Edellisenä iltana olin tehnyt taas kerran mustaherukkajuustokakun. Se meni jo rutiinilla ;) Tai ainakin siltä tuntui. Aamulla tein chorizo-makkarakeiton. Ohjeen mukainen keittoaika on n. 20-30 min. Mä tarkoituksella keitin vajaa 20 min ja ajattelin, että keitän sen sitten kypsäksi samanaikaisesti, kun syömme alkuruokaa. Ajattelin, että jos keitän sen aamulla jo kypsäksi ja sitten se hautuu vielä jonkun aikaa ennen kuin saan sen kylmäksi. Kun sen sitten lämmitän kuumaksi, vihannekset menevät ylikypäksi. Mietin myös sitä, että keittoa pitää kyllä kypsentää vähintään se 30 min, jotta tomaateista tulisi makeus esiin.
Pöydän olin kattanut valmiiksi ja salaattitarpeet nostanut pöydälle ja kirjoitin lapun, mitä kannattaa tehdä ensin ja mitä kaikkea tulisi muistaa. Ei tullut kovin pitkää listaa, mutta ajattelin, että se on kuitenkin hyvä tehdä. Ja niin olikin! Kun tulin kaupungilta, oli takkini aivan tyhjä!! Ensimmäisenä avasinkin viinipullon ja naukkailin parit hörpyt ennen kuin aloin hommiin :)
Vesimelonia leikatessa tökkäsin veitsen terävän kärjen pikkurillin alla olevaan paksuun kohtaan. Kyllä tuli verta!! No käsi kylmän hanan alle ja tuppo siihen päälle ja sitten jatkoin hommia.. Ajatukset pysyivät kuitenkin kasassa ja salaatti syntyi. Sitä syötiin leipätikkujen kanssa ja sesemversiot niistä olivat namnam :)
Keitto oli liedellä ja maistelin sitä välillä. Auts, jokin ei natsaa!! En vaan tiedä, mikä ja kun en tiedä mikä, on vaikea sitä fiksata. Mielestäni olin kypsentänyt riittävän kauan, mietin lähinnä tomaattia. Lisäsin teelusikallisen sokeria. Maistoin. Ei auttanut, mutta ehkä se vähän parani. Lisäsin sokeria lisää, nyt reilun teelusikallisen. Joo, mutta jotakin vielä pitäisi tehdä. On yllättävän mausteisen makuinen, ei nyt liian voimakas, mutta jokin puskee. Mulla oli creme fraichea jääkaapissa. Heitin sitä yli puoli purkkia. Muistan, kun selasin blogiani ja ope olisi jossakin kohtaa vinkannut, että creme fraichella saa viimeisteltyä samettisen maun tms. Se kuulosti hyvältä. Taas maistelin, no joo, mutta jokin edelleen häiritsee mua. Laitan loputkin siitä purkista ja tyydyn lopputulokseen.
Ruokavieraat maistelevat keittoa, odotin jännityksellä kommentteja. Ekana ei kuulu mitään, en tietenkään niitä lypsänyt. Sitten toinen tuumaa, että on hyvää :) Sanoin, että muistaakseni oli hiukan erimakuista keväällä, kun tätä viimeksi olen tehnyt. Jotenkin on voimakkaampaa ja ihan kuin jotakin puuttuisi. Ystäväni tuumasi, että vähän suolaa voisi lisätä. Ihanaa, kun ihmiset sanovat, mitä ajattelevat :) Lisäsimme suolaa lautasille ja ehkä se parani. Mietin kovasti, olinkohan vahingossa ostanut chili-chorizomakkaraa tms. Muistan tarkkaan miltä makkarapaketti näytti. Kun menen ensi kerran kauppaan, tarkistan asian. Ruokavieraani sanoivat, että on ihan kiva, että keitossa on potkua. Onhan sekin totta ja ehkä liikaa haen sitä keväänmakua!? Keittoa kaikki ottivat lisää, joten kai se oli kuitenkin ihan ok... ;) Sitä muuten syötiin vuokaleivän kanssa. Olin sen eilen tehnyt, pakastanut, sulattanut ja ihan pikkuriikkisen aikaa mikrossa käyttänyt, jotta oli vähän lämmintä.Mun ruokavieraista toinen ei välitä makeista jälkiruuista eikä käsitääkseni toinenkaan leivonnaisista. En ollut tätä muistanut. Silti juustokakku upposi hyvin kiitettävästi :) No onhan se aikaisemminkin huomattu, että resepti on tosi hyvä!
Ihan onnistunut ilta kaikin puolin, vaikka keiton kanssa pitikin vähän painia :) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti