastikkeita. Kastikkeen teko kestää 4-5 h kotona, nyt keitetään n. 2 h.? Samalla ohjeen pohjalla voidaan tehdä Madeira- ja portviinikastike sekä mustaherukkakastike (+ marjat).

Paprikat. Nämä tuli ekstrana, oli kuulema niin hyvän näköisiä, että piti ottaa mukaan. Kanant liekattiin pois.. Sit ne uunissa kypsennettiin.






Alle, pannuun on koottu ainesosat valokuvattaavaa annosta varten.

Savulohitartar, salaattia ja basilikaöljyä. Alkuruoka menu 3.

Tämän päiväinen menu:
Amuse-bouche
Savulohitartar, salaattia ja basilikaöljyä
Paahdettua häränfileetä, punaviinikastiketta ja pekonipapuja
Valkosuklaamoussea ja päärynäkompottia

Resepti on n. 20 hengelle
1 kg lämminsavulohta
1 kg ruohosipulituorejuustoa
50 g Dijonin hunajasinappia
150 g herkkukurkkukuutio
100 ruohosipulia
suolaa, saaristolaisleipää ja neidon salaattia

Leikkaa herkkukurkku pieniksi kuutioiksi. Laita tuorejuusto, sinappi kulhoon ja lisää sinne herkkukurkut. Lisää savulohi paloina ja sekoita seos hyvin. Mausta leikatulla ruohosipulilla, suolalla. Aseta jääkaappiin ainakin tunniksi niin että maut tasaantuvat. Voitele leivät tahnalla ja aseta salaatin päälle kolmioiksi. koristele ruohosipulilla.

Muistiinpanoihin olen kirjoittanut, että chef leikkasi ruohosipulin varret ensin kolmeen osaan, otti ne käteen ja pilkkoi kaiken kerralla. Aika näppärästi meni :)

Tahna levitetään leipien päälle ja sit ne leikataan kulmasta kulmaan eli kolmion muotoisiksi.

Salaattina oli valmista salaattia pussista. Se on suoraan Ahlbergin luomutilalta Sipoosta ja pussisa taisi olla 10 eri lajia. Oli maukasta. Lautasen reunalle lisättiin tuorekurkkun viipaleita ja tomaatin paloja. Kurkku halkaistiin 4 osaan ja sen jälkeen viipaloitiin kolmionmuotoisiin paloihin. Kirsikkatomaatin leikattiin halki, mut siten että kanta jäi toisen lohkon pohjalle. Siten tulee kuulema kauniimman naköisiä. Mä olen aina halkaissut kannan kohdalta siten, että kantaa on tullut molempiin paloihin.

Basilikaöljy:
0,5 l oliiviöljyä
100 g basilikaa
1 kpl lime
merisuolaa

Laita blenderiin öljy, lisää merisuola ja limen mehu. Laita basilikan lehdet blenderiin ja käynnistä kone. Anna koneen olla käynnissä muutaman minuutin ajan.
Muistiinpanoissani on sanottu, että tässä on lime mukana, koska se on hapanta ja sen ansiosta vasilika säilytää värinsä.

Amuse-bouche. Alkupala menu 3.

Tämän päiväinen menu:
Amuse-bouche
Savulohitartar, salaattia ja basilikaöljyä
Paahdettua häränfileetä, punaviinikastiketta ja pekonipapuja
Valkosuklaamoussea ja päärynäkompottia

Opena oli tällä kertaa ihan virallinen chef Tomi Laurila. Päivään kuului myös kuvaamsita, kuinka kuvataan ruoka-annoksia ja opettajana sillä saralla toimi valokuvaaja Timo Ripatti. Meitä oli 20 oppilasta, jtoen nyt ei ollut kovin henkilökohtaista opetusta.

Itse asiassa amuse-boucheja me ei itse tehty. Ne olivat tervetuliaisnaposteltavana skumppalasin kanssa. Mua jännitti ihan sikana aamulla, kun lähtö tälle kurssille lähestyi. Ihan mahaan sattui!! Kun pääsin perille, jännitys laukesi melkein heti. Siellä oli vain miehiä, n. 8, rennon näköistä porukkaa. Tuli sinne sitten naisiakin, mutta miesenemmistö oli.

Niin alkupalat olivat savuporopohjaisia lapinrieskarullia. Oli hyvää! Nam. Nyt kyllä opea varmasti naurattaa, kun kerron eteenpäin. Pidin todella alkupalasta. Sen jälkeen luin, mitä ne sisältävät. Siinä oli sinappia!! SINAPPIA! Olen aina ollut sitä mieltä, että maistan sen joka paikasta, oli se sinappia tai sinapinsiemeniä ja että se on aivan ehdoton nounou!! Nyt en kyllä maistanut. Laitoin sen ensin jännityksen laukeamisen piikkiin tai jotenkin silleen selitin itselleni. Kun otin toisen, en edelleenkään maistanut, vaikka nyt teisin sen sinappia sisältävän!

Ohjeessa kakki mitat olivat grammoina. Joku kysyi, miksi lehtien ruokaohjeissa ne ovat desilitroina. Keskustelimme aiheesta. lopuksi chef sanoi, että vaaka on tärkeä joka keittiössä. Niin opekin on opettanut ja mulla on sen johdota sellainen kapine :)

Resepti, n. 20 hengelle

0,5 kg savuporoa
0,5 kg tuorejuustoa
250 g herkkusienikuutioita
50 g sinappia
30 g valkosipulia
50 g ruohosipulia
5 kpl lapinrieskaa
merisuolaa
salaattisekoitus

Lisää kulhoon pororouhe, tuorejusuto, kurkkukuutio, sinappi, valkosipuli ja mausteet, sekoita. Laita rieska pöydälle ja levitä täytettä kokolevylle ja pyöritä siitä rullia. Leikkaa rulalsta n. 1 cm paksuisia paloja ja aseta sataatin päälle tarjolle.

Nyt kun kirjoitan tätä puhtaaksi, en osaa sanoa, mitä tuorejusutoa tossa oli. Olen muistiinpanoihin kirjoittanut, että kandee huomioida suolaa lisätessä, että savuporo on suolaista ja että vähintään 1 h ennen tarjoamista, nämä tulisi tehdä sekä ilmeisesti pitää jääkaapissa. Olen myös kirjoittanut, et sinappi on maustettu balsamiviinietikalla.


 

Uunikasvikset ja -kala

Kaappiin oli kertynyt erilaisia kasviksia ja ne olivat vielä ok, mutta eivät olisi kauaa olleet. Piti keksiä, mitä niistä tekisin. Tykkään uunikasviksista, tein sitten niitä. Kaapissa oli sipulia, valkosipulia, purjoa, palsternakkaa, porkkanoita ja kesäkurpitsaa. Piparjuuri oli parhaat päivänsä nähnyt ja heitin sen pois. Ostin lisäksi paprikaa.

Pilkoin kasvikset uunivuokaan. Vähän mietin olisiko kandennut porkkanat ja sipulit käyttää pannun kautta, mutta luin pariakin eri ohjetta eikä niissä niin tehty, joten en tehnyt minäkään. Rypsiöljyyn lisäsin suolaa ja maustepippuria sekä kalasta ylijäänyttä sitruunamenua, sekoitin nämä ensin keskenään ja sitten sen jälkeen kasvisten joukkoon. Kyllä niitä tulikin paljon!

Uunilohen tein vanhan, hyväksi havaitun ohjeen mukaisesti.

Sekä kasviksia että uunilohta pidin uunissa 25 min 225 asteessa. Kyytipojaksi oli kaupan, kyllä, kaupan leipää. En muistakaan, koska olisin viimeksi syönyt itse ostamaa kaupan leipää! Sämpylät ovat olleet niin kova hitti tässä talossa :)

Kun olin lautaselle annostellut ruuan, heitin kasvisten päälle rosmariinia. Saman tien muistin open sanat, että ei kannata kaikkia yrttejä sekottaa keskenään. Mulla oli kalassa tilliä… No jotakin on jäänyt päähän, vaikka ei ole vielä rutiiniksi tullutkaan ;)

Kala oli hyvää ja niin oli kasviksetkin. Rosmariini sopi niihin tosi hyvin. Sitä jäin miettimään, kun jossakin ohjeessa sanottiin, että öljyn sekaan lisätään mausteet ja listan lopussa oli tuoretta rosmariiniä. Olisiko ollut tarkoituksena lisätä rosmariini ennen uuniin laittamista öljyn sekaan vai vain sillä koristella lopputulos? Chiliä enkä valkosipulia maistanut ollenkaan, mutta ajattelin hymyissä suin, että ne varmasti antoivat potkua :) :) Jos teen tämän kombinaation uudestaan, jätän kalasta tillin pois.

Vaikka olikin ihan täynnä, otin vielä aivan pienen palan jäätelöä jälkkäriksi. kiva saada vähän makeatakin suuhun.. Ihan onnistunut suoritus :)

Reseptit:

http://www.maku.fi/reseptit/uunilohi#axzz2rOMY3eqA

Kasviksia googlasin enemmänkin, mutta tämän otin pohjaksi:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/64956/Uunikasvikset/

Korvapuustit, vol 2

Nyt tuntuu siltä, että en ole parhaimmassa vireessä. Jotenkin ei vaan ole kovin virkeä olo. No mä ajattelin piristää itseäni ja leipoa korvapuusteja :) Multa löytyivät kaikki aineet, joten ei tarvinnut edes käydä kaupassa. Kun teimme open kanssa lähiopetuksena pullaa ja silloin paistoimme myös korvapuusteja.

Reseptin otin jauhopussin kyljestä. Niin tehtiin openkin kanssa. Tosin silloin käytettiin tuorehiivaa. Ohjeessa on kuivahiivaa, no mulla ei ollutkaan kokonaista hiivapakettia ja mä tein tällä kertaa kuivahiivalla. Tosin kun hiiva oli jo sekoitettuna jauhojen joukkoon muistin, että mullahan on hiivaa pakkasessa. En ole sieltä sitä koskaan käyttänyt, mutta olen laittanut sinne sitä kuitenkin pahan päivän varalle. Tänään oli kyllä ollut se "paha" päivä :D

Ohje oli aika ryppyinen, mutta sai siitä selvän. Kun taikina oli kohoamassa, jokin takaraivossa ihmetteli, eikös taikinaan kuuluisi laittaa suolaa. No luin ohjeen uudestaan ja niinhän siinä luki: 1 tl suolaa. Rivit menivät vähän sekaisin ryppyisestä ohjeesta. Tai ehkä vika oli minussa, kun en ollut tarpeeksi huolellinen!?

Taikina paisui tosi isoksi. Kaulitsin taikinasta levyn, ripottelin päälle suolaa, levitin margariinia, sokeria ja suolaa. Sitten aloinkin ihmettelemään, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Ok, kääritään rullalle ja ai joo ohjeessa lukeekin, että leikkaa viistosti. Sit kapeimmasta kohdasta peukaloilla painetaan taikina ihan pohjaan asti. Muistelin kyllä, että opella oli tässä kohtaa jokin kommentti, miten korvapuustit pysyvät kasassa. En muistanut, enkä tiedä, olenko kirjoittanut sitä ylös tänne blogiin. En tarkistanut, enkä lukenut "muistiinpanojani".

Nyt lähdin vähän niin kuin soitellen sotaan. Kuvittelin osaavani ja muistavani kaikki jutskat. Mutta eihän se niin mene. Olen saanut hyvää oppia ja olen onnistunut tekemään hyviä ruokia, kiitokset opelle! Nyt kun omatoimisesti aloitan jotakin, mun pitäisi käydä ensin koko prosessi läpi ja miettiä mahdolliset kohdat, joita en muista ja jotka ovat epäselviä ja selvittää, kerrata, miten ne menikään tai sitten kysyä opelta. En myöskään muitanut, kuinka letityspullaversio meni. Ope näytti senkin viimeksi.

Nyt on selkeesti se aika, että pitää kerrata kaikkea ja saada jonkinlainen rutiini aikaiseksi. Huomasin tässä pullan paistossakin, että se rutiini puuttuu tai ehkä osittain perusasioiden kunnollinen sisäistäminen tai sitten keskittyminen, en tiedä.

Pullat kohosivat pellillä ja ne olivat oikein jättikorvapuusteja, eivät todellakaan kauniita, mutta isoja. Toka pellillinen oli vähän pienempiä ja ehkä pyöreämpiä. Kolmanteen pellilliseen ei sitten montaa enää tullutkaan. Kun paistoin pullia ja samanaikaisesti siivosin pöytää, huomasin, että en ollut muistanut toiseen satsiin lisätä sokeria... Huolellisuutta ois siis voinut olla enemmänkin...

Kun otin ekan pellillisen uunista, noudatin ohjetta ja sit voitelin ne munalla ja koristelin raesokerilla. Jotenkin kellot alkoivat soida ja tämä tuntui oudolta. No tarkistin ohjeen ja taas oli rivit menneet sekaisin. Voitelu tapahtuu tietysti ennen paistamista... niin ne rutiinit ja ajatukset voisivat olla siinä, mitä tekee... ;)

Miltä korvapuustit maistuivat? Odotukset olivat kyllä suuremmat, ehkä vähän tuimalta ja ehkä tätä jättiversiota olisi voinut paistaa hiukan kauemmin. Ei siitä kyllä mitään tulitikkuun tarttunut, mutta mielestäni ihan vähän maistui taikina... Toinen puusti, hiukan pienempi, maistuikin jo paremmalle - vai kuvittelinko :)

Ei mikään kiitettävä suoritus, mutta ihan mukava oli taas puuhata. Keskittymistä tämä vaatii ja olisi hyvä tosiaan etukäteen miettiä, miten prosessi menee ja mitä tulisi huomioida, jotta ei tulisi yllätyksiä ja jotta saisin kaikki open hyvät ohjeet rutiinikäyttöön :) Urheiluvalmennuksessa sanotaan aina, että jonkin suorituksen oppimiseen tarvitaan toistoja ja toistojen määrä tulisi olla n. 10 000, jotta suoritus jää lihasmuistiin. Golfin kohdalla puhutaan peräti 30 000 suorituksesta. Toivottavasti tässä kokkauksessa vähän vähempi riittää :D :D

PS. Kävin kurkkaamassa, mitä olen kirjoittanut viime kerralla, 2 kk sitten. Hehkutin kovasti onnsitumisen iloa :) Olisin unohtanut lisätä rasvan, mutta ope huomasi sen tietysti ja sitä kommentoin, et seuraavalla kerralla pitää olla tarkka... Ja sit meinasin unohtaa parikin kertaa voidella pullat ennen uuniin laittoa.. Eli sama yhteenveto seuraavaa kertaa varten, että skarppina pitää olla... :)