Gluteeniton raparperipiirakka

Sain tuoreita raparperia piirakkaa varten opelta ja vinkit, kuinka piirakka tehdään :)

Ohje:

• Normaali muropohjataikina, johon 1 tl kardemummaa, jos siitä tykkää (tyykkään)
• Raparperit kuoritaan (ope näytti, kuinka ne kannattaa käsitellä) ja pilkotaan noin sokeripalan kokoisiksi paloiksi
• Sokeria 3 dl ja sen sekaan 1 rkl perunajauhoa, koska tuoreet raparperit ovat mehukkaita. Perunajauho sitoo itseensä osan liuoksesta, tällöin valmis piirakka ei ui nesteessä :)
• Sokeriseos sekoitettiin raparperien joukkoon ja koko höskä kaadettiin esipaistetun muropohjan päälle. Lopuksi kevyt kanelihuntu raparperien pintaan. Sit uuniin paistumaan 30-40 min.

Ohje oli siis tuossa ylhäällä. No noudatinko sitä? En aivan... Tein gluteenittoman version. Kardemumma unohtui pohjasta. Lisäsin sen sokerin joukkoon. Ei nyt aivan sama asia, mutta oli mukana kuitenkin... Sit mun kevyt kanelihuntu, oli vähän turhan raskastekoinen :)

Kaupasta ostin vaniljakastiketta piirakalle. Miltä maistui? Auts, happamalta! Ei ole yhtään liikaa sokeria. Lorautin lisää vaniljakastiketta. Nyt maistui "paremmlata" (=vähemmän happamalta). Maistoin vielä kolmannenkin kerran. No nyt alkaa tottua happamuuteen. En ole happaman ystävä, mutta tällainen happamuus menee paremmin kuin rahka. En tiedä, mistä se johtuu. Onko psykologista, kun en tykkää rahkasta, mutta raparperistä tykkään?? Mielikuvia?

Oli kiva kokeilla tätä ja kiva maistaa. Ehkä odotin enemmän. Se johtunee siitä, että happamuus yllätti, vaikka siitä olikin puhetta. Juttelin open kanssa ja hän tuumasi, jos raparperien sekaan lisäisi maitoa ja/tai kermaviiliä, se pehmentäisi happamuutta. Se olisi yksi vaihtoehto tai sitten se, että raparperien joukkoon lisäisi jotakin esim. mansikoita tms.

Edelleen olen sitä mieltä, että tykkää raparperistä ja tulen tekemään uusiakin juttuja siitä :)

Juttelimme open kanssa myös piirakan pohjasta. Mainitsin, että takinaa oli riittoisasti ja että sitä tuli tavallista enemmän reunoille. Ope tuumasi, että kovin paksusti sitä ei kannata jättää reunoille, kun se uunissa vielä turpoaa ja lopputuloksena saattaa olla kraaterimainen pohja, jolloin keskelle valuu suurin osa täytteestä. Oli pohjani esipaistamisen jälkeen vähän tuonnäköinen, mutta ei pahasti ;) Kun otin sen uunista, ensimmäisenä tuli mieleen, että olisi ollut hyvä, jos olisi ollut herneitä painona ;)

Oli kiva kokkailla ja tehdä elämäni ensimmäinen raparperipiirakka :) Kiitos opelle raparpereista, ohjeista ja vinkeistä :)

PS. Maisoin piirakkaa uudelleen seuraavana päivänä ja se maistui paremmalta! En tiedä, johtuiko se siitä, että olen päättänyt, että tykkään raparperista sen happamuudesta huolimatta. Perustelisin piirakan parempaa makua:kun se oli jääkaappikylmää, se teki siitä raikkaamman. Oli raikautta ja hapokkuutta sekä makeutta vaniljakastikkeen muodossa :) Ihan namnam ;)