Ystäväni kysyi, että tehdäänkö pastakoneella piirakan pohjat. "Joo sopii", tuumasin, vaikka en aivan ymmärtänyt, mitä se käytännössä tarkoittaa. Näenpä sitten. Hän kysyi edelleen, jos hänen äiti haluaa tulla mukaan, onko se ok. Totta kai on :)
Nyt meillä oli päivämäärä valmiina, pastakone ja kaverin äiti mukana :)
Kun menin ystäväni luokse, siellä oli jo täysi vilske menossa. Kaverin äiti oli keittänyt etukäteen riisipuuron ja tehnyt ystäväni luona kuoren. Vähän aikaa ihmettelin ja katselin ympärille ja sitten kuoren kimppuun. Kaulitsin siitä sopivan kokoisia kappaleita pastakoneeseen. Oli tosi tärkeää, että taikinan sitko on oikeanlainen. Muuten ei tullut ehjiä ja tarpeeksi ohkaisia piirakan kuoria. Taikinassa ei ollut tarpeeksi sitkoa, lisäsimme jauhoja lisää. Taikina piti olla tosi kovaa, melkein kivimäinen, sitten tuli parhaita kuoria.
Ystäväni äiti käytti ensin konetta ja ystäväni täytti kuoret puurolla ja rypytti ne.
Koneella ajettiin ensin kaulitut taikinalevyt. Sitten lasin avulla otettiin pyöreä pala taikinaa. Ne ajettiin koneella ja koneen asetuksia muutettiin siten, että tuli ohuempaa. Tämän jälkeen ne ajettiin vielä kolmannen kerran vielä ohuemmalla säädöllä ja sitten oli pohja valmis, jos oli hyväksyttävä :) Minusta ensi vaikutelma oli se, että onpa työlästä. Sitten kun taikinan sitko oli kohdillaan, kuoria tuli kuin liukuhihnalta! Kokeilin myös koneen käyttämistä. Alkukangertelun jälkeen se sujui kohtalaisesti :) Ystäväni äiti oli kannustava ja sanoi useampaan kertaan, että voin lainata konetta, kun teen seuraavan kerran piirakoita :) :)
Ehkä kaikista hauskinta oli kuorien täyttäminen puurolla. Käytimme kahden lusikan taktiikkaa ;) välillä kastelimme lusikoita vedessä, jotta puuro ei niihin tarttuisi. Rypytysharjoitustakin tuli aika paljon. Ystäväni äiti tekee kuulema aina isot taikinat... :)
Välillä kuori oli jo niin ohutta, että hajosi rypytyksessä, vaikka kuinka varovasti sitä teki. Nyt ymmärsin, mitä tarkoittaa ohut kuori. Niissä mun tekemissä karjalanpiirakoissa oli todella paksu kuori, ei oikeastaan voi puhuakaan samana päivänä näiden kanssa... :)
Kun ystäväni oli keittänyt kahvit valmiiksi, tuli yllättäen hänen serkku-poika kylään. Hänellä ei ollut kiire mihinkään. Hän pesi kädet ja tuli mukaan talkoisiin. Pulikalla hän pyöräytti ohuen kuoren, lisäsi siihen paljon jauhoja, lusikoi puuron ja rypytti. Oli poika ennenkin näitä tehnyt, oli ollut mummonsa opissa. Hän näytti, kuinka pulikalla saadaan ohut kuori aikaiseksi ja kannusti minuakin kokeilemaan. Ja minähän kokeilin. Pulikkaa piti pyörittämällä heiluttaa, ei yhtään painaa ja käyttää jauhoja reilusti, johan alkoi syntymään ohutta kuorta - ainakin yhden kerran onnsituin :) Tässä kohtaa oivalsin, että kyllä tuo kone on kätevä ja nopea, kun sitko on kohdillaan! Toki vanhat karjalaismummot pyöräyttävät pulikkaa muutaman kerran ja kuori on valmis... mutta mulla ei ole sellaista rutiinia...
Ystäväni teki kahvinkeittämisen, paistamisen ym. jälkikäsittelyn lisäksi perunapiirakoiden täytteen. Teimme myös niitä.
Kyllä maistuivat sekä peruna- että riisipiirakat hyviltä! Ja olihan ne tosi hyviä, kun kuori oli ohuen ohut!! Nam :) Perunapiirakatkin olivat erittäin hyviä, vähän yllätyin ;) Mulla on ollut pieni epäillys niitä kohtaan. Suoraan uunista syötyinä ainakin olivat maukkaita :)
Kun söimme piirakoita, ystäväni kysyi äidiltään, että paljonko taikinassa oli nestettä. Hänen äiti katsoi ihmeissään ja tuumasi, ettei tiedä, kraanasta suoraan hän veden laittoi :) Eli tällä kertaa ei ole reseptilinkkejä :) :)
Vatsa täynnä, iloisin mielin ja lämpimin eväin lähdin kotiin. Oli taas kiva päivä kokkailujen parissa ja vähän erilainen päivä :) :) Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti